Viime päivien TV- ja muutkin ohjelmat ovat virittäneet keskustelun Karjalasta.
Viimeisimpänä tietona on kantautunut Venäjän ilmoitus halukkuudesta palauttaa osan kiistellyistä Kuriilien saarista tapaisin Japanille saarista.
Tiedän, että monille on jäänyt kaipuu Karjalaan ja se tunne saattaa olla voimallinen myös niille joilla on juuret Karjalassa.
Miten te koette asian ja nyt syntyneen uuden tilanteen ?
Lähtisitkö, jos annettaisiin mahdollisuus palata ?
Viimeisimpänä tietona on kantautunut Venäjän ilmoitus halukkuudesta palauttaa osan kiistellyistä Kuriilien saarista tapaisin Japanille saarista.
Tiedän, että monille on jäänyt kaipuu Karjalaan ja se tunne saattaa olla voimallinen myös niille joilla on juuret Karjalassa.
Miten te koette asian ja nyt syntyneen uuden tilanteen ?
Lähtisitkö, jos annettaisiin mahdollisuus palata ?
Vastaukset 33
Vanhimmat
sinne kurjuuteen haluaisi, ei ole mitään kiinnekohtaa maisemat muuttuneet, sekä talot,tiet,
ihmiset ovat tuntemattomia.Miten siellä asua voisi
kaupat puuttuu,terveyshuolto puuttuu julkistaliikennettä ei ole. Mahdotonpaikka asua
Olen muutamia kertoja vieraillut luovutetulla alueella. Eittämättä luonto itsessään on hyvin kaunista, mutta missä kunnossa se nyt on onkin jo toinen asia.
Uskon sen sukupolven joka joutui muuttamaan kotiutuneen uusille asuinsijoille nykyisten asumisvaatimusten edellyttämällä tavalla.
Kaikki siellä pitäisi aloittaa alusta, ainakaan nykyisissä asumuksissa harva haluaisi asua.
Jälleenrakentaminen olisi edessä.
Tylsä esimerkki, muutama vuosi sitten olin vierailulla siellä, oli kotimajoitus ja se kerta riitti minulle. Ihmiset olivat kyllä vieraanvaraisia ja ystävällisiä mutta se majoitus!!!!
Ymmärrän hyvin kotiseudun rakkauden ja kaipuun
synnyinsijoille rakkaille rannoille. Monien
kohtaloksi on tullut sijoittuminen uudelle paikkakunnalle ja viihtyminen siellä. Olen juuri tällainen Hämeestä Kaakonkulmille muuttaja.
Syntymä-kotiseudun säilytän muistoissa kauniina ja kalliina, siellä ovat juureni. Muistan lämmöllä kauniit aurinkoiset nuoruuden ajat, niistä saan uskon ja rauhan voimaa elämääni.
Uusi kotipaikka on lasteni kotiseutu, heillä varmaan on samat tuntemukset kuin minulla, joten viihdyn täällä.
Joudumme muuttamaan ja muuttumaan ajan vaatimusten mukana. Jos jotkut haluavat palata
menneeseen, se on heidän asiansa.
En usko mihinkään palautukseen sillä se on niin selvästi sanottu jo monet kerrat. Ja kukaan järjissään oleva ei moista takaisin haluaisikaan edes tyhjänä ihmisistä, niin sikakunnossa se on. Mutta se kotiseuturakkaus sokaisee järjen valon, sen ymmärrän hyvin.
Ainoa varmaan mitä toivovat, ovat taloudelliset etuudet täältä. Vissiin havittelevat sellaista yhteistyötä, että saisivat myydä tai vuokrata entiset kotisijat takaisin suomalaisille ja näin tätä matkailubisnestä sekä kohennusapua suomalaisin varoin.
Olen lapsuuteni Karjalassa viettäneenä siinä ajatuksessa, ettei monikaan sieltä pois lähtemään joutunut takaisin palaisi.
Halua ja kaipuuta toki voi olla, mutta useimmat meistä ovat jo siinä iässä ettei minkäänlaista mahdollisuutta olisi haluansa toteuttaa.
Jos sinne joku menisi, ja jos mahdollisuus ilmaantuisi, niin kyllä häneltä vaaditaan nuoruutta, sitkeyttä ja voimaa.
Nämä vanhukset, jotka siellä aikoinaan elivät ja
asuttivat peltoja ja kauniita järvien ja meren rantoja, olivat silloin parhaimmissa ruumiin voimissaan. Eivät vanhoja ukkoin- eikä akkain käppyröitä, joiksi elämä heidät on kuitenkin ajan saatossa muovannut.
Mitä ihmettä me siellä tekisimme, emme mitään.
Ehkä joku lapsemme lastenlapsen lapsi, joka on kiinnostunut "juuristaan" voisi sinne haluta ja myös halunsa toteuttaa, mutta ei meikäläinen enää jaksa kiinnostua.
Omasta mielipiteestäni vain kirjoitin, siitä, olisiko Karjalan palauttaminen hyvä vai vähän vähemmän hyvä asia Suomelle, en tosiaankaan tohdi mitään mainita.
ITSELLEEN !
TOSI PÖNTTÖ!
Todella vaikeata on keskustella kun eräitten kirjoittajien ainoa asia on sanoa jostain, että hän keskustelee itsekseen ja kirjoittelee itsellee.
Luin Positiivarien "Ajatusten aamiasita" ja siellä oli tänään seuraavanlainen mietelmä, joka sopinee tähänkin:
- - -
Olisiko aikaa
KESKUSTELLA?
"Et keskustellut", sanoi Ihaa. "Ensin puhuu yksi ja sitten
puhuu toinen. Sinä sanoit "Terve" ja Vilahdit Ohi. Häntäsi
vilkkui sadan metrin päässä mäellä kun minä vielä harkitsin
vastaustani. Aioin sanoa "Mitä?" - mutta oli tietenkin jo liian
myöhäistä."
"Minulla oli kiire."
"Pitäisi Antaa ja Saada", jatkoi Ihaa. "Pitäisi Vaihtaa
Ajatuksia. "Terve" - "Mitä". Asia ei edisty, varsinkaan kun
keskustelun jälkipuoliskolla toisesta näkyy pelkkä häntä."
- A.A. Milne
- - -
Hyvin mielenkiintoisia mielenilmaisuja tältä kirjailijalta, jonka tekstiä lukee paapat ja mummutkin lapsenlapsilleen hyvin mielellään.
Lue sinäkin
- luulet vähemmän !
Kyllä nyt vahvasti näyttää siltä. ettei vaan olisi kusta lorahtanut sperman joukkoon ?
Väite ettei Karjalaa täällä edes huolittaisi, tuntuu oudolta. Tavallisestihan mikä tahansa valtio on halukas ja valmis laajentamaan aluettaan.
Esimerkkejä löytyy historiasta vuosituhansien ajalta.
Voiko joku mainita esimerkin, jossa jokin valito olisi kieltäytynyt vastaanottamasta jotakin vieläpä siihen rajoittuvaa aluetta?
Eihän Karjalaa ole kukaan lupaillut, mutta sävy on ollut sellainen.
Toisaalta venäläisväestöä sieltä ei voida ruveta poistamaan. Halukkaat voivat tietysti poistua, mutta niitä tuskin on paljoa.
Useimmat ovat ilmeisesti paremman elämän toivossa valmiit tulemaan Suomen kansalaisiksi. Hehän tietävät myös sen, että heillä olisi oikeus oman kielen käyttöön.
Venäjänkielisiä voisi pian olla jopa enemmän kuin ruotsinkielisiä, ja venäjästä tulisi yksi maan virallisista kielistä. Kuuluttaisiinkin selvemmin Itä-Eurooppaan.
Oltaisiin hieman samanlaisessa tilanteessa kuin 1900-luvun alussa, jolloin täällä oli rinnakkain kolme kieltä.
Kävin tämän ketjun viestit läpi ja huomasin ettei kukaan oikeastaan viitannut siihen ettei valtio Karjalaa haluaisi omakseen.
Oli vain omia mielipiteitä siitä, haluaisiko sinne asumaan.
(Hieman tosin perun sanojani, koska joku mainitsi ettei sitä kukaan haluaisi tyhjänakään)
Vaikka siellä nykyisin onkin asiat rempallaan, niin ei se kauan tyhjillään pysyisi jos Suomelle tulisi mahdollisuus sen omistukseen.
Mutta sinne menijöiltä tarvitaan voimaa ja rahaa alueen kunnostamiseen.
En minäkään kiellä sitä, etten menisi sinne jos kaikki paikat olisivat kunnossa ja siellä olisi mahdollisuus heti asumiseen ja kaikkiin muihinkin palveluihin joita täällä Suomenkin puolella on.
Mutta sen nykytilassa sinne ei kukaan sellainen vakituiseksi asukkaaksi mene joka on sen kauniina ja hyvinvoipana sieltä lähtiessään nähnyt.
Ja siihen on syynä juuri tuo ikäkysymys ja se, että jokainen on perheensä ja elämänsä toimeentulon täällä hankkinut parhaimpina vuosinaan. Luonut omat olosuhteensa ja pihapiirinsä, miksi aloittaa kaikki uudelleen.
Siellä on kauniit maisemat, siellä on nykyisinkin hyvät metsät, ja kaikki rakentaminen olisi aivan yhtä mahdollista kuin missä muualla tahansa.
Ja suomalisen sisun voimalla siellä kyllä syntyisi hyvää jälkeä. Miksi ihmeessä muka ei sitä kukaan sellainen huolisi jolla olisi mahdollisuus koko paikan uudelleen kunnostamiseen, siis Suomen valtio.
Minäkään en puhu valtion puolesta vaan yksittäisenä ihmisenä ja nimenomaan veronmaksajana. Sen verran ällään rahan päälle ja järjen valo välähtelee vielä, että voin kuvitella millainen pohjaton kankkulankaivo tuo alue on.
Tässä taloustilanteessa kun hyvinvointivaltion peruspalvelutkin ovat vaakalaudalla, en näe mitään mieltä alkaa syytää rahaa sinne. Ne jotka sen vapaaehtoisesti tekevät, tehkööt! Sen verran olen aiheesta keskustelullut muidenkin kanssa, että voin sanoa, ettei moni tästä syystä ole kiinnostunut siitä millään lailla. Siis se rahan meno pitää tajuta.
Itsekunkin on maksettava veroja, halusi sitä tai ei.
Kuvitteletko niin, jos Karjala takaisin saataisiin ja sinne aiottaisiin rakentaa, niin veromme nousisivat sen takia, ja lisäksi menettäisimme ne pienet palvelut joista nykyisin nautimme.
En usko missään tapauksessa noin käyvän, jokainen maksaa veroja tulojensa mukaan, nekin jotka Karjalaan haluaisivat mennä.
Kuinka tulee mieleeni että olet täällä nauttinut kovastikin veronmaksuilla saatavista palveluista, ja pelkäät ne tuossa tapauksessa menettäväsi.
Itselläni kun on sellainen kuva että herrojen taskuun menevät maksamani verot ilman Karjalan takaisin saamistakin, siksi en ota tuota rahan menetystä niinkään vakavana esteenä.
Tuohon tuli nikiksi nimetön, vaikka omalla rekatulla nikilläni sen kirjoitinkin!!!
En kuvittele mitään vaan tiedän, että jos sen alueen saisimme, tulevat sen mukana myös se väki. Verot ovat pikku juttu. Mieti vähän, mitä se tarkoittaisi käytännössä. Jos ei heti sytytä, tutustu hiukan Saksan tilanteeseen. Se sama olisi meillä edessä tosin pienemmässä mittakaavassa. Viimeksi kun tv:ssä joku L-saksalainen avasi suunsa, se toivoi muuria takaisin. Mieti miksi!
Toinen pointti on vähän sen suuntainen kuin nimimerkki Sens-ori kirjoitti. Ja paljon, paljon muuta, luulen ma.
Et kuvittele, mutta luulet kuitenkin.
Eikö nuo kaksi sanaa tarkoita aivan samaa?
...olen yrittänyt heitellä sinne tekstiini kaikenmaailman välimerkkejä ja kappalejakoja osoittamaan asioiden yhteenkuuluvaisuutta mutta myös niiden erillisyyttä, mutta jos niitä ei noteerata, vastuu on lukijan.
Sä oot aito savon sulttaani! Aina kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla siitä mitä hän sanoo.
Njaa, njaa, njaa.....
Luulen rajojen avautumisen ajan olevan varsin yleinen ilmiö kaikkialla maailmassa.
Onko meillä syytä tai mahdollisuuttakaan olla sitä estämässä puolin ja toisin?
EU:lla on kauaskantoinen Karjala-projekti,
mikä panostaa laajasti alueen kehittämiseen,
luonnonsuojeluun ja kulttuurin säilyttämiseen
sekä elvyttämiseen.
Suunnitelmassa on mukana myös monia suomalaisia
asiantuntijoita.
Sen myötä luodaan uusia työpaikkoja alueelle.
Rikas kulttuuri ja kaunis luonto toimivat
houkuttimena myös matkailussa.
Silloin suomalaiset voisivat myös investoida sinne
ja laajentaa kanssakäyntiä kaikin tavoin.
Toivotaan hankkeelle menestystä.
Ei meidän tarvitse siirtää itärajaa.
Kyllä minä vain olen Karjalan palauttamisen kannalla, vaikka minulla ei sinne mitään siteitä olekaan. Tietenkin yhtä tyhjänä tai täynnä asukkaita, kuin se oli menettämisenkin aikaan. Saataisiin ainakin järvenrantoja asuinpaikoiksi meille, jotka emme niitä täältä onnistu hankkimaan. Kyllä sinne äkkiä asutusta täältä muuttaisi ja olisi mahtava työllistävä vaikutus. Täällä kun ei muka ole mitään tekemistä! Karjala oli aikanaan Suomen vilja-aitta, nykyään veli venäläinen sanoo, ettei niin huonoilla pelloilla kannata mitään tuottaa... Samalla saisimme kai Kuusamon ja Petsamon alueetkin? Ruotsi suunnittelee mittavaa rautatieyhteyttä Haaparantaan ja Suomen pitäisi jatkaa sitten Petsamon ikisulaan satamaan asti. Valtiovalta vaan on niin suomettunutta, ettei uskalla ottaa vastaan vaikka hopatarjottimella tyrkytettäisiin, vrt Jeltsinin ehdotus Koivistolle.
Kairespuuvärkkiä ainaki saarahan.
Yks koppamestari sanoo justihin, notta Karialan männystä sais hyviä päretkoppia.
Suomalaanen ei kelepaa alakuhunkaa.
Kun venäläiset vielä visertäisivät pärekopat valmiiksi niin kyllä suomen karjalaiset sitten ottaisivat rahat koppamyynneistä korkojen kanssa.
http://www.stopesso.com/funstuff/nose.html
N e köytyy tästä.
http://www.masavista.net/
Eipä taitaisi Bushilta onnistua edes kattopäreen höyläys muusta "höyläämisestä" puhumattakaan.
Ottasin Kopat Shewan itselleni Karjalasta.
Mistäköhän johtuu tämä suuri avustus vimma meillä suomalaisilla. On vaikka minkä nimistä avustus projektia Karjalaan. Ympäri vuoden kerätään vaatteita, ruokaa ja vuodevaatteita - rahaakin, lähetettäväksi Karjalan alueelle. Tarpeeseen ne toki menevät mutta mikä pitää lahjoitus innon niinkin korkeana.Joskus miettii menevätkö ne todella oikeisiin kohteisiin.
Toisaalta omassa maassammekin on paljon avustettavia, sen osoittaa Veikko Hurstin järjestämät tapahtumat ja avustuksien kohteet.
Uskon niitä kohteita riittävän eri puolilla maatamme yllin kyllin. Miksi tämänkaltaisia tapahtumia ei suuremmin järjestetä?
Saammeko antaessamme itsellemme hyvän mielen vai mikä muu asia voisi olla vaikuttimena.
omatunto,mikä saa meidän hyvin voivat ajattelemaan.
Kotimaassamme on varmaan kohteita,kaikki vain ei tule esille ,eikä kanavat ole selvillä mihin voisi tosi tarpeeseen auttamisen kohdistaa.
Se oikeisiin kohtiin meno,onkin jo kysymys,mihin ei voida vakuuttavasti vastata.
Itse olin kerran matkalla mukana ,veimme tavarat itse kohteisiin, ja todella havaitsimme tarvetta olevan.
Tämäkin lahjoitusten teko on hienovaraisuutta vaativa juttu,on varottava loukkaamasta.
Menevät kyllä tarpeeseen ainakin ne, jotka suoraan viedään johonkin laitoksiin. Välistä vetäjiäkin varmaan löytyy, niinhän käy joka paikassa,jossa avustustyötä tehdään. Aina on ahneita, kyseessähän ei tarvitse olla edes tarve.
Kertovat, että venäläiseen kulttuuriin ei kuulu auttaa lähimmäistä. Esim. hyväntekeväisyys on heille aivan uutta, mitä ajatusta länsimaalaiset nyt sinne istuttavat.
Jotkin ihmiset ovat minulle kertoneet, etteivät anna koskaan apua kotimaahan, koska täällä sosiaalihuolto huolehtii. Näin savovat mielestäni ihmiset, jotka kulkevat silmät kiinni. Itse en rahoita keräyksiä, joista ei vähintään puolet mene johonkin kotimaan kohteeseen.
Tulikin sopiva aasinsilta yleisiin puhelinkeräyksiin. Niissä saattaa tapahtua väärinkäytöksiä, ainakin niissä, joissa saat vastineeksi jonkin tuotteen (eli olikin kauppa). Itse törmäsin jo vuosi sitten yhteen sellaiseen, soittikin vastikään taas. Keräys muistutti erheellisesti yhtä toista suurta keräystä. Kysyin puhelinkerääjältä, mikä järjestö oli keräyksen takana. Eipä ollut, vaan yksityinen ihminen. Netistä katsoin: ei ollut tilinpäätöstietoja eikä toimintasuunnitelmaa. Jotain pullakahveja oli muistaakseni tarjottu. Kuitenkin kerätään "järeellä kalustolla" ja keräyskohde on tuneteisiin vetoava.
Ajelimme äskettäin Pohjanmaan lakeuