Täällä kun on lukenut näitä juttuja niin olen tullut siihen tulokseen että sijaisvanhemmat (ei ihan kaikki)yrittävät erottaa sijoitetut lapset omista oikeista vanhemmistaan. sijoitetut lapset täällä puolestaan kirjoittaa just siitä kuinka heidän ei olisi annettu tavata oikeita vanhempia. Miks näin ???? Ei ne kaikki vanhemmat oo tahallaan sijoitukseen ryhtyneet jospa he eivät ole itsestäänkään pystyneet huolehtimaan niin miten sitten lapsestaan, eikö se ole jopa joskus suuri rakkauden osoitus sille lapselle että antaa sen turvaan ja teille sijaisvanhemmille suuri luottamuksen osoitus. Joten miksi te yritätte estää tapaamasta oikeita vanhempia.kauheaa, vai olenko väärässä , tietysti on semmoisia koteja jotka voi vaarantaa lapsen olon siellä mutta jos näin ei ole niin hyväksyttekö te silloin että lapset voi tavata oikeita vanhempia????
onko näin???
peppi
4422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän lasten vanhemmat eivät ole antaneet lapsiaan pois, vaan lapset on pakkohuostaanotettu. Jopa molemmat kiireellisesti. Ehkä siitä syystä äidit eivät vielä tässäkään vaiheessa, useiden vuosien jälkeen, hyväksy huostaanottoa.
Tapaamisia en yritä estää ja lapset tapaavatkin äitiä/sukua säännöllisesti. Toinen on kerran kuukaudessa muutaman yön vanhemmillaan ja se on minusta hyvä. Syntyy luonteva suhde, jota ei syntyisi ilman näitä pitempiä tapaamisia. Lapsi lähtee iloisena tapaamiseen ja tulee sieltä iloisena takaisin. Kaikilla on ollut mukavaa. Tiedän, että tapaamisten aikana lapsen on hyvä olla eikä hänelle esim. puhuta mitään "pahaa". Vaikka äiti ei ole huostaanottoa hyväksynyt ja koko sijoitus on ollut yhtä oikeusprosessia, niin ne eivät ole vaikuttaneet lapseen millään tavoin. Äiti tietää, ettei keskeneräisistä asioista lapselle puhuta.
Toinen lapsi on jo sen verran iso, että osaa itse sanoa mitä/miten haluaisi tapaamiset järjestää. Mutta hänen tahtoaan ei halua kukaan noudattaa.Hän haluaa tavata äitiä ja muuta sukua, mutta ei ihan niin usein kuin nyt tapaa, kerran kuukaudessa. Hän tapaa sukuaan päiväkylän merkeissä, koska ei suostu jäämään yöksi. Hänelle on vuosia puhuttu siitä, miten muutat heti kotiin äidin luokse, pois sieltä sinut ryöstäneiden hoitajien luota. On luvattu hankkia kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, jos lapsi muuttaa takaisin kotiin. On otettu avuksi myös Jumala ja sanottu, että Jumala rakastaa lasta vasta sitten, kun muutat äidin luokse. l Hänelle on kerrottu, sos.työntekijä ja perheneuvolan väki meidän lisäksemme, ettei hän muuta mihinkään. Mutta lapsi pelkää koko ajan sitä, milloin muutto tulee eteen. Äidille on sanottu, ettei huostaanottoa voida purkaa, koska huostaanottoon johtaneet syyt ovat edelleen olemassa. On kielletty puhumasta muutosta yms. Mutta turhaan. Jokainen tapaaminen on tätä saman kertausta. Tästä syystä haluaisin ja lapsi haluaisi harventaa tapaamisia vähän, sillä tuntuu että tässä vaiheessa lapsen pitäisi antaa keskittyä enemmän koulunkäyntiin eikä "muuton" miettimiseen.
Pakko vastata, kun meidän perhe on ollut tukemassa näitä tapaamisia, eli toisinsanoen, omat vanhemmat eivät olisi kyenneet pitämään oikeuksistaan kiinni. Olen vaatinut, että jos äiti tapaa, niin silloin lapselle on isäkin yhtä tärkeä, koska vanhemmat ovat eronneet ja eivät voi sietää toisiaan, vaan haukkuvat molemmat toista, mutta lapsen silmissä he ovat samanarvoisia, mutta jos toisella vanhemmalla on isovanhemmat jotka jelppaa ja toisella sitten ei taas ole ketään "tukijaa", niin tasapuolisesti pitäisi näiden tapaamisten mennä, minusta on outoa, kun sossut eivät viitsi tukea sitä heikompaa osapuolta.
Meillä tapaamiset ovat valvottuja.
Pisin aika oli kolme-vuotta, kun vanhemmat eivät ottaneet mitään yhteyttä. Joten kyllä tässä ei voi sijaisvanhemmilta enää ruveta vaatimaan tapaamisten ylläpitämistä.
Me olemme tähän asti yrittäneet ja huomaan, ettei se sossukaan aina ole kanssamme samaa mieltä, mutta lapsia me ollaan ajateltu.
Sitä, kun yrittää kaikkensa, jotta molemmin puolin olisi HYVÄ.
Jatkoa vielä, luin Elmeriinan viestin, samoin meillä on molemmista perheistä pakkohuostaanotto tehty ja myös kiireellisenä, mietin olisiko se osasyy, ettei meilläkään toisen perheen vanhemmat/suku hyväksy sijoitusta, vaan oikeusprosessi on aina käynnissä tai uusi alkamassa ja se kyllä kuluttaa perhettä ja LAPSIA, kun heille luvataan kotiinpaluu suvun puolelta, ei sossujen taholta.
Aina petytään lupauksiin!
Toinen perhe hyväksyy sijoituksen, tai toinen vanhempi, toista lapset eivät ole nähneet lainkaan.
Mun on ihan pakko tulla kommentoimaan, kun olen näitä juttuja myös lukenut. Silmiini ei ole osunut ihan oikeeta juttua missä sijaisperhe yrittää erottaa lapset bioista. Ainoa mitä olen huomannut on se, että lapsien on pakko käydä tapaamassa bioja vaikka eivät millään haluaisi. Mahdotontahan niitä lapsia on vanhemmistaan pitää erossa, kun lakikin määrää, että käytävä on.
(Esim yksinhuoltaja äidin on annettava lapset isän luokse kyläilemään halusi lapset tai ei. Jos äiti ei saa lapsia lähtemään voi äiti saada uhkasakon.)
Joten pakkohan sijoitettujen on vanhemmillaan käydä vaikkakaan sakon uhka ei tässä ole olemassa.