Mitä pidätte soluasunnossa asumisesta. Mikä on suurin ongelma jos sellaisia on. Etunahan nyt ainakin halpa vuokra ja jos vanhempien luota soluasuntoon muuttaa niin onhan tottunut siihen että keittiö ja WC ovat yhteisiä.
SOLUASUNTO
-----
93137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eli otsikossa on jo oleellisin. Jos sattuu hyvin, niin ei ole mitään ongelmaa, mutta jos taas ei, niin kaikki on pahimmassa tapauksessa päin peetä. Ehkä pahinta on se, että toinen tuppautuu sun elämääsi ja takertuu kaikkeen. Ystäviä voidaan olla, mut on kyl hyvä muistaa, että usein soluun valikoidutaan sattumalta, joten ei oo mitään velvoitetta tulla sydänystäviksi. Vaik kotona onkin jakanut kaiken, niin mun mielestä sitä ei tarvitse tehdä kämppisten kanssa (esim ostin omat ruokani ja shamppooni, tietenkin!! Wc-paprusta voi aina sopia) ja esim käsitykset siisteydestä, tiskaamisesta, syömisestä ja ihan mistä vain voivat mennä ristiin. Ja niitä asioita ei voi ennakoida kotielämän pohjalta. Meitä on moneksi.
Mut älä pelkää. Suosittelen tuosta huolimatta soluasumista niin kauan kuin saat järkevänhintaisen yksiön, miksei koko opiskelujenkin ajaksi. Ei kannata vuokran takia alkaa nostaa lainaa tms eli opiskelijakämpässä on hyvä asua. Opiskelijakämpissä olet n3 vuotta solussa ja sitten yksiössä, joten tuon ajan kestäminen ei ole musta paha aika, jos vain tulee vähän toimeen kämppisten kanssa.
Omaan soluhistoriaani mahtui yksi idiootti ja monta mukavaa ihmistä. Silti huokaisin helpotuksesta, kun vihdoin sain silloin aikoinaan oman yksiön...
Olen täysin samaa mieltä kuin edeltäväkin kirjoittava: kiinni ihan kämppiksistä. Ainakin täällä Helsingin päässä HOASilta kun ottaa asuntoa niin menee ihan arpapeliksi. Jos oma oppilaitoksesi tarjoaa soluja niin kannattaa ehdottomasti ottaa mielummin sieltä, koska ne ovat kuitenkin samalta alalta: usein saman tyyppisiä kuin sinä itse ja koulujuttuja pystyy puimaan usein kämppisten kanssa.
Ihmettelin tota sydänystävä-kommenttia edeltävältä kirjoittajalta, mä ainakin itse ihan mielellään puhun mun kämppisten kanssa. En oo ikinä törmännyt mihinkään roikkujiin tms. On ihan hyvä jakaa kaikki tollanen peruskama (wc-paperi, tiskiaine, talouspaperi, pesuaineet..) mutta kyllä meillä ainakin jokainen omistaa ihan omat hygieniavälineet ja ostaa ruokansa itse. Siivousvuorot onkin ehkä sellaisia mistä ihmisillä on erilaisia käsityksiä, mutta eiköhän aikuiset ihmiset osaa ihan puhua ne asiat läpi...
Ei solussa asuminen mikään paha juttu ole, mutta niin.. onhan se yksiö ihan eri asia. En mä kuitenkaan mitään lainaa rupea sen takia ottamaan, joten halvan vuokran jälkeen rahaa jää vielä runsaaseen opiskelijaelämään.. ;)
Tää setti kuului yhteen: Ehkä pahinta on se, että toinen tuppautuu sun elämääsi ja takertuu kaikkeen. Ystäviä voidaan olla, mut on kyl hyvä muistaa, että usein soluun valikoidutaan sattumalta, joten ei oo mitään velvoitetta tulla sydänystäviksi.
Eli tää tarkoittaa sitä, et mun eräs kämppis tuppautu mielipiteineen ja tekoineen siis aivan joka asiaan ja sillähän ei ollut mitään väliä kysyinkö tukea ja mielipidettä vai en. Etenkin solussa mun mielestä on osattava antaa toiselle myös tilaa vaikkapa jöröttää ajatuksia nollaamassa ruokapöydässä (ja etenkin omassa huoneessa) 8h luentopäivän jälkeen.
muutin kahden hengen soluun, mutta nopeasti sain huomata, että asunnossa asuu kolme henkeä: minä, kämppis ja kämppiksen poikakaveri. tilanne ei parantunut kolmessa kuukaudessa, vaikka keskustelin kämppikseni kanssa asiasta. lopulta otin yhteyttä opiskelijoiden asunnonvälitykseen ja poitsu katosi kolmessa päivässä. nyt ei ole miestä näkynyt. kehotan kaikkia vastaavassa tilanteessa olevia ottamaan suoraan yhteyden oman paikkakunnan opiskelijoiden asunnonvälitykseen, jotta asia selviää. muuten olen viihtynyt hyvin. tosin keväällä saan varmaan jo yksiön, vaikka olen ensimmäisen vuoden opiskelija (niin paljon allergioita).
No sähän olet siisti hemmo!! Teillä on varmaan tosi hyvät välit.. Vitsit kun et asu mun kanssa samassa kämpässä!! Ois NIIN siitiä saada tollanen tyyppi kämppikseksi!
Itse asuin vuoden verran solussa. Solussa asui lisäkseni vain yksi henkilö, ja tulimme vallan mainiosti toimeen keskenämme. Asioista keskusteltiin, eikä mitään erimielisyyksiä ollut. Olimme molemmat jo hieman vanhempia ja asuneet myös yksin.
Kavereillani on kyllä ollut jonkin verran ongelmia kämppisten kanssa. Lähinnä sellaiset tilanteet, joissa toiset vain bailaavat jatkuvasti, ovat aiheuttaneet ongelmia. Mutta pääseehän sitä soluasuntoakin vaihtamaan, ja valituksiakin voi tehdä, jos tilanne todella niin pahaksi menee.
Itselläni on ollut vuoden aikana 5 kämppistä, joista 2 oli mukavia.
sitten oli 2 nysvää, ja viimeisin nyt on tuollainen 26 vuotias aikamiespoika jota en todellakaan voi sietää. On se nyt perhana jos ei saa musiikkia kuunnella lauantaina klo 12:00 musiikin ollessa tasolla 2 (tasoja riittää 30 asti).
Se taitaa olla ihan tuurista kiinni millaisen sankarin sitä kaverikseen saa. Itse etsin yksiötä mutta toistaiseksi sellaista ei ole löytynyt.
kämppiksistä yksi valmistui ja muutti pois, kaksi sai yksiön ja muutti. Yksi lopetti koulun ja menetti siksi kämpän (se o moro, ei tule ikävä).
Nyt pitää joko itse saada yksiö tai sitten taitaa joutua heittämään kämppiksen alas parvekkeelta.
Muutin elokuussa 3h soluun. Toisen kämppiksen kanssa tulen toimeen tosi hyvin, mutta se toinen... Paiskoo ovia niin, että peilit meinaa tippua seiniltä, heittelee astioita ja aloittaa aamulla kuuden aikaan sellasen mekastuskonsertin, että oksat pois. Jos sille huomauttaa asiasta, se vetoaa siihen, että mä ja toinen kämppis ei olla hiljaa sillon kun se menee nukkumaan (siinä kahdeksan aikaan illalla...). Muija on reilusti yli kakskymppinen ja käyttäytyy silti kuin pahainen kakara. Jos perjantai-iltana on vähän meteliä, niin se kostetaan takuuvarmasti lauantaiaamuna.
Eräänä aamuna menin keittiöön ja ihmettelin mikä täällä käryää. Rakas kämppikseni oli jättänyt hellan levyn kutoselle päälle. Hänen kommenttinsa tapahtuneeseen oli "no hups, tollasta sattuu...". Ei liene mikään yllätys, että jonotan parhaillaan yksiötä...
Tämä on tietysti vain yksi (kauhu)solukokemus muiden joukossa, joka johtuu täysin tästä yhdestä kämppiksestä. Kyllä solussa asuminen voi varmasti onnistuakin, monet opiskelukaverini asuvat soluissa ja heillä on mukvat kämppikset.
Asun parhaillaan solussa kahden muun tytön kanssa. Mukavasti on mennyt.
Meillä on kaksi vessaa, joissa molemmissa suihkut, joten aamulla ei siis ole mitään suurta jonotusta. Keittiö on kaikille yhteistä aluetta; jonka siivouksesta pidetään kaikki yhdessä huolta. Tiskit tiskataan, niitä ei jätetä lojumaan. Myös tiskauksessa on järki mukana, joku tiskaa yhtenä aamuna, toisena aamuna toinen jne.
Mitä sitten tulee elämänrytmiin. Me kaikki opiskelemme yliopistossa eri aloja ja jokaisella on aivan oma rytminsä koulunkäynnissä. Toinen menee aamulla aikaisin, toinen vasta päivällä. Yhdessä sovittiin, että aamulla ei järjetöntä kolistelua ja sama pätee myös jos tulee yöllä kotiin. Eikä sitä pyykinpesukonetta kukaan laita lauantai-aamuna päälle :) Sovittu on kuitenkin se, että jos joku oikeasti haluaa nukkua kolmeen asti iltapäivällä, ei se voi olettaa että muut elävät tossut jalassa, ts. hiirenhiljaa.
Asiat on keskusteltu ja yhteiset käyttötavarat ostetaan vuorotellen. Hyvin on toiminut.
Sanonpa vielä sen, että meillä jokaisella on omat juttumme ja jokaisen rauhaa kunnioitetaan. Ovet huoneisiin ovat auki aina.
Ja kyllä meilläkin juhlitaan. Niistä ja poikaystävien vierailuista kerrotaan aikaisemmin.
Näistä positiivisista kokemuksista huolimatta, jonotan yksiötä. Omaa kotia. :)