Lapsenlapsemme ovat meille usein hyvin rakkaita.
Eräs australialainen tutkimus kertoo, että kaikkein läheisin suhde on omien tyttärien lasten ja isoäitien ja kaikkein etäsin suhde taas poikien lasten ja isoisien välillä.
Johtuneeko se siitä, että isoäiti on varma oman perimänsä siirtyneen lapsiinsa ja lastenlapsiinsa kun taas isoisä ei voi olla varma, että hän on vaimonsa lasten isä ?
Eräs australialainen tutkimus kertoo, että kaikkein läheisin suhde on omien tyttärien lasten ja isoäitien ja kaikkein etäsin suhde taas poikien lasten ja isoisien välillä.
Johtuneeko se siitä, että isoäiti on varma oman perimänsä siirtyneen lapsiinsa ja lastenlapsiinsa kun taas isoisä ei voi olla varma, että hän on vaimonsa lasten isä ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
hyvä kun kerroit että olet jo tuota ikäluokkaa,että lapsenlapsia.Sillä olen vähän vierastanut kun nimimerkki on Hajupoika?
Häjypoika on vanhemmilleen häjypoika vaikka ikää olisi kuinka paljon.
tuo nikkihän ei tiedämmä ainakaan tarkoituksella yritä hämätä kun kertoo profiilisivullaan tarinansa synnyn ja yhteystietonsa sanoen olevansa "isoisä":
Ajattelen itse niin, että tuo suhteiden eroavuus syntyy siitä, että tyttäret tuovat lastenlapsensa helpommin omaan primääriperheeseensä.
Poikien lasten äidit vievät lapsensa omaan primääriperheeseensä ja hakevat tukea kasvatustehtävään sieltä eivätkä niinkään anoppilasta.
...l. näissä suhteissa äitien valintojen vaikutus korostuu.
Primäärit "Mualarin hoosussa"
kiitos nyt meni perille-jatka vaan samaan malliin.
johan oli teoria! Minä tiedän, että omat tyttäret turvautuvat aina mieluummin omaan äitiin kuin anoppiin lastenhoito - ongelmineen. Anoppina taas, että näen että poikani vaimo turvautuu lastenhoito asioissa omaan äitiinsä mieluummin kuin minuun. Minä tosin myös varon liikaa tuppautumastaa miniäni ja poikamme perhe -elämään. Näinhän ne sitten tyttären lapsetkin tulee ehkä luontevammin tutummiksi.
noita kijoitusvihreitä :), kyllä pitäisi malttaa esikatsella nämä tekeleensä!
ja höpsistä-mitä noista kirjotusvirheistä-pääasia että keskustellaan ja jotenkin selvän saa.
sopiva pipo :). Jatkampa tässä samalla ketjun aloittaneen otsikko aiheeseen , jossa muistaakseni luki "perivätkö lapsenlapsemme meidän hyvät puolemme" tai jotain sinnepäin - niin kyllä minä ainakin olen kuulostellut sillä silmällä omien pientemme elämää, eleitä, ilmeitä luonteen laatuja jne. ja - hyvä ihme kuinka ne tuntuvatkaan tutuilta - ainakin kun vertaan niitä oman lastemme luonteenpiirteisiin silloin samanikäisinä. Sitäpä en taas tiedä onko ne hyvät ominaisuudet pelkästään meidän suvusta perittyjä ja huonot sen toisen vanhemman :? Rakkaita vaan ovat!!
Samassa perheessä ja suvussa huomaa usein olevan niin, että toiset ovat mummolle ja taatalle rakkaampia kuin toiset.
Joskus tuon havainnon tekeminenkin kouraisi pahasti.
Onkohan se vähän sama kuin eläinlemmikkien valinnassakin eli pidämme jostain toisesta enemmän kuin muista?
ollut mummoa eikä ukkia kumpaakaan koskaan - ja minusta tuntuu, että olen jäänyt paljosta paitsi.
Jos on taipumusta ilmavaivoihin mitä todennäköisemmin jälkikasvulla ne on vähintäin kaksinkertaiset. Vai mitä olet mieltä ? Kaasun poistuminen sehän on hyvä asia. Se helpottaa välittömästi. Siis hyvä ominaisuus.