omat "virheet" masentaa

puutteellinen kissa

Sain juuri viikko sitten diegnoosin masennukseen ja lääkityksen. Minulla oli lyhyesti ennen sitä lyhyt itseinho jakso jolloin vain vihasin itseäni. Samassa yhteydessä aloin tuntemaan itseni huonoksi koska olen värisokea, en edes pahasti. Nyt tullut taas. Miten pääsen itseinhon yli. Kestän viellä syyllisyyden tunteet väsymyksen yleisen pahan olon mutta tämä on saanut minut taas harkitsemaan itsemurhaa.

16

298

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • annukka2

      Kannattaa olla pikaisesti yhteydessä masennuksen hoidostasi vastaavaan tahoon itsemurha-ajatustesi vuoksi. Ilmeisesti hoitosi ei ole riittävän tehokasta, koska tällaisia ajatuksia tulee.

      • puutteellinen kissa

        Kirjoittelenpa ihan muuten vaan taas, kaippa purkaakseni pahaa oloani. Okei suomi24 ei ole paras paikka siihen mutta anonyyminä uskaltaa kertoa kaikkea mitä ei kasvotusten kertoisi kavereilleen yms. Tässä omissa ajatuksissaan pyörineenä tuli mieleeni tapaus kun olin noin 2-4 luokalla, en muista ihan tarkkaan. Kuitenkin silloin muistan olleeni yhden kesän varsin samanlaisissa fiiliksissä kuin nyt. Olin oikeastaan halunnut unohtaa koko jutun koska se oli mielestäni myöhemmin häpeällistä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä. Joka tapauksessa itsemurha ajatuksissa olin silloin ja pahimmillaan muistan olleeni vessassa puukon kanssa ja miettineeni että jos viillän kurkkuni auki pyörrynkö ja saadaanko minut pelastettua ennen kuin saan tarpeeksi vahinkoa aikaan. Itsemurhakirjettä kirjoitin pari lausetta ennen kuin lopetin sen ja poltin paperin. Onko tuollainen vain normaali vaihe lapsen kehityksessä vai ei. No takaisin nykyhetkeen. Kaverini olivat kylässä, mutta se ei auttanut vaan aina iltaisin mietin itseni tappamista. Lisäksi syyllisyyden tunne vaivasi koko ajan, jos joku meni mukamas pieleen. Esim sauna ei ollut lämpimänä heti kun tulimme sisään yms. Lopuksi kyselisin onko muilla syyllisyyden tuntoa omasta masennuksesta. Sius tunnetteko että te vain esitätte masentunutta saadaksenne...no ei mitään. Itselläni on ja se vaikeuttaa kamalasti kun pitäisi hakea apua.


      • väsyväsy
        puutteellinen kissa kirjoitti:

        Kirjoittelenpa ihan muuten vaan taas, kaippa purkaakseni pahaa oloani. Okei suomi24 ei ole paras paikka siihen mutta anonyyminä uskaltaa kertoa kaikkea mitä ei kasvotusten kertoisi kavereilleen yms. Tässä omissa ajatuksissaan pyörineenä tuli mieleeni tapaus kun olin noin 2-4 luokalla, en muista ihan tarkkaan. Kuitenkin silloin muistan olleeni yhden kesän varsin samanlaisissa fiiliksissä kuin nyt. Olin oikeastaan halunnut unohtaa koko jutun koska se oli mielestäni myöhemmin häpeällistä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä. Joka tapauksessa itsemurha ajatuksissa olin silloin ja pahimmillaan muistan olleeni vessassa puukon kanssa ja miettineeni että jos viillän kurkkuni auki pyörrynkö ja saadaanko minut pelastettua ennen kuin saan tarpeeksi vahinkoa aikaan. Itsemurhakirjettä kirjoitin pari lausetta ennen kuin lopetin sen ja poltin paperin. Onko tuollainen vain normaali vaihe lapsen kehityksessä vai ei. No takaisin nykyhetkeen. Kaverini olivat kylässä, mutta se ei auttanut vaan aina iltaisin mietin itseni tappamista. Lisäksi syyllisyyden tunne vaivasi koko ajan, jos joku meni mukamas pieleen. Esim sauna ei ollut lämpimänä heti kun tulimme sisään yms. Lopuksi kyselisin onko muilla syyllisyyden tuntoa omasta masennuksesta. Sius tunnetteko että te vain esitätte masentunutta saadaksenne...no ei mitään. Itselläni on ja se vaikeuttaa kamalasti kun pitäisi hakea apua.

        Viestisi kosketti kovasti, koska itselläni on vähän samanlainen tausta - minulla on neuropsykiatrinen poikkeavuus, jonka takia olen ikäni tuntenut huonommuutta. Olen myös ollut masentunut jo lapsena.

        Ei, lasten kanssa työskentelevänä sanon, että ei ole "normaalia", että lapsi ajattelee itsemurhaa tuolla tasolla. Kun pääset vähän parempaan kuntoon, olisi varmaan hyvä päästä miettimään, pääsetkö kiinni noihin ensimmäisiin itsetuhoisiin ajatuksiin. Mitä niiden taustalla silloin oli? Suosittelen lämpimästi psykoterapiamahdollisuuksien selvittämistä hoitavalta lääkäriltäsi. Psykoterapiassa voi päästä kiinni noihin varhaisiin kokemuksiin, mutta vastoin ennakkoluuloja se ei ole pelkkää lapsuudessa vellomista, vaan itse sain aikanaan mahdollisuuden pohtia myös hyvin käytännönläheisiä, nykyhetkeen liittyviä asioita.

        Noista itsemurha-ajatuksista olisi tosiaan tärkeää puhua lääkärille. Kannattaa ottaa huomioon, että niin hyödyllisiä kuin mielialalääkkeet usein ovatkin, aivan hoidon alussa ne voivat jopa pahentaa oloa ja provosoida itsemurha-ajatuksia. Itse syön venlafaksiinia, ja muistan syksyllä kärsineeni ekat kaksi viikkoa pakonomaisista, mielen voimakkaasti täyttävistä itsemurha-ajatuksista. Minua suojeli se tosiasia, etten voisi hylätä lapsiani siten. Jos olet yksin, ole kiltti ja hakeudu matalalla kynnyksellä päivystykseen. Et varmaankaan joisi itseäsi kolmen promillen humalaan ja siinä tilassa sitoutuisi mememään jonkun ventovieraan kanssa naimisiin? Itsemurhan tekeminen kun aivokemia on sekaisin on periaatteessa sama asia, joskin vakavampi ja lopullisempi.

        Toivotan voimia ja rohkaisen muistamaan, että et vihaa itseäsi, koska olisit huono, vaan koska olet masentunut. Se on sairaus, josta parantuu, mutta myös sairaus, jossa hoitamattomana tai huonosti hoidettuna on merkittävä kuolleisuus, joten vakavasti se on otettava.


      • Ärrimörri

        Ajattelit, että masennus 'sairaus' aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia? Kuulostaa ihan siltä kuin ihmiset kuvittelisivat aivoissa olevan jonkun mörrimöykyn, joka vetelee kammista ja vivuista aiheuttaen henkilön itsemurha-ajatukset ja, että mörrin saa hengiltä 'antibiotilla' nimeltä 'masennuslääke.' Koomisia ajatuksia omaan korvaan. Itsemurha-ajatuksia voi tulla vaikka kuinka 'tehokasta' tai hyvää apu olisi. Itsemurha-ajatukset eivät ole suora oire eikä masennus sairaus.

        Ap:lle sanoisin, että ensinnäkin värisokeudessa ei ole mitään hävettävää. Eihän se sinun mokasi ole ja sen kanssa opit varmasti elämään. Itsellänikin on tuttuja, joilla on värisokeutta ja hyviä tyyppejä ovat. Kertoihan lääkärisi tai psykiatrisi, että 'masennuslääkkeet,' joita oletan, että olet saanut, voivat aiheuttaa monille itsetuhoisia ajatuksia sekä syventää masentuneisuutta ja ahdistusta huomattavan paljon, varsinkin ennen kuin 5HT1A-autoreseptorit alkavat tuhoutua/tuhoutuvat, johon kuluu usein muutama viikko aloituksesta yksilöstä riippuen.


      • väsyväsy
        väsyväsy kirjoitti:

        Viestisi kosketti kovasti, koska itselläni on vähän samanlainen tausta - minulla on neuropsykiatrinen poikkeavuus, jonka takia olen ikäni tuntenut huonommuutta. Olen myös ollut masentunut jo lapsena.

        Ei, lasten kanssa työskentelevänä sanon, että ei ole "normaalia", että lapsi ajattelee itsemurhaa tuolla tasolla. Kun pääset vähän parempaan kuntoon, olisi varmaan hyvä päästä miettimään, pääsetkö kiinni noihin ensimmäisiin itsetuhoisiin ajatuksiin. Mitä niiden taustalla silloin oli? Suosittelen lämpimästi psykoterapiamahdollisuuksien selvittämistä hoitavalta lääkäriltäsi. Psykoterapiassa voi päästä kiinni noihin varhaisiin kokemuksiin, mutta vastoin ennakkoluuloja se ei ole pelkkää lapsuudessa vellomista, vaan itse sain aikanaan mahdollisuuden pohtia myös hyvin käytännönläheisiä, nykyhetkeen liittyviä asioita.

        Noista itsemurha-ajatuksista olisi tosiaan tärkeää puhua lääkärille. Kannattaa ottaa huomioon, että niin hyödyllisiä kuin mielialalääkkeet usein ovatkin, aivan hoidon alussa ne voivat jopa pahentaa oloa ja provosoida itsemurha-ajatuksia. Itse syön venlafaksiinia, ja muistan syksyllä kärsineeni ekat kaksi viikkoa pakonomaisista, mielen voimakkaasti täyttävistä itsemurha-ajatuksista. Minua suojeli se tosiasia, etten voisi hylätä lapsiani siten. Jos olet yksin, ole kiltti ja hakeudu matalalla kynnyksellä päivystykseen. Et varmaankaan joisi itseäsi kolmen promillen humalaan ja siinä tilassa sitoutuisi mememään jonkun ventovieraan kanssa naimisiin? Itsemurhan tekeminen kun aivokemia on sekaisin on periaatteessa sama asia, joskin vakavampi ja lopullisempi.

        Toivotan voimia ja rohkaisen muistamaan, että et vihaa itseäsi, koska olisit huono, vaan koska olet masentunut. Se on sairaus, josta parantuu, mutta myös sairaus, jossa hoitamattomana tai huonosti hoidettuna on merkittävä kuolleisuus, joten vakavasti se on otettava.

        Ja kyllä, pelkään joskus että "vain esitän". Mutta kun miettii, mikä ero omassa olossa on, kun lääkitys on vihdoin alkanut purra ja olen tehnyt joitain muutoksia masennustani ylläpitäneisiin asioihin niin huomaa, että laiskuus ja huomionhaku ovat jotain aivan muuta kuin se masennuksen syvin kuoppa oli.


      • väsyväsy
        Ärrimörri kirjoitti:

        Ajattelit, että masennus 'sairaus' aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia? Kuulostaa ihan siltä kuin ihmiset kuvittelisivat aivoissa olevan jonkun mörrimöykyn, joka vetelee kammista ja vivuista aiheuttaen henkilön itsemurha-ajatukset ja, että mörrin saa hengiltä 'antibiotilla' nimeltä 'masennuslääke.' Koomisia ajatuksia omaan korvaan. Itsemurha-ajatuksia voi tulla vaikka kuinka 'tehokasta' tai hyvää apu olisi. Itsemurha-ajatukset eivät ole suora oire eikä masennus sairaus.

        Ap:lle sanoisin, että ensinnäkin värisokeudessa ei ole mitään hävettävää. Eihän se sinun mokasi ole ja sen kanssa opit varmasti elämään. Itsellänikin on tuttuja, joilla on värisokeutta ja hyviä tyyppejä ovat. Kertoihan lääkärisi tai psykiatrisi, että 'masennuslääkkeet,' joita oletan, että olet saanut, voivat aiheuttaa monille itsetuhoisia ajatuksia sekä syventää masentuneisuutta ja ahdistusta huomattavan paljon, varsinkin ennen kuin 5HT1A-autoreseptorit alkavat tuhoutua/tuhoutuvat, johon kuluu usein muutama viikko aloituksesta yksilöstä riippuen.

        Huomaatko loogisen ristiriidan viestissäsi? Mielestäsi masennus ei aiheuta itsemurha-ajatuksia, mutta lääke "vain aiheuttaa". Olen nuorena kärsinyt vakavista itsetuhoajatuksista, vaikken ollut lääkkeitä haistanutkaan. Sitä en kiellä, etteikö lääkekin noita varsinkin alussa aiheuttaisi, olenhan sen itsekin kokenut.


      • puutteellinen kissa
        väsyväsy kirjoitti:

        Huomaatko loogisen ristiriidan viestissäsi? Mielestäsi masennus ei aiheuta itsemurha-ajatuksia, mutta lääke "vain aiheuttaa". Olen nuorena kärsinyt vakavista itsetuhoajatuksista, vaikken ollut lääkkeitä haistanutkaan. Sitä en kiellä, etteikö lääkekin noita varsinkin alussa aiheuttaisi, olenhan sen itsekin kokenut.

        Itsemurha ajatuksia on ollut ennen ja jälkeen lääkityksen aloittamista, eli en sanoisi sen vaikuttavan asiaan kovin radikaalisti.


      • puutteellinen kissa kirjoitti:

        Itsemurha ajatuksia on ollut ennen ja jälkeen lääkityksen aloittamista, eli en sanoisi sen vaikuttavan asiaan kovin radikaalisti.

        Puutteellisella katilla hyvä kirjallinen ulosanti. Ennenkuin oli edes nettiä, kirjoittelin kuivamustekynällä tuhansia liuskoja täyteen.
        Sitten kaverini kanssa poltettiin ne työpaikan läheisyydessä rannalla yölöysin aikana turvallisesti.
        Kirjoittaminen aktivoi aivoissa jotain aluetta, koska kirjoitusrupeaman jälkeen ahdistus oli kokonaan poissa.
        Yleensä aiheena oli aina säännöllisesti sama :miksi en tapa itseäni tänä iltana.


      • loogikko1
        väsyväsy kirjoitti:

        Huomaatko loogisen ristiriidan viestissäsi? Mielestäsi masennus ei aiheuta itsemurha-ajatuksia, mutta lääke "vain aiheuttaa". Olen nuorena kärsinyt vakavista itsetuhoajatuksista, vaikken ollut lääkkeitä haistanutkaan. Sitä en kiellä, etteikö lääkekin noita varsinkin alussa aiheuttaisi, olenhan sen itsekin kokenut.

        Minä en huomannut mitään loogista ristiriitaa. Masennus on abstrakti käsite oireille, jotka voivat johtua esim. lääkityksestä, kilpirauhasen vajaatoiminnasta taikka esim. raiskatuksi joutumisesta. Se ei voi mitenkään aiheuttaa itsemurha-ajatuksia, vaan kyseessä on oire jostain, joka korreloi tai ei korreloi itsemurha-ajatusten kanssa. Kaikki masentuneet eivät ajattele henkensä riistämistä tosissaan, toisaalta moni niin sanotusti ei-masentunut voi riistää itseltään hengen esimerkiksi syvästi päihtyneenä tai huumausaineen vaikutuksen alaisena.


    • Hei,

      Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

      Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

      Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

      http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
      Käynnit eivät maksa mitään.

      Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

      Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

      Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
      SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
      Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
      Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity


      sos-kriisikeskus / pekka

    • ToinenItseinhoilija

      Kannattaa todellakin kokeilla ns. ulkopuolista apua, joko sitten kriisikeskuksesta tai oman tk:n kautta. Riippuu miten sun kunnalla asiat on hoidettu. Ei kannata pelätä avun hankkimista, mitä aiemmin haet sen parempi.

      Eihän tuo värisokeus todellakaan ole sinun syytäsi, eikä siinä ole mitään hävettävää. Voisitko jutella tuosta asiasta perheessäsi/koulussasi, missä tahansa? Asiasta jutteleminen voisi auttaa huomaamaan, että voisit elää hyvää ja täyttä elämää värisokeudesta huolimatta..?

      Onko sinulla elämässäsi asiat muuten hyvin, aiheuttaako tuo värisokeus todella kaiken harmin ja itseinhon?

      • puutteellinen kissa

        Värisokeus ei haittaa oikeastaan mitään käytännössähän ilman testitauluja en olisi ikinä edes tiennyt olevani värisokea. Se itsessään ei häiritse enemmän muiden suhtautuminen siihen. Erityisesti kun kuulin veljeni menevän tarkempiin tutkimuksiin asian puitteissa tuntui jotenkin todella pahalta. Muuten oloni on taas vähän parempi. En taas vaihteeksi koko ajan pyöri itsamurhaajatuksisaa, vaan nyt tuli taas syyllisyys ja itseinho jakso. Kuuluuko asiaan, että vaihtelee viikon-kahden sykleissä tunteet. Ensin saattaa olla viikon syyllisyydentumtoa sitten toinen vaikka yleistä itse inhoa.


      • ToinenItseinhoilija
        puutteellinen kissa kirjoitti:

        Värisokeus ei haittaa oikeastaan mitään käytännössähän ilman testitauluja en olisi ikinä edes tiennyt olevani värisokea. Se itsessään ei häiritse enemmän muiden suhtautuminen siihen. Erityisesti kun kuulin veljeni menevän tarkempiin tutkimuksiin asian puitteissa tuntui jotenkin todella pahalta. Muuten oloni on taas vähän parempi. En taas vaihteeksi koko ajan pyöri itsamurhaajatuksisaa, vaan nyt tuli taas syyllisyys ja itseinho jakso. Kuuluuko asiaan, että vaihtelee viikon-kahden sykleissä tunteet. Ensin saattaa olla viikon syyllisyydentumtoa sitten toinen vaikka yleistä itse inhoa.

        Mistä ajattelet syyllisyyden tunteen ja itseinhon kumpuavan?


      • älä suostu uhriksi
        ToinenItseinhoilija kirjoitti:

        Mistä ajattelet syyllisyyden tunteen ja itseinhon kumpuavan?

        Minulta sama kysymys: mikä näitä tuntemuksia aiheuttaa? Todennäköisesti joku ihminen tai useampi siellä taustalla taas kiusaamassa, kuten yleensä. Itseinho on yleensä seurausta myös median ja markkinoinnin luomista täydellisyysihanteista, joilla tieten tahtoen aiheutetaan ihmisille paha olo, jotta saataisiin heidät ostamaan enemmän mainostettua tuotetta/palvelua. Sinuna miettisin, mitä on jäänyt hampaankoloon ja antaisin kiusaajatahoille vähintään samalla mitalla takaisin.


      • puutteellinen kissa
        älä suostu uhriksi kirjoitti:

        Minulta sama kysymys: mikä näitä tuntemuksia aiheuttaa? Todennäköisesti joku ihminen tai useampi siellä taustalla taas kiusaamassa, kuten yleensä. Itseinho on yleensä seurausta myös median ja markkinoinnin luomista täydellisyysihanteista, joilla tieten tahtoen aiheutetaan ihmisille paha olo, jotta saataisiin heidät ostamaan enemmän mainostettua tuotetta/palvelua. Sinuna miettisin, mitä on jäänyt hampaankoloon ja antaisin kiusaajatahoille vähintään samalla mitalla takaisin.

        Syyllisyydentunto liittyy lähinnä siihen ettei saa aikaan mitään. Ei kouluhommia olis pari pientä projektia, eikä mitään muuta. Toinen mihin liittyy on niinkuin jo mainitsin, siihen että kuvittelen keksineeni kaiken, vaan no mukamas oman edun vuoksi. Sitä en tiedä minkä edun, tässä olotilassa ei paljoa etuja ole. Mutta se ei ole näköjään merkityksellistä.


      • puutteellinen kissa
        puutteellinen kissa kirjoitti:

        Syyllisyydentunto liittyy lähinnä siihen ettei saa aikaan mitään. Ei kouluhommia olis pari pientä projektia, eikä mitään muuta. Toinen mihin liittyy on niinkuin jo mainitsin, siihen että kuvittelen keksineeni kaiken, vaan no mukamas oman edun vuoksi. Sitä en tiedä minkä edun, tässä olotilassa ei paljoa etuja ole. Mutta se ei ole näköjään merkityksellistä.

        Pakko laittaa viimeinen viesti tänne, tämä palsta on muutenkin niin synkkä. No pari viikkoa sitten oloni parantui vähän liikaakin, ja olin todella hyvin voiva. Aivan liikaa. En nukkunut montaa tuntia yössä ja silti ei väsyttänyt. No sen jälkeen lääkäri määräsi lääkkeet lopetettaviksi. Tilalle tuli unilääkkeet. Muuten ollen nyt normaali. Ei masennusta, eikä ylikierroksia. Näköjään masennuksestakin pääsee yli. Itselläni oli keskivaikeasta vaikeaan diegnoosin saanut masennus.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      76
      3482
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      27
      2159
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      83
      1985
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      19
      1530
    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1421
    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      26
      1368
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1344
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1297
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1217
    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      1055
    Aihe