hei kaikki!
olen 16-vuotias tyttö ja haluan hirveesti vauvan...seurustelen minua 5 vuotta vanhemman miehen kanssa!ollaan juteltu asiasta ja hän sanoo et tehdään se ennen kuin olet 18vuotis!tiedän kyllä että olen liian nuori,mutta haluan tosi paljon vauvan!mitä pitäisi tehdä!!???
olen 16-vuotias tyttö ja haluan hirveesti vauvan...seurustelen minua 5 vuotta vanhemman miehen kanssa!ollaan juteltu asiasta ja hän sanoo et tehdään se ennen kuin olet 18vuotis!tiedän kyllä että olen liian nuori,mutta haluan tosi paljon vauvan!mitä pitäisi tehdä!!???
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinun kannattais miettiä, että miksi haluat vauvan.
Listaa vaikka nuo plussat ja miinukset paperille.
Lasta ei nimittäin kannata hankkia itsekkäistä syistä....vaikka en usko,että sinä omaa etuaan ajatellen lasta hankkisit.
ja sitten kannattais miettiä, tuo suhteenne vakavuus eli onko suhteenne lujalla pohjalla.
No tässä tuli varmaan aika yleisiä neuvoja....
No mutta ei elämää koskaan voi liikaa suunnitella.
Minä ja mieheni olimme tunteneet vajaan vuoden ja menimme naimisiin ja vajaan kahden vuoden päästä meille syntyi erittäin toivottu tyttö.
Terveisin 1v 1kk ikäisen tytön 24v äiti.
Vauvat ovat ihania, tiedän.
Ja tullessani itse äidiksi 32- vuotiaana tiesin, että lapsi olisi pitänyt saada nuorempana. Luulen, että olisin jaksanut valvoa paremmin ne 8 kk jotka poikani piti minua melkein ympärivuorokautisesti hereillä.
Kaikki lapset eivät valvota ja odotusaikana minäkin luotin ruusuiseen unelmaan ihanasta äitiydestä.
Siispä, miettikää miehesi kanssa, kuinka työt ja vapaa-aika ja yhdessäolo voitaisiin sovittaa yhteen niin, että kaikki saisivat nauttiakin vauvasta, myös vauva vaistoaa tosi tarkkaan jo ihan pienenä toisten ihmisten mielentilan, vaikkei uskoisi.
Myös kannattaa hyväksyä ajatus, että lapsella saattaa olla jokin sairaus tai vamma, tosin sinulla on nuoruus puolellasi, joten tuskin kannattaa päätään sillä paljoa vaivata.
Kaikkein eniten korostan oman kokemukseni pohjalta perheenne ympärillä olevaa "turvaverkkoa". Löytyykö todella ympäristöstä ihmisiä, jolta TARVITESSASI saat apua, jos uuvutte. Raskausaikana hoitoapua kyllä luvataan, mutta toden edessä voi olla eri juttu.
Kouluasioiden hoitaminen ja opiskelu on yksi aspekti, mutta hyvällä turvaverkostolla se ei liene ongelma.
Toki on paljon etuja siinä, että saa lapset nuorena; jaksaa varmasti tehdä kaikkea vähän innokkaammin kun on nuorempi. Harrastuksiin mennä mukaan ja niin pois päin.
Omaa kolmivuotiastani rakastan nyt enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta en heti rankan synnytyksen (sekin on mahdollisesti nuorempana helpompaa)tuntenut sen suurempia rakkauden vyöryjä. Siihenkin kannattaa varautua, rakkaus voi myös kasvaa pikkuhiljaa.
Lapsen syntymä muuttaa kaiken; parisuhteen, omaa käsitystä itsestä ja ainakin minulla myös suhdettani omaan äitiini. Sen jälkeen tärkeintä ei enää ole se, mitä itse haluat. En tietenkään tarkoita että lapsesta pitää tehdä maailman napa, mutta haluan omalleni antaa lämpimät lapsuusmuistot.
Vaikka kaikki aikuiset ovat lapselle tärkeitä, niin äiti on aina äiti, ja sinun päätöksesi vaikuttavat lapseen aina eniten.
Onnea perheellesi, oli se sitten kaksi- tai useampihenkinen!
No jos ensiksikin otat pääsi pois per... Ajattele vähän, olet oikeasti ihan lapsi, toiseksi, seuraavat 15 vuotta menisivätkin kohdallasi sitten lasten perseitä pestessä. Kolmevitosena huomaatkin yht'äkkiä eläneesi jonkun toisen elämää. Et ole ehtinyt käydä koulua, etkä elää pelkästään itsellesi/kumppanillesi. Ja mikä ihme niissä vauvoissa oikein viehättää, nehän ovat kaiken lisäksi vastenmielisiä.
Joe mielipiteesi vauvoista on mikä on, mitä helvettiä ylipäätään teet ÄITIEN sivulla?? keskusteluaiheita kaltaisellesi naiiville pervolle löytyy kyllä varmasti muualtakin!! mene kotiisisi kasvamaan, oli ikäsi fyysinen ikäsi sitten 7 tai 45, mutta henkinen älykkyys on kyllä juminut sinne ensin mainitun tasolle.
no et muuten varmasti ole mikään 20-vuotias,ei mikään 20-vuotias ole noin tyhmä ku sie!!!ja jos siuta ei kiinnosta miun juttu ei siun tarvi sitä lukee!!!!
"naiivi pervo"? :) Hatusta piti vain repäistä pari haukkumasanaa, jotka eivät mitenkään liittyneet edeltävän viestiin. Tässä taas nähdään, että 20-vuotias on vielä aika nuori.
Seurustelen itse 21-vuotiaan miehen kanssa, itse täytän huomenna 17-vuotta. Olemme seurustelleet n.2,5 vuotta ja tästä ajasta olemme asuneet yhdessä 2 vuotta. Viime keväänä lopetin pillerit ja siitä asti olemme aktiivisesti yrittäneet saada yhteistä lasta (n.8kk). Tiedän, että olen myös nuori, mutta rakkaus on rakkautta ja haluaisimme saada yhteisen lapsen, joka olisi osa meitä, haluaisimme antaa elämän jollekin niin pienelle ja ihanalle olennolle. Ja vauvakuume vaan kasvaa koko ajan, kun ystävämme saivat lapset kesällä (toinen sai 31-vuotiaana ja toinen 17-vuotiaana). Olemme hakeneet asuntolainaa, muuttaisimme isompaan asuntoon, omaan kotiin. Meille vauva olisi todella tervetullut ja toivottu. Tällä hetkellä minä opiskelen ja mieheläni on vakituinen työpaikka. Monet ovat järkyttyneet, mutta opiskelu ei olisi ongelma, se on vain järjestely kysymys. Kaikki kyllä järjestyy. Mieheni on todella taitava lasten kanssa ja todella toivoo meille lasta. Mutta kun se olisikin niin yksinkertaista... Mutta ei vielä pidä lannistua, jospa se vielä siitä.. Jos sinusta tuntuu, että olet liian nuori niin odota ja mieti asiaa kunnolla. Jokainen meistä on erilainen ja jokainen kypsyy eri vauhtia. Mieti oletteko valmiita tarjoamaan lapselle hyvän elämän.. Jos haluat vaihtaa lisää ajatuksia, niin laita mulle sähköpostia; [email protected].
Henna
hei! kuuntele vain sinun omaa sydämesi ääntä ja et sinä ole liian nuori.
Oletteko muuten huomanneet, että kaikki, jotka vastaavat näihin teiniäiti-kyselyihin rohkaisevasti ja kannustavasti, ovat itsekin 15-20-vuotiaita? Sen yläpuolelle, kun mennään, kehotetaan odottamaan ja ajattelemaan asiaa myös ikävimmiltäkin kanteilta. Kannattasi kyllä kuunnella niitäkin mielipiteitä, joita ei olisi halunnut kuulla. Kyllä se vaan totta on, että kokemus tulee iän ja kokemusten myötä. Muuten, Christine, miksi poikaystäväsi haluaa vauvan, ennen kuin olet 18?
on muuten totta, että kannustajat ovat yleensä itsekin hyvin nuoria. Sellaiset, jotka ovat aikoinaan olleet teiniäitejä ja nyt ovat vanhempia, kehottavat yleensä odottelemaan. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta sanoisin, että 99,9% todennäköisyydellä on huono idea tulla vanhemmaksi 16-vuotiaana.
