huoh, talvi :)

Näin lihassairaana ongelmat ovat moninaiset. Koska voimaa on vähän ääreisverenkiertokin on heikompi eli palelen keskimääräistä helpommin. Minulla ei ole avustajaa joten itse läpimästi pukeutuminen ei oikein hyvin onnistu. Vaikka pukeutuisinkin lämpimästi seurauksena on niin sanottu lumiukkoefekti, paksut talvivaatteet estävät heikoilla voimilla tapahtuvan liikkumisen. Olkoon asteita miten paljon tahansa kylmää autonrattia on käsiteltävä ilman hanskoja koska niiden ollessa kädessä en saa kunnon otetta. Joten kyllä pidän talvea suurimpana yksittäisenä elämän hankaloittajana, onneksi se on vain kerran vuodessa :-)).

juuh,minnekään ei pääse ja joutuu taas riippuvaiseksi muista ihmisistä entistä enemmän.olispa fyrkkaa niin muuttas etelän lämpöön talvi ajaksi.

Katselin säätiedotusta ja lupasivat pakkasta ja lunta seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Maailmanlopun meininkiä. (Maailmanloppu todettiin todeksi Day After Tomorrow - leffassa.)

Golf-virta on kääntynyt. Maailma peittyy lumeen ja jäähän. Siinä on sutimista itse kullakin.

Ajattelin että:"Ei kai. Ei siellä voi olla lunta."
Olin väärässä. (ah ja voi!). Menin sutimaan jakkarallani kinokseen ja en päässyt mihinkään. Onneksi ihmiset olivat avuliaita (ja eivät välittäneet korviahivelevästä kiroilustani).

Ja kuten TV-shopin valehtelematon totuus sanoo:"Eikä siinä vielä kaikki". Aloin vaihtamaan talvijyriä rattoriini niin eiköhän ilmat olleet lähteneet renkaista kesän aikana. Tyhjiä olivat kuin puhjennut barbara-rakkaani.

Ja vuodatus jatkuu. Apuvälinelainaamosta saamani pumppu oli yhtä käyttökelvoton kuin kolme viikkoa vanha huoneenlämmössä ollut atrian pitsa.

Mutta jokaisella tarinalla on onnellinen loppu. Sain pumpun, sain rattaat täyteen ilmaa ja mikä tärkeintä: Täysillä rattailla rullailin kioskille ja hain kaljaa näin lauantai-illan ratoksi.

Mutta näin vakavasti. Mä en todellakaan pidä talvesta. Näin ensilumien aikaan se ahistaa aika hemmetisti. Mutta niinkuin isäni ja isäni ennen esi-isiänikin ovat pärjänneet, niin eiköhän tässä toimeen tulla.

Muistelma:Silloin kun olin kävelevä, talven harmi oli se että pitää kolata lumet pois. Nyt pitää kelata lumet pois - edestänsä.

Mut "Life is life":sanoi Matti Nykänen Kakolaan joutuessaan.

ps. Talven ahistaminen on sama kuin paremman toivominen. Aina menee huonosti ja toivotaan että huomenna menee paremmin. Huomenna toivotaan että ylihuomenna menee paremmin ja sitten onkin aika katsoa koiranputkia alhaaltapäin. Toki hymiöistä näin että kenkku kirjoitti tuon huumorilla (?), mutta tämä systeemi on ihan perinteinen ihmisluonne. Ja kaikenkukkuraksi se on jokaisella ihmisellä samanlainen (suurinpiirtein).

ps2. Kerrankin kirjoitin jotain "suurinpiirtein" selvinpäin enkä klo 01-06 kun laskuhumala vaikuttaa. No tiedä sitä onko tämä yhtään sen järkevämpää, mutta tekstiä tuli ihan tuollain "luontevasti".

Mikä on konkeli?

"Voinks mä jotenkin auttaa sua?"
"Eeeei tartte, kyllä tää tästä"

Mistä sitten voi ulkopuolinen tietää milloin auttaa ja milloin ei?
Kysymällä vai?

Naapurissa asuu pyörätuolilla liikkuva mies, joka melkeinpä vaivautuu kun tarjoan apua tai kysyn voinko auttaa..

Niin kokemus sekin ku vielä sähkärillä meinaa liukua ajotielle ja parkkeerattuja autoja päin. Empä aja talvella sähkärillä.