Elämää suurempaa? No ei, mutta melkein.

Milan-Siena. Mahtava peli, uskomaton tunnelma.
Yläkerran intohimoisen fanikatsomon kymmenet punaiset soihdut suoltavat savua ja tuhkaa niskaan. Montakymmentätuhatta suuta hoilottaa mahtipontista kannatuslaulua maailmantähtien hölkätessä San Siron nurmelle. Osa katsojista siirtyy suojaan yläkatsomon alle, tuhkan jäädessä kärventämään lähteättömät jälkensä muovipenkkeihin. Peli alkaa ennen kuin punainen savuvana katoaa koleaan, mutta aurinkoiseen Milanon päivään.
Italialainen veri aaltoilee samaan tahtiin pelin kanssa. Yhtäkäkkiä katsomot räjähtävät. Maaliko? Ei. Inter on saanut takaiskumaalin kontolleen. Hetken kuluttua pamahtaa jälleen. Tällä kertaa Shevchenkon ansiosta. Jälleen juostaan katsomon alle piiloon palovammoja.
Siena tekee maalin. Ilmeet vakavoituvat, tunteet kuumenevat, kunnes Shevchenko iskee uudestaan ja riemu on ylimmillään. Välillä taas juhlitaan Interin ja muiden vihollisten kompurointia. Puoliajalla kansa pysyy paikoillaan. Stadion ei tarjoa höyrytettyjä nakkeja tai pehmiksiä. Ne ostetaan ennen ja jälkeen pelin. Kiertelevät kauppiaat myyvät pientä purtavaa.
Toinen jakso on tasaista vääntämistä. Osa katsojista lähtee hieman ennen pelin loppua välttääkseen kaaosmaisen, mutta silti sujuvan ruuhkan. Loput rientävät loppuvihellyksen jälkeen kilpaa täyteen ahdettuihin raitiovaunuihin. Nopeimmat ovat ehtineet kaappaamaan mukaansa ison hodarin houkuttelevista grillivaunuista. Elämä jatkuu iloisena ja kiihkeänä jälleen seuraavaan taisteluun...