Hei,
Olen avioero lapsi ja vanhempiani ei aina voi pitää ihan mallikelpoisina. He kulkevat vähän eri polkuja kuin keskiverto ihmiset. Lapsuudestani minuun jäi huonommuuden tunne. Olin aina liian erilainen, kuin ystäväni ns. normaali perheestä.
Te sijaisvanhemmat, jotka arvostelette biovanhempia, arvostelette samalla lasta. Lapsi kokee olevansa yhtä oikeiden vanhempiensa kanssa ja jokainen isku sattuu myös lapseen.
Jos olisin itse "vieraassa" kodissa, kaipaisin ennenkaikkea ymmärrystä. Haluaisin luvan puhua ja rakastaa omia oikeita vanhempiani ja haluaisin minua myös tuettavan siinä. Se ei ole keneltäkään pois, vaikka lapsi rakastaakin useampia ihmisiä elämässään.
Biovanhemmat loukkaavat varmasti lasta huonolla käytöksellään monin tavoin ja asioista on lapsen kanssa puhuttava. Puhua pitäisi mielestäni kuitenkin ymmärtävästi, ei syyttävästi. Lapselle voi varmasti kertoa sievästi omien vanhempien heikkouksista ja ettei vika ole lapsessa, jos vanhemmat pettää lupauksensa. Aikuismaisesti, rakkaudella puhuttaessa, lapsi saa rakastaa vanhempiaan, eikä tunne oloaan huonoksi ja ulkopuoliseksi "hyvässä" sijaisperheessä.
t.yh-äiti
Olen avioero lapsi ja vanhempiani ei aina voi pitää ihan mallikelpoisina. He kulkevat vähän eri polkuja kuin keskiverto ihmiset. Lapsuudestani minuun jäi huonommuuden tunne. Olin aina liian erilainen, kuin ystäväni ns. normaali perheestä.
Te sijaisvanhemmat, jotka arvostelette biovanhempia, arvostelette samalla lasta. Lapsi kokee olevansa yhtä oikeiden vanhempiensa kanssa ja jokainen isku sattuu myös lapseen.
Jos olisin itse "vieraassa" kodissa, kaipaisin ennenkaikkea ymmärrystä. Haluaisin luvan puhua ja rakastaa omia oikeita vanhempiani ja haluaisin minua myös tuettavan siinä. Se ei ole keneltäkään pois, vaikka lapsi rakastaakin useampia ihmisiä elämässään.
Biovanhemmat loukkaavat varmasti lasta huonolla käytöksellään monin tavoin ja asioista on lapsen kanssa puhuttava. Puhua pitäisi mielestäni kuitenkin ymmärtävästi, ei syyttävästi. Lapselle voi varmasti kertoa sievästi omien vanhempien heikkouksista ja ettei vika ole lapsessa, jos vanhemmat pettää lupauksensa. Aikuismaisesti, rakkaudella puhuttaessa, lapsi saa rakastaa vanhempiaan, eikä tunne oloaan huonoksi ja ulkopuoliseksi "hyvässä" sijaisperheessä.
t.yh-äiti
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan todella ja täydestä sydämestä, me pyrimme puhumaan lapselle positiivisin käsittein vanhemmista ja heidän ongelmistaa.
samaan aikaan meitä kuitenkin täyttää myös raivo siitä, kuinka kovia ja välinpitämättömiä osa biovanhemmista näyttää olevan lapsiaan kohtaa. heille lapset näyttävät olevan vain leluja, jotka haluttassa otetaan esiin ja ja taaskyllästyessä sysätään syrjään. me tunnemme tuskaa lapsen puolesta.
ja kaksinaamaista tai ei, täällä palstalla me voimme purkaa tuota turhautumaa ja moittia bioja anonyymeinä. ladata raivomme teksteihin, jotta taas kerran voimme sylitellä lasta ja vakaasti vakuutta, että kyllä ensikerralla kaikki onnistuu, bio tulee, ei ole humalassa, soittaa ajallaan. ja selittää kuinka viina vie muistin ja ei kukaan tahallaan unohda, joskus vain on niin paljon murheitä että tulee otettua liikaa ja niin edelleen loputtomiin uudestaan ja uudestaan.
salli meille kanava purkautua. se kaikki on viimekädessä lapsen parhaaksi. koska se mikä on kerran purettu, harvoin uusiutuu lapseen kohdistuen. kun taas pitkään padotto, sisällä pidettu kauna voi todella hyökyä viattoman lapsen niskaan, kun aasi saa viimeisen ylimääräisen oljenkorren kuormaansa.
