Bloggaajan blokkaus
Keskustelupalstat ovat pitkänlinjan keskustelijoille varsinaisia viidakoita. Jos otetaan lähtökohdaksi se, että jokainen naputeltu sana on oman persoonallisuutesi mainos, päädytään väistämättä siihen, että olet kauppatavaraa. Arvokehityksesi seuraa sanojasi ja niiden suosiota. Eilen minulle ehdotettiin bloggaajan paikkaa. Maailma on täynnä blogeja. Yksi blogi mukaan blogimereen on turha liike, sillä keskustelupalstan täyttäminen tällaisilla monologeilla ajaa samaa asiaa. Eikä tällaisten perään ilmesty mitään sen kummallisempaa kuin normaalit hassut. Ainoana erona on se että visuaalinen luonnehdinta on väistämättä köyhempää.
Ihminen on kiinnostunut keskustelupalstoilla sekä kirjoittajasta että kirjoitetusta, väitän. Kirjoitusta voidaan kommentoida siten, että kirjoittaja itse saattaa sellaiseen antaa vastineen. Tämä vastine täyttää vain yhden lokeron ihmismielen tyhjyydessä, sosiaalisen tyhjiön täyttämisen. asioiden tai mielipiteiden muuttumiseen, eli evoluutioon siinä, en usko. Keskustelu on kommunikointia. Kommunikointi taas on ihmisolennon sosiaalisessa järjestelmässä sen ydinasia. Kaikilla ei näin ole. Eli mikä tahansa kommunikoinnin tapa täyttää sen määritteen, ja antaa sen tyydytyksen, jota sillä haetaan. Ihminen janoaa läheisyyttä, ja sellaisia sanani ovat. Mitä lähemmäksi sanat käyvät itseäni – tai tuntuvat käyvän – niin sitä täydellisemmäksi läheisyyden ja kohtaamisen utopia käy.
Hämmästyttävää kyllä, minussa ei ole mitään ihmeellistä. Tässä pitää kuitenkin korostaa, että koen näin omasta mielestäni, eli itsessäni. Se, mitä tapahtuu minun ulkopuolella, on ollut aina mysteeri. Tulen hyvin tavallisesta kodista, jossa asiat ovat olleet tavallisen hyvin. Ovat olleet aina. Isäni on korkeasti koulutettu ja komea, äitini taas hämmentävän kaunis. Voisin jopa väittää, että on yhä. Mutta minä näen tämän lapsensilmin ja näiden vaaleanpunaisten rillieni läpi. Sisaria minulla ei ole. Olisin toivonut valtavaa sisarlaumaa tasoittamaan pahimpia koulukupruja, mutta sellaisia minulla ei valitettavasti ollut turvaksi tarjolla. Ehkä näin oli hyvä, sillä minulla on molemmista sukupuolista varsin negatiivinen kuva. He ovat koetelleet ja koettelevat yhä minun uskoani heihin. Siellä missä nuoret naiset eivät rääkänneet pienempiään, niin siellä heitä rääkkäsivät nuoret miehet.
Yksinäisyyteni täydellistyi sinä päivänä, kun hiljainen minussa nousi luokassa ylös, käveli lihavan kuningatartyrannin luokse ja paukautti tältä nenäruston sijoiltaan. Äkkiä huomasin, että olin ollut häntä koko ajan päätä pidempi. Hän kutistui olemattomiin, ja minä kasvoin kuin Liisa tatteja vedelleenä. Mutta samalla huomasin, että keinoni olivat juuri loppuneet. Verta on yhä käsissäni.
(reps)
Keskustelupalstat ovat pitkänlinjan keskustelijoille varsinaisia viidakoita. Jos otetaan lähtökohdaksi se, että jokainen naputeltu sana on oman persoonallisuutesi mainos, päädytään väistämättä siihen, että olet kauppatavaraa. Arvokehityksesi seuraa sanojasi ja niiden suosiota. Eilen minulle ehdotettiin bloggaajan paikkaa. Maailma on täynnä blogeja. Yksi blogi mukaan blogimereen on turha liike, sillä keskustelupalstan täyttäminen tällaisilla monologeilla ajaa samaa asiaa. Eikä tällaisten perään ilmesty mitään sen kummallisempaa kuin normaalit hassut. Ainoana erona on se että visuaalinen luonnehdinta on väistämättä köyhempää.
Ihminen on kiinnostunut keskustelupalstoilla sekä kirjoittajasta että kirjoitetusta, väitän. Kirjoitusta voidaan kommentoida siten, että kirjoittaja itse saattaa sellaiseen antaa vastineen. Tämä vastine täyttää vain yhden lokeron ihmismielen tyhjyydessä, sosiaalisen tyhjiön täyttämisen. asioiden tai mielipiteiden muuttumiseen, eli evoluutioon siinä, en usko. Keskustelu on kommunikointia. Kommunikointi taas on ihmisolennon sosiaalisessa järjestelmässä sen ydinasia. Kaikilla ei näin ole. Eli mikä tahansa kommunikoinnin tapa täyttää sen määritteen, ja antaa sen tyydytyksen, jota sillä haetaan. Ihminen janoaa läheisyyttä, ja sellaisia sanani ovat. Mitä lähemmäksi sanat käyvät itseäni – tai tuntuvat käyvän – niin sitä täydellisemmäksi läheisyyden ja kohtaamisen utopia käy.
Hämmästyttävää kyllä, minussa ei ole mitään ihmeellistä. Tässä pitää kuitenkin korostaa, että koen näin omasta mielestäni, eli itsessäni. Se, mitä tapahtuu minun ulkopuolella, on ollut aina mysteeri. Tulen hyvin tavallisesta kodista, jossa asiat ovat olleet tavallisen hyvin. Ovat olleet aina. Isäni on korkeasti koulutettu ja komea, äitini taas hämmentävän kaunis. Voisin jopa väittää, että on yhä. Mutta minä näen tämän lapsensilmin ja näiden vaaleanpunaisten rillieni läpi. Sisaria minulla ei ole. Olisin toivonut valtavaa sisarlaumaa tasoittamaan pahimpia koulukupruja, mutta sellaisia minulla ei valitettavasti ollut turvaksi tarjolla. Ehkä näin oli hyvä, sillä minulla on molemmista sukupuolista varsin negatiivinen kuva. He ovat koetelleet ja koettelevat yhä minun uskoani heihin. Siellä missä nuoret naiset eivät rääkänneet pienempiään, niin siellä heitä rääkkäsivät nuoret miehet.
Yksinäisyyteni täydellistyi sinä päivänä, kun hiljainen minussa nousi luokassa ylös, käveli lihavan kuningatartyrannin luokse ja paukautti tältä nenäruston sijoiltaan. Äkkiä huomasin, että olin ollut häntä koko ajan päätä pidempi. Hän kutistui olemattomiin, ja minä kasvoin kuin Liisa tatteja vedelleenä. Mutta samalla huomasin, että keinoni olivat juuri loppuneet. Verta on yhä käsissäni.
(reps)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kieltämättä jos näihin panostaisi hieman, viilaisi ja poistelisi kirjoitusvirheitä, niin miksi ei. Esim. läpiluku voisi auttaa.
En minä viitsi. Olen pikasynnyttäjä.
(naurua)
On tuossa eräs asia, joka huutaa markkinointinsa puolesta kuin kivellä heitetty sorsa, raha.
Blogeilla voi tienata fygyä.
(naurua)
Mikä hullu säkin oot?
Ihan terve tapaus. Mulla on vain hieman "vilkas" luonne.
Yksi asia mua kyllä tässä kiehtoo enemmän kuin mikään, ja se on se, että mihin tällainen tila on varattu, tällainen ruutu, jossa ihmiset keskustelevat itsestään toistensa seurassa? Eikö tällaisen voi täyttää lähes millä tahansa?
Koittakaas nyt tytöt herätä.
(naurua)
Kukaan ei jaksa sun repsejäs.
Minä taas en jaksa sinun markkinavoimavastaisuuttasi. Ihminen, joka ei näe kirjoittamisen ja toimeentulon yhteyttä, on joko sokea täi hölmö, syyllinen.
(naurua)
tai kirjoitustaidoton!
Enkä tarkoita kommentillani sua sen enempää, kuin muitakaan. Oli vaan ihan pakko, kun puuttui listastasi :P
Täi.
Siis mä ihan vilpittömästi tässä pikku "täinä" yritän aiheuttaa kutinaa sinne juurikasvustoon, että kanssapainijat saisivat ilmaa siipiensä alle ja sormillensa jotain muuta tekemistä kuin pään raapimisen. Kirjoittaminen on kivaa. Mulle se on lähes terapeuttista. Lisäksi se antaa muille paljon enemmän kuin se, että heitellään sanaa tai kahta kuin pingispalloa pöydän yli ja ali vuodesta toiseen.
Ihan puhtain asein. Mä päätän täältä tähän.
(pakollinen hymiö)
(Pakollinen pieru)