Spondyloosi

Meidän vajaa 10 vuotiaalla noutajalla todettiin juuri spondyloosi. Oireena oli vain viime aikainen satunnainen liikkumishaluttomuus. Koira ei näyttänyt kipua tms. ja erään eläinlääkärin mielestä oli vain koiran luonnollista vanhenemista että ei lenkkeily aina huvita.

Kun koira oli menossa hammaskivenpoistoon, halusin samalla nukutuksella kuvat selästä. Ja siinähän se paljastui, spondyloosin siltoja oli jo häntänikamista rintarankaan. Kuvissa siis näkyi kaventuneita nikamavälejä ja nikamien välisiä luusiltoja.

Eli periaatteessa kai kivulianvaihe jo ohi (luupiikit). Koira ei siis välttämättä oireile kovin pahasti/näytä kipuaan. Palloleikit ja muut rajut on nyt jätetty. Ruoka vaihdettiin Hillsin j/d mobilityyn, joka on palauttanut liikkuvuutta. Pitkiä lenkkejä ei kuitenkaan tehdä, vaan pidetään lenkit tasaisina ja käydään usein lyhyemmillä lenkeillä. Lihasjäykkyyttä hoidetaan itse hieromalla ja tarpeen vaatiessa käydään hierojalla/fysioterapeutilla. Jatkuvaa kipulääkitystä ei ole ainakaan toistaiseksi tarvittu.

Omalla todettiin spondyloosi 8 vuotiaana. Ollut ainoastaan ehkä hieman jäykkä agilityssä, mutta muuten oireeton. No se harrastus tietenkin sitten jäi. Kuvissa siis todettiin lannerangan alueella useammissa kohdissa luusilloittumia. Koira on voinut tähän päivään asti hyvin ja kipulääkkeettä on edelleen. Käydään ihan pitkilläkin lenkeillä ja koira haluaisi tehdä yhä kamalasti kaikkea vaikka ikää on jo 10vuotta. Hieronnassa käydään säännöllisesti myös. Kipulääkkeet saatiin eläinlääkäristä mukaan, jos alkaa kipuilemaan tai liikkuminen jäykistyy tms. mutta ei olla tarvittu. Sitten puhuttiin eläinlääkärin kanssa, että on mahdollista aloittaa pysyvä kipulääkitys jos tuntuu, että on jatkuvasti kipeä. Aluksi säikähdin diagnoosia kamalasti, mutta nyt tuntuu että asian kanssa pärjätään. AInoastaan harrastuksen jättäminen harmitti (koiraa ja minua), mutta onneksi on toi uusi harrastuskaveri jo kasvamassa.