kaikille syöpäpotilaille ja heiän läheisilleen. Jospa vielä saamme valkean joulun.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rauhallista, raitista ja rasittavaa on tiedossa.
Muuten en välitä lumesta mutta jouluviikko urheiluopistolla kaipaisi ulkoliikuntaa ajatellen lunta.
Viime joulun toiminnot rajoittuivat seinien sisäisiin.
Treenejä, syömistä (järkevää), seurustelua, saunomista, altaita ja nukkumista.
Sitähän se on.
Teidän joulunnehan kuulostaa okein mukavalta. Eihän sitä tiedä jos lunta vaikka vielä ehtisi tulemaan. Jos ei urheiluopistolla ole hiihtoputkea.
Mukava mässäillä perinteisiä jouluruokia lähipiirin kanssa. Jouluna diettiläisetkin unohtaa laihiksensa.
Nii, onhan Se mukava jos on ruokahalua ja maistuu. Mie en kykene enkä pysty, virallinen vaakalle nousu tammikuussa ja Se ei saa olla ainakaa plussalla, mites sinulla?
En tiedä missä vaaka on. Se ei ole osa minua, kuten outokumpuni, joka on ikäänkuin reppu päinvastaisella puolella.
Reppu on raskas kantaa olise millä puolella hyvänsä, lisäksi sisäelinten ympärillä oleva rasva on vaarallista. Mihis sie vaakas olet hukannu?
Pitäähän sitä vararavintoa olla. Vaaka on semmonen nipottaja. Tosikkolaite. On pölyyntymässä jossain. Äitini osti sen minulle, kun hän sairastui B - tyypin diabetekseen.
Vaaka on valitettavan realisti, armoton totudentorvi. Äitisi huoehti lapsestaan, tiesi että ennakointi on paras puolustuskeino. Pyyhippä pölyt ja astu vaakaan rohkesti 1.1.2015. Ja tee uudenvuodenlupaus. Parasta mitä itsellesi ja hyvinvoinnillesi voit tehdä. Tietenkin kokonaistilanteesi (mitä tälläkään aihepalstalla ei voi tietää) huomioonottaen. Niin minäkin olen tehnyt.
No joo. Kyllähän äiti huolehtii. Niinhän se aina. Kait se parhaansa yrittää. Minullahan oli lapsena syöpä. Raskasta tietysti hänelle. Silloin hän yritti, että sairaalassa olojen ja hoitojen välillä minun elämäni olisi mahdollisimman normaalia. Hän ehkä lohdutti itseään hyvällä ruualla. Ei voi tuomita. Hyvä niin, jos pystyi mässäilemällä relaamaan. Onhan se niin, että taipumus on perinnöllinen B-tyypin diapeteksessa, mutta minulla on omat valintani. Typerää kaikissa asioissa ajatella, että hui kauheeta, jos joku sairaus tulee. Täytyy elää tätä hetkeä, kun ei huomisesta tiedä. Ei minun syöpäänikään luokiteltu perinnölliseksi. En osannut pelätä kuolemaa. Pelkäsin vaan seuraavaa päivää, että miten kauhea olo on. Oli monia, ketkä valoivat minuun toivoa. Ykkösenä äitini, joka varmaankin sai yksin kuulla ensimmäisenä hyvät ja huonot uutiset. Se kyllä sai minut ajattelemaan kuolemaa, kun samaan aikaan hoidossa olevia kuoli. Tässäpä nyt tämä.
Kovia olette kokeneet, mutta kirjoituksistasi päätellen elämä on voittanut ja voit hyvin.
Totta, jokaisella on omat valintansa, miun valintani on se että pyrin entistä paremmin pitämään itsestäni, terveydestäni ja hyvinvoinnistani huolta, se omalta osaltaan suojelee ainakin elämäntapasairauksilta osittan. Ainakin itsellä on parempi ja kevyempi olo.
Mutta oikein Tunelmallista Joulua Sinulle Toivotan.