Ollaan ajateltu muijan kanssa hankkia koira ja kiinnostaisi että sopeutuuko norjan harmaa hirvikoira sisällä eläväksi kotikoiraksi? Ja jos niin vaatiko reippaan liikkumisen lisäksi metsälle?
Kelpaako kotikoiraksi?
Simo
5811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taitaa murrella olla senverta paksu turkki että se ei oikein ainakkaan kokoaikasesti sisällä viihy kun tuppojaa kuuma tulemaan. Kyllä se sisälläki viihtyy mutta ulukotarhassa se enempi on kotonaan. Ja taitaa tulla jonkisortin iho-onkelmia jos se joutuu kokoaikasesti sisällä olemaan. Muuten luonteeltaan se kyllä on (ainaki ne yksilöt jotka tunnen)sosiaalinen ja ystävällinen. Ja liikuntoo se kyllä kaipoo, ja tuppoo ne mehtäveret olemaan aikas pinnassa , ni lenkillä ollessa suattaa tempasta muijjan hateloon kun hirvivainun ottaa....Erräällä tutulla oli semmonen kotokoirana mutta se oli päivät ulukona isännän mukana muatöissä ja iltasi tuvassa kävi murkinoimassa mut ulos se tahto yöksi navetan ylisille heinäkassaan koisimmaan ja tilanteita tarkkailemmaan. Muutama vuos sitten hukka sen sitte rouhalti henkiltä ja siihen loppu heinissä köllööttely.
Eikä tämä murrevainoo käyny metällä muuten ko peräopotan hiehoja korkeintaan haukkumassa. Mahtaa olla yksilöstä ja opetuksesta kiinni mitä se vanahempana tykkee touhuta.
Kaikki koirat viihtyvät sisällä, ei se ole turkista kiinni vaan siitä mihin tottuvat. Monenmonet rodut joilla on harmaata lämpimämpi turkki ovat tavallisia sisäköiria. Jos pennusta asti koira on sisällä niin se tottuu siihen karvoja myöden, joten kannattaa ottaa huomioon että myös turkki sopeutuu siihen tarkoitukseen. Siten se ei kestä aivan samanmoisia kelejä seisoskella pihalla mitä ulkoelämään tuttuneet serkkunsa.
Liikuntaa ne kyllä kaipaavat ja viettien täytyy toteutua, joten myös metsälle kuuluu päästä.
Jos tarkoitus on vain kotikoiraksi laittaa, niin en suosittele mitään metsästyskoiraa. Jos alkukantainen rotu on kuitenkin hakusessa etkä metsästä, niin hankkikaa mielummin vetokoira ja harrastakaa koiran kanssa sitä. Siinä tulee reipasta liikuntaa ja ulkoilua siten että koira tyydyttää viettinsä samalla.
Joo, puhut kyllä asiaa...
Vanhempieni luona aikoinaan asuessani meillä oli suomenpystykorvanarttu, joka nukkui yöt sängyssä, ja oli mitä mukavin sisäkoira. Metsään kun pääsi, "pyytösielu" syttyi palamaan ja haukkui lintua käyttövalioksi saakka. Eleli sitten viimeiset vuodet ulkosalla allergiatapauksen takia, hyvin pärjäsi kun syksystä saakka oli...kerkes turkki vahvistua...
Kyllä meillä on norjan harmaa kotikoirana ja hyvin viihtyy sisällä, eikä ole noita metsästysviettejäkään kauheesti esitelly... Liikuntaa se kyllä tarvitsee ja saakin pitkän lenkin pari-kolme kertaa päivässä. Ei se turkki ole entuudestaan koiralla paksu, se paksunee vain jos koira on koko ajan ulkona tarhassa! Meillä on aikaisemminkin ollut norjan harmaa sisä/kotikoirana ja ihan pennusta asti, että kyllä hyvillä mielin voi ottaa koiran, suosittelen lämpimästi.
Miksi pitää kaikista mailman koiraroduista valita näin vahvasti metsästysviettiseksi jalostettu rotu. Ottakaa edes sitten yksilö, joka on todettu metsästykseen kelpaamattomaksi, mutta terveeksi.