19.11.2004 (uneton aamuyö)
Vihaan sinua, päiväkirja! En enää halua kajota sinuun tuhlatakseni vain mustetta. Mutta liian kauan olen sinua jo pitänyt ja olet minulle kuin sisko. Ärsyttävä sisko.
(Tiedän, että on pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. En aio tehdä siitä tapaa.)
Nyt minun on kerrottava sinulle miten 17-vuotiaat aivoni luulevat tuntevansa tuntemattoman pojan. Tai nuoren miehen. Hän ei tiedä minusta mitään. Näin hänen kirjoituksiaan internetissä keskustelupalstalla. Sellaisella keskustelupalstalla, mihin voi jättää tarinoita muiden silmäiltäviksi ja arvosteltaviksi. Voi, miksi häntä niin ihailen? Hän on sielukas, niin kamalan älykäs ja tietää kirjallisuudesta kahta ja kolmatta. Tai siis varmasti kuudetta ja seitsemättä!
Ensin en tiennyt hänen ikäänsä. Miten olisinkaan? Kuvittelin hänen olevan 25, ehkä 30. Ehkä enemmän. Halusin niin tietää hänestä lisää, joten etsin verkosta hakusanalla, hänen punan poskilleni nostattavalla nimimerkillään. Löytyi! Löytyi rakkausrunoja. Löytyi myös syntymäaika; hän on 17-vuotias. Olin onnellinen.
Hänen runonsa sytyttivät intohimoni. Ja minä kun en tiennytkään pitäväni runoista! Jotain aivan uutta ja omaperäistä. Omaperäisyys on hyvä. Hänen runonsa ovat kyllä parempia kuin tarinansa. Tarinat ovat keskinkertaisia (miten saatankaan sanoa noin hänestä!), mutta ne runot, ne runot...!
Kirjoittelin palstalle omia tarinoitani, aina eri nimimerkeillä. Hän kommentoi niitä sillä asiantuntevalla tavallaan. Välistä kuitenkin pisti esiin hänen nuoruutensa (ihanasti, inhimillisesti). Näytti siltä, kuin hän olisi joistain tarinoistani pitänytkin. Se sai minut kehräämään. Odotin aina niin hänen arvostelujaan, ettei muista väliä.
Miltä hän näyttää? Tietenkin unelmieni mieheltä. Karulta ja karismaattiselta. En osaa häntä muunkaan laiseksi kuvitella. Hän on tietenkin miehekäs, niin miehekäs kuin 17-vuotias vain voi olla. Vai onko? Hän pitää viattomista neitsyeistä, sellaisista kuin minä. Mistä muusta hän pitää? Seksistä. Hän tietenkin osaa käsitellä naisia hellästi. Hän pitää seikkailuista, vaelluksista Himalajalla, purjehtimisesta... Pitääkö tosiaan? Pitää, niin kauan kuin se minusta riippuu.
Ja minä pidän hänestä, salaisesti.
Colette
Vihaan sinua, päiväkirja! En enää halua kajota sinuun tuhlatakseni vain mustetta. Mutta liian kauan olen sinua jo pitänyt ja olet minulle kuin sisko. Ärsyttävä sisko.
(Tiedän, että on pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. En aio tehdä siitä tapaa.)
Nyt minun on kerrottava sinulle miten 17-vuotiaat aivoni luulevat tuntevansa tuntemattoman pojan. Tai nuoren miehen. Hän ei tiedä minusta mitään. Näin hänen kirjoituksiaan internetissä keskustelupalstalla. Sellaisella keskustelupalstalla, mihin voi jättää tarinoita muiden silmäiltäviksi ja arvosteltaviksi. Voi, miksi häntä niin ihailen? Hän on sielukas, niin kamalan älykäs ja tietää kirjallisuudesta kahta ja kolmatta. Tai siis varmasti kuudetta ja seitsemättä!
Ensin en tiennyt hänen ikäänsä. Miten olisinkaan? Kuvittelin hänen olevan 25, ehkä 30. Ehkä enemmän. Halusin niin tietää hänestä lisää, joten etsin verkosta hakusanalla, hänen punan poskilleni nostattavalla nimimerkillään. Löytyi! Löytyi rakkausrunoja. Löytyi myös syntymäaika; hän on 17-vuotias. Olin onnellinen.
Hänen runonsa sytyttivät intohimoni. Ja minä kun en tiennytkään pitäväni runoista! Jotain aivan uutta ja omaperäistä. Omaperäisyys on hyvä. Hänen runonsa ovat kyllä parempia kuin tarinansa. Tarinat ovat keskinkertaisia (miten saatankaan sanoa noin hänestä!), mutta ne runot, ne runot...!
Kirjoittelin palstalle omia tarinoitani, aina eri nimimerkeillä. Hän kommentoi niitä sillä asiantuntevalla tavallaan. Välistä kuitenkin pisti esiin hänen nuoruutensa (ihanasti, inhimillisesti). Näytti siltä, kuin hän olisi joistain tarinoistani pitänytkin. Se sai minut kehräämään. Odotin aina niin hänen arvostelujaan, ettei muista väliä.
Miltä hän näyttää? Tietenkin unelmieni mieheltä. Karulta ja karismaattiselta. En osaa häntä muunkaan laiseksi kuvitella. Hän on tietenkin miehekäs, niin miehekäs kuin 17-vuotias vain voi olla. Vai onko? Hän pitää viattomista neitsyeistä, sellaisista kuin minä. Mistä muusta hän pitää? Seksistä. Hän tietenkin osaa käsitellä naisia hellästi. Hän pitää seikkailuista, vaelluksista Himalajalla, purjehtimisesta... Pitääkö tosiaan? Pitää, niin kauan kuin se minusta riippuu.
Ja minä pidän hänestä, salaisesti.
Colette
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivon vain, että viesti menee perille.
(Ja että tämä ei ole mitään pilaa)
Jos tämä ei ole vitsi, niin on sinänsä aika turha käydä tätä edes kommentoimaan kirjalliselta kannalta. Mutta teen sen silti, maratonini hengessä.
Sujuvaa ja suhteellisen virheetöntä kieltä. Yleisinhimillisesti koskettava aihe, johon nettiympäristö tuo tiettyä 'ajankohtaisuutta'. Kuitenkin jos käyn tekstin kirjallisia ansioita arvioimaan, niin kaipaisin enemmän itseironiaa ja vähemmän paatoksellista korkealentoisuutta (molempia tekstistä löytyy).
Teksti toimii kyllä sangen mallikelpoisesti jonkinlaisena parodianakin, jos sen sellaisena lukee.
Toivottavasti kirjoittaja ei häiriinny kommenteistani, jos kokee ne täysin asiattomina tässä yhteydessä.
kaikki, että ihailemasi henkilö kuulee huutosi.