Kävellä lavalle. Selässäni lukee nimeni, se on pakko lukea siellä, tunnistamiseksi. Kukaan ei tunnista muuten, sillä kukaan ei ole koskaan nähnyt minua aiemmin.
Tarttua mikrofoniin. Ottaa kaikki, mitä saa siitä tilanteesta irti. En aloita laulamista vielä. Ei tunnu siltä. En ole vielä edes päättänyt, mitä aion laulaa. Ehkä jotain kaunista, ehkä jotain rumaa. Ehkä aion laittaa taustalle sen videon. Ehkä haluan, että moni muukin ihmettelee sitä.
Ottaa kitara toiselta. Nyt on minun aikani soittaa. En jää enää odottamaan, nyt on aika aloittaa. Kolme sointua, ja laulu on loppunut. Se meni tällä kertaa aika nopeasti. En usko, että kukaan siltikään tunnistaa minua. Eivät he tunne minua. Mitä minun pitää tehdä, että he tunnistaisivat?
En halua tulla tunnistetuksi. Haluan pysyä lavalla ilman että minusta pidetään.
Ei haluta huomiota. Yliarvostettua. Yleisö katsoo, yleisö pitää, muttei voi painaa mieleensä nimeä, se on liian pitkä ja vaikea heille. Voi, jos he koskaan vain tietäisivät, kuka minä olen, he eivät koskaan enää ihmettelisi. Mutta he eivät saa tietää.
Aloittaa toinen laulu. Siitä he eivät saa mitään selvää, tempo on liian nopea. Se oli tarkoituksenikin. Vähän vettä. En jatka enempää, huomasin nyt jo lauluvalinnoillani ärsyttäneeni erään seuralaisen. Hän olisi halunnut tulla lavalle murhaamaan minut paljain käsin, minä olisin hymyillyt hänelle, hän olisi katsonut tappavasti, minä olisin jatkanut laulamista. Hänen korvansa olisivat menneet lukkoon.
Määkivä kollegani. Sieluntoverini. Uskomatonta, kuinka he eivät ole maailman aikoihin ymmärtäneet enää yhtään mitään musiikista. He luulevat, että rock on musiikkia. Se on säälittävää. He luulevat, että heavy on musiikkia, he uskovat popmusiikkiin. Se on sama asia kuin uskoa Aurinkoon. Siihen, että se todellakin tuijottaa meitä tuossa ikuisesti. Tai ainakin niin kauan kuin huvittaa.
Saada kolmas hyvä. En tiedä, mitä tarkoitan. En ole aikoihin enää tiennyt. Takahuoneessa on vesilasi, en koske siihen. Näistäkään paikoista ikinä tiedä, jollakin voi olla vaikka silmätulehdus. Minulla ei ole silmätulehdusta. Itse asiassa minulla ei ole mitään muutakaan. Olen suhteellisen terve, kun ottaa huomioon kuinka rikas olen. Taidan käydä ostamassa neljännen auton, tuli rikkaudesta mieleen.
Olla turhamainen. Rakastan sitä. Missään ei ole koskaan ollut mitään järkeä. Voisin käydä ottamassa manikyyrin. En kuitenkaan ole menossa, ehkä se sitäpaitsi kannattaisi tehdä mieluummin jalkoihin kuin käsiin. Käteni kuluvat kitarasta ja pianosta. Neljä laulua kirjoittamatta tältä päivältä. Sitten voin palata kotiin. En tiedä oikein tarkasti, missä olen nyt.
Lääkäri huolestuisi, jos tietäisi mitä käytän. Minä en kuitenkaan kerro hänelle, en kerro kenellekään. Osaan pysyä hiljaa, osaan pysyä taustoilla kuten aina ennenkin. Olen mainio siinä. Mutta jos ekstaasi on sisällä nyt -- suunta on todellakin ulos.
En vihaa mitään.
Ketään.
Maailmassa ei ole ketään.
Tarttua mikrofoniin. Ottaa kaikki, mitä saa siitä tilanteesta irti. En aloita laulamista vielä. Ei tunnu siltä. En ole vielä edes päättänyt, mitä aion laulaa. Ehkä jotain kaunista, ehkä jotain rumaa. Ehkä aion laittaa taustalle sen videon. Ehkä haluan, että moni muukin ihmettelee sitä.
Ottaa kitara toiselta. Nyt on minun aikani soittaa. En jää enää odottamaan, nyt on aika aloittaa. Kolme sointua, ja laulu on loppunut. Se meni tällä kertaa aika nopeasti. En usko, että kukaan siltikään tunnistaa minua. Eivät he tunne minua. Mitä minun pitää tehdä, että he tunnistaisivat?
En halua tulla tunnistetuksi. Haluan pysyä lavalla ilman että minusta pidetään.
Ei haluta huomiota. Yliarvostettua. Yleisö katsoo, yleisö pitää, muttei voi painaa mieleensä nimeä, se on liian pitkä ja vaikea heille. Voi, jos he koskaan vain tietäisivät, kuka minä olen, he eivät koskaan enää ihmettelisi. Mutta he eivät saa tietää.
Aloittaa toinen laulu. Siitä he eivät saa mitään selvää, tempo on liian nopea. Se oli tarkoituksenikin. Vähän vettä. En jatka enempää, huomasin nyt jo lauluvalinnoillani ärsyttäneeni erään seuralaisen. Hän olisi halunnut tulla lavalle murhaamaan minut paljain käsin, minä olisin hymyillyt hänelle, hän olisi katsonut tappavasti, minä olisin jatkanut laulamista. Hänen korvansa olisivat menneet lukkoon.
Määkivä kollegani. Sieluntoverini. Uskomatonta, kuinka he eivät ole maailman aikoihin ymmärtäneet enää yhtään mitään musiikista. He luulevat, että rock on musiikkia. Se on säälittävää. He luulevat, että heavy on musiikkia, he uskovat popmusiikkiin. Se on sama asia kuin uskoa Aurinkoon. Siihen, että se todellakin tuijottaa meitä tuossa ikuisesti. Tai ainakin niin kauan kuin huvittaa.
Saada kolmas hyvä. En tiedä, mitä tarkoitan. En ole aikoihin enää tiennyt. Takahuoneessa on vesilasi, en koske siihen. Näistäkään paikoista ikinä tiedä, jollakin voi olla vaikka silmätulehdus. Minulla ei ole silmätulehdusta. Itse asiassa minulla ei ole mitään muutakaan. Olen suhteellisen terve, kun ottaa huomioon kuinka rikas olen. Taidan käydä ostamassa neljännen auton, tuli rikkaudesta mieleen.
Olla turhamainen. Rakastan sitä. Missään ei ole koskaan ollut mitään järkeä. Voisin käydä ottamassa manikyyrin. En kuitenkaan ole menossa, ehkä se sitäpaitsi kannattaisi tehdä mieluummin jalkoihin kuin käsiin. Käteni kuluvat kitarasta ja pianosta. Neljä laulua kirjoittamatta tältä päivältä. Sitten voin palata kotiin. En tiedä oikein tarkasti, missä olen nyt.
Lääkäri huolestuisi, jos tietäisi mitä käytän. Minä en kuitenkaan kerro hänelle, en kerro kenellekään. Osaan pysyä hiljaa, osaan pysyä taustoilla kuten aina ennenkin. Olen mainio siinä. Mutta jos ekstaasi on sisällä nyt -- suunta on todellakin ulos.
En vihaa mitään.
Ketään.
Maailmassa ei ole ketään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ha-haa-hu-huu/
thought you get the money too/
greedy motherfuckers try to have the cake
and eat it too --- son of a gun ---
clouds in my coffee..."
En tiedä mitä pitäis sanoa. Tuo oli ensimmäinen asia, joka minulle tuli mieleen tuosta tekstin pätkästäsi.
Ei huono.
(Hauskaa muuten nähdä Cherryäkin.)
Niin, hyvää kieltä toki muuten, mutta noiden kappaleiden aloituksista en ole niinkään varma. Onhan ne kiintoisia ja saavat miettimään, mikä apuverbi tuon infinitiivin seuraan pitäisi mielessään täydentää. Tavallaan on hyvä, että lukijan huomio johonkin kiinnittyy, mutta minulle verbimuodot eivät sitten kuitenkaan avanneet mitään tämän tekstin suhteen. Eli jäivät vähän kikkailuksi, tuntuivat huonolta suomenkieleltä, aloin pohtia ovatko jotain laulunsanoitustyylisiä englismejä ('Walking on the stage.' 'Grabbing the microphone.' 'Not wanting any attention.' jne.)
Muutenkin teksti herätti kiinnostukseni aukkoisuudellaan, mutta ehkä sitä oli hieman liikaa. Mietin, onko tämä kokonaisuus vai osa jotain. Olisi ollut jännä saada selville, minkälaisesta tilanteesta oikeastaan oli kysymys. Mutta ehkä en vain tyhmyyttäni osannut sitä päätellä. Tai ehkä minun olisi pitänyt napostella hieman sieniä ennen lukemista, niin tämä olisi avautunut ihan toisella tavalla :).
Persoonallinen ote ja hyvä kieli on mielestäni aina plussaa.
Mukava "nähdä" sinuakin Lukutaitoinen ;)
En osannut odottaa, että minua kaivattaisiin...