Aloittajaa kehottaisin odottelemaan edes parikymppiseksi ja miettimään sitten uudelleen. Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana ja vaikka itse koin jo 18-vuotiaana olevani valmis äidiksi, niin nyt olen sitä mieltä, että minulla olisi ollut huonommat edellytykset äitiyteen vielä ihan parikin vuotta sitten. Se, että itse kokee olevansa valmis, ei aina tarkoita sitä että olisi. Pikemminkin se, että miettii asiaa eri kannoilta ja epäilee jaksamistaan, kertoo kypsyydestä.
tiedostat hienosti olevasi vielä nuori ja oikeastaan itsekkin vielä "lapsi". Lasten hankinnassa ei kannata kiirehtiä. Lapsiin liittyy paljon muutakin kuin huvi ja huomion saaminen. Vauvan hoito on suuri prosessi koko perhelle. Itse olen 20 wuotias ja mieheni kanssa seurustellut 5 vuotta. Nyt vasta yritämme vauvan hankintaa kun koulunikin on jo loppu. Sinun täytyy ottaa huomioon oma ikäsi ja loppu elämäsi ennen lapsen hankitaa. Lastenkodeissa jo paljon huostaanotettuja lapsia. En siis tarkoita että olisit huono äiti, kuitenkin sinulla on nuoruus edessä ja ehditte lapsia hankkia myös myöhemmin. En voi muuten neuvoa kuin että, ajattele lapsen parasta ja myöskin omaa nuoruuttasi. Nauti elämästäsi ilman lapsia ja vastuuta kun vielä voit=)
mäkin halusin vauvan vaikka tiedän etten pysty hoitamaan sitä oon 13. mut silti ne on niin söpöjä ja sit ku saisin sen ison pyöreen masun. mutta pitää odottaa vielä pari vuotta. muista jos tulisitkin raskaaksi niin aina voi tulla kesken meno joka on aivan kauheeta. mun äiti sai 5 kesken menoo ennen mun veljee :( mutta toivottavasti saat sen ihanan vauvan kyllä niitä tänne maailmaan mahtuu :)))
valitusten ja kannusutsten listaan vielä sellaisen tylsän asian kuin raha ja koulutus.Kummallakaan et kyllä tee lastasi onnelliseksi, mutta lapset maksaa ja kannattaa miettiä millaista elämä tulee olemaan nuorena äitinä, jolla todennäköisesti ei ole kunnollista koulutusta ja näinollen tienestit eivät ole suuria. Tämä ajatus nyt kuullostaa varmasti kolkolta, mutta ehkä siinä on ituakin. Tietysti voit opiskella vauvan saamisen jälkeenkin, mutta töitä saat kyllä tehdä. Nostan hattua kaikille opisekeleville äideille. En mitenkään halua väheksyä pienipalkkaisia vaan nostaa esille sen, ettei se elämä ole vain sitä, että selvitään siitä ensimmäisestä vuodesta itkujen ja imetyksen keskellä. Mutta nuorikin äiti voi menestyä todella hyvin. Pointtini nyt vain on se, että minä en ainakaan koskaan nuorena haaveillessani mihinkään raha-asioiden miettimiseen päätäni tuhlannut. Tuttavani sisko sai vauvan 16-vuotiaana ja alkuun taisivat kaikki epäillä hänen selviytymistään. Mutta hän on näyttänyt kaikille pitkät nenät jo kauaa sitten. Hänellä on nyt 8-vuotias ihana tytär, joka on saanut varmasti yhtä tasapainoisen ja onnellisen elämän, kuin minun tyttäreni. Mutta helpolla häne ei varmasti ole päässyt :)
oli ihan pakko kirjoittaa. mieti nyt vielä, olet nuori ja nyt tuntuu että ne on ihania ja totta se on. Mutta entä sitten kun ovat vähemmän ihania? jos poikaystäväsi oikeasti välittää sinusta niin jaksaa odottaa, vaikka menisi sen 18 vuotis synttäreiden ohi. Itse sain lapsen 4,5kk sitten ja väsynyt olen, raskaus ajan yksin ja nyt yksin pojan kanssa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi. ajankohta olisi saanut olla myöhempi, että olisin töissä ja koulun käynyt, on tosin jo ammatti. mutta rahaa olisi enemmän ja saisin itsekin ruokaa, eikä tarvisi makaroonilla elää... joten mieti vielä, uskon että rakastaisit lasta paljon, mutta ajattele tulevaisuutta
Hyviä neuvoja annat yli kahdeksan vuotta vanhalle viestille..