Olen 16 vuotias nuori. Kärsinyt eräänlaisesta masennuksesta noin vuoden verran. Yläasteen jälkeen huomasin ettei mulla oikeastaan ole kuin pari läheistä kaveria. Olen vaan jotenkin helvetin turtunut ja elämä on aika harmaata ja, noh.. Tylsää. Itsetunto on aika matalalla tasolla, olen aika hiljanen ja oikeastaan en anna ihmisten tietää miltä musta tuntuu. Taustalla on kiusaamista ala-asteelta lähtien ja lisäksi peittelen homoseksuaalisuuttani siinä määrin että se ahdistaa aika paljon. Viikonloppusin ryyppään siihen asti että en edes muista niistä viikonlopuista paljoa mitään. Koulunkäynti kusee ja motivaatio on vähissä. Harrastukset on jääny taakse.
Tavallaan haluaisin vaan keskustella kaikesta tästä mutta todellisuudessa en oikeastaan saa tuotua tätä mitenkään esille perheen tai niiden vähäisten kavereiden kesken.
Tavallaan haluaisin vaan keskustella kaikesta tästä mutta todellisuudessa en oikeastaan saa tuotua tätä mitenkään esille perheen tai niiden vähäisten kavereiden kesken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lopeta / vähennä ryyppäämistä, siinä on jo hyvä alku. Jos olet koulussa, kannattaa mennä puhumaan jollekin ammatti-ihmiselle siellä, jos tuntuu helpommalta tuoda asiat esiin jollekin ulkopuoliselle.