Don DeLillon Esittäjä on ehdottomasti huonoin koskaan lukemani kirja. Vaivaiset n.150 sivua, mutta ne sivut tuntuivat tuhannelta...ehdin "kuolla" tylsyyteen sata kertaa lukiessani. Periaatteeni on lukea jokainen aloittamani kirja loppuun saakka (huonokin)...nyt kaduin periaatettani.
Taatusti jäi ainoaksi Don DeLillon kirjaksi jonka luen...inhon väreet kulkevat selässä hänen nimeään ajatellessakin.
Voi olla, että käännos oli huono tai sitten kirjailija vain ei kykene tuottamaan sujuvasti luettavaa tekstiä. Onneksi en lainannut hänen kirjaansa Alamaailma joka on järkäle...se olisi ollut varmasti painajaismainen kokemus.
Tässä näyte roskasta:
"Minä menen ja tulen. Lähteminen on tullut minulle. Me kaikki, meidät jätetään joskus. Koska minä olen täällä ja missä. Ja minä menen tai en tai ei koskaan..."
Tuota huttua se on kannesta kanteen....roskaa!
Taatusti jäi ainoaksi Don DeLillon kirjaksi jonka luen...inhon väreet kulkevat selässä hänen nimeään ajatellessakin.
Voi olla, että käännos oli huono tai sitten kirjailija vain ei kykene tuottamaan sujuvasti luettavaa tekstiä. Onneksi en lainannut hänen kirjaansa Alamaailma joka on järkäle...se olisi ollut varmasti painajaismainen kokemus.
Tässä näyte roskasta:
"Minä menen ja tulen. Lähteminen on tullut minulle. Me kaikki, meidät jätetään joskus. Koska minä olen täällä ja missä. Ja minä menen tai en tai ei koskaan..."
Tuota huttua se on kannesta kanteen....roskaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
On DeLillolla kaksi hyvääkin kirjaa: Mao II ja Valkoinen Kohina. Niiden jälkeen on tosin tullut pelkkää roskaa. Suosittelen lämpimästi noita kahta, ettet koko kirjailijaa teilaa yhden huonon kirjan perusteella:)
Mikäli on pakko pysyä D-L akselilla niin oma suosikkini on Donna Leon.
Tuossa joku jo ehtikin suosittelemaan Valkoista kohinaa, se on ehdottomasti lukemisen arvoinen (olen sittemmin siirtynyt ostamaan vain valkoisissa pakkauksissa olevia tuotteita). Myös Cosmopolista voi suositella, se lienee Lilloista helpoimmasta päästä (voi lukea pelkkänä tarinana, Esittäjä tosiaan vaatii 'hieman' miettimistä). Yhtäläisyyksiä löytyy mm. Amerikan psykoon, mutta sisältöä on enemmän.
Alamaailma on omasta mielestäni hyvä, mutta kaikki kaverit ovat lopettaneet lukemisen prologiin... ja täytyy sanoa, että kerronta saattaa alunkin jälkeen hyytyä yhtäkkiä 50 sivuksi.