Emme tietenkään puhu lasten aikana, mitä mieltä olemme heidän vanhemmistaan. Sehän olisi aivan sama jos haukkuisimme heitä.
Meidän perheessä ainakin olemme tehneet kovasti töitä sen eteen, että lapset muistaisivat jotain hyvää äidistään ja varhaislapsuuttaan.
Lapset ikävä kyllä muistavat vain hakkaukset ja ruuatta jättämiset. Olen odottanut, että aika kultaisi muistot, mutta näin ei ole käynyt.
Sen takia olenkin käyttänyt hyvin monenlaisia keinoja, millä saisimme jotain hyvää bioäidistä.
Nyt kun äidin kanssa menee yhteistyö hyvin, olen siitä kaivanut hyviä juttua jne.
Kun lapsemme ovat esim. hyviä piirtämään, olen kehunut heitä, että olette varmaankin tulleet äitiinne, kun hänkin on niin mahdottoman hyvä piirtämään jne. Pienillä asioilla olen yrittänyt tuoda positiivisuutta heidän välisiin suhteisiin.
Hei,
Ihana kuulla, että toimitte juuri noin :)).
Kirjoitukseni ei lähtenyt tarpeesta arvostella enkä edes tunne yhtään sijaisvanhempaa. Ajatus syntyi vain ihan omista lapsuuden kokemuksistani.
Olette todella "ammattilaisia" :))).
kun aina jaksaisi tomiakin niin oikein, minun on ainakin ihan pakko myöntää että pääasiassa käyttäydyn aidosti juuri niin kun kehoitat käyttäytymään, mutta joskus suuttumus, pettymys ja väsymys tekee tepposensa ja huomaan sanovani jotain mitä joudun selittämään myöhemmin, mutta koskaan en jätä selittämättä lapselle miksi minä käyttäydyin ja ajattelin ja sanoin sellaista mitä sitten sanoinkaan. Ajattelen näin, että ehkäpä minä olen vain normaali ihminen joka välillä polttaa päreensä, tosin en minä koskaan pilkkaa tai halveksi lapsen vanhempia...torun vain ääneen heidän tekemiään typeryyksiään jne...aina kuitenkin toivottaessani lapselle kauniita unia sekä isin ja äidin kuvia teen sen aidosti, koska tiedän hänen rakastavan heitä ja kaipaavan välillä kovastikin, mutta ei se tarkoita ettei lapsi pitäisi minustakin, eikä se ole minulta pois jos hän rakastaa omia ikiomia vanhempiaan enemmän kun minua se on mielestäni normaalia.
Hei,
Olemme ihan inhimillisiä ihmisiä.
Kukaan ei voi toimia aina oikein.
Kun Sinäkin tiedostat miten pitää toimia, se on jo paljon. Ei silloin kovin hirveitä virheitä tee. Lapset ovat onneksi niin anteeksi antavaisia :)). En minä aina muista toimia oikein omienikaan kanssa, joskus on vain väsynyt eikä jaksa ajatella joka asiaa loppuun asti. Lisäksi perheessä tapahtumat vyöryvät nopeasti, ei aina ole aikaa pohtia tekemisiään...
Joskus jos sattuu, että lapsi kuulee, kun sanoo, että per*** minkä meni tekemään niin lapselle sanotaan, että ei äiti/isi ole tuhma vaan hän teki tuhmasti. Lapsi hyväksyy asian näin. Ja jos mukulat tekee jotain idioottimaista sanotaan, että lapsi teki tuhmasti. Korostetaan sitä, että lapsi ei ole tuhma vaan teki tuhmasti. Silloin hän ymmärtää, että häntä rakastetaan edelleen teko oli vain huono. Tämän mallin hän ymmärtää myös äitinsä suhteen.
(aika sekainen selvitys vissiin, mutta näin on toiminut meillä vaikka noita sijaislapsia ei meillä asukkaan)
Minun lapseni sijaisperhe arvostelee ja haukkuu mua ja vieläpä lapseni kuullen!!
mitä sinä puhut sijaisperheestä? oletko koskaan kiittänyt tai kehunut?