Tästä on jo yli vuosi aikaa.
Sen piti olla aivan tavallinen päivä.
Olin innoissani ja hyvin onnellinen, sillä oli tavannut kolme viikkoa aiemmin mukavan ja kiinnostavan miehen ja siitä asti olimme tapailleet.
Se oli heinäkuun kuumimpia päiviä. Kömmin sänkyyni ajatuksena, että ottaisin päiväunet ennen yövuoroa.
Jostain syystä ei uni tullut.
Äkkiä pomppasin sängystäni, kuin oivalluksen saaneena ja menin hakemaan kirjahyllystä kirjan, jonka olin vuosia aiemmin lahjaksi saanut, mut en koskaan avannut.
Kirjan nimi oli "katso meitä, enkeleitä".
Aloin selailemaan kirjaa ja samalla hamusin kännykän käteeni. Aloin selaamaan viestejä ja siellä oli tallessa kaikki lähettämäsi viestit.
Pääsin pidemmälle kirjaa. Kauniita rukouksia ja värssyjä, myös tuttuja lauluja. Lauloinkin hiljaa:
"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.."
Otin jälleen puhelimen käteeni. Aloin lukea viestejäsi.
Yksitellen poistin ne puhelimestani...
Sitten osui kirjassa silmiini kaunis rukous.
"En säiky tummaa yötä, en pelkää peikkoja, on luonain enkelisi, se suojaa heikkoa. Se ain on mielessäni kun illoin uinahdan jo kuulen vierelläni mä siipein suhinan".
Kopioin tuon viestin puhelimeen ja ajattelin lähettää sen sinulle.
Kuitenkin jäin empimään. Tallensin sen, mut en lähettänyt.
- Myöhemmin, ajattelin.
Epämiellyttävä olo jatkui. Uni ei tullut.
Pian oli aika nousta ylös ja lähteä töihin.
Olin juuri astumassa ovesta ulos kun puhelin soi.
Soittaja oli yhteinen ystävämme, joka välitti minulle suru-uutisen.
Olet poissa.
Kuollut äkillisesti, yllättäen.
Muistan katsoneeni kelloa kun menin sänkyyni ja sinä olit menehtynyt samaan aikaan toisaalla.
Mietinkin, mikä sai minut tekemään kaiken tuon: Poistamaan tekstiviestisi jotka olin tarkoituksella säästänyt, hakemaan sen unohduksissa olleen enkelikirjan, kirjoittamaan sen runon puhelimeeni(mut en lähettänyt) ja vielä laulamaan sitä virttä. Ja samaanaikaan hän kuoli äkillisesti.
Ei mahdu minun järkeeni mitä silloin tapahtui. Osaako joku muu arvailla. Vai oliko sittenkin vaan sattumaa...?
Tämä tapahtumaketju on jäänyt askarruttamaan mieltäni, toivonkin asiallisia kommentteja asian tiimoilta.
Sen piti olla aivan tavallinen päivä.
Olin innoissani ja hyvin onnellinen, sillä oli tavannut kolme viikkoa aiemmin mukavan ja kiinnostavan miehen ja siitä asti olimme tapailleet.
Se oli heinäkuun kuumimpia päiviä. Kömmin sänkyyni ajatuksena, että ottaisin päiväunet ennen yövuoroa.
Jostain syystä ei uni tullut.
Äkkiä pomppasin sängystäni, kuin oivalluksen saaneena ja menin hakemaan kirjahyllystä kirjan, jonka olin vuosia aiemmin lahjaksi saanut, mut en koskaan avannut.
Kirjan nimi oli "katso meitä, enkeleitä".
Aloin selailemaan kirjaa ja samalla hamusin kännykän käteeni. Aloin selaamaan viestejä ja siellä oli tallessa kaikki lähettämäsi viestit.
Pääsin pidemmälle kirjaa. Kauniita rukouksia ja värssyjä, myös tuttuja lauluja. Lauloinkin hiljaa:
"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.."
Otin jälleen puhelimen käteeni. Aloin lukea viestejäsi.
Yksitellen poistin ne puhelimestani...
Sitten osui kirjassa silmiini kaunis rukous.
"En säiky tummaa yötä, en pelkää peikkoja, on luonain enkelisi, se suojaa heikkoa. Se ain on mielessäni kun illoin uinahdan jo kuulen vierelläni mä siipein suhinan".
Kopioin tuon viestin puhelimeen ja ajattelin lähettää sen sinulle.
Kuitenkin jäin empimään. Tallensin sen, mut en lähettänyt.
- Myöhemmin, ajattelin.
Epämiellyttävä olo jatkui. Uni ei tullut.
Pian oli aika nousta ylös ja lähteä töihin.
Olin juuri astumassa ovesta ulos kun puhelin soi.
Soittaja oli yhteinen ystävämme, joka välitti minulle suru-uutisen.
Olet poissa.
Kuollut äkillisesti, yllättäen.
Muistan katsoneeni kelloa kun menin sänkyyni ja sinä olit menehtynyt samaan aikaan toisaalla.
Mietinkin, mikä sai minut tekemään kaiken tuon: Poistamaan tekstiviestisi jotka olin tarkoituksella säästänyt, hakemaan sen unohduksissa olleen enkelikirjan, kirjoittamaan sen runon puhelimeeni(mut en lähettänyt) ja vielä laulamaan sitä virttä. Ja samaanaikaan hän kuoli äkillisesti.
Ei mahdu minun järkeeni mitä silloin tapahtui. Osaako joku muu arvailla. Vai oliko sittenkin vaan sattumaa...?
Tämä tapahtumaketju on jäänyt askarruttamaan mieltäni, toivonkin asiallisia kommentteja asian tiimoilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, kylla monetkin asiat ovat mahdollisia...
...sina paasit ikaankuin viettamaan "kauko-ohjattuja hautajaisia", (vai pitaisiko sanoa "ruumiin valvojaisia"...), koska lahempi kontakti ei (ilmeisesti) ollut mahdollista...?
Eli sait siis telepaattisen yhteyden siihen kuolevaan ihmiseen. (Telepatiaahan tapahtuu elavienkin keskuudessa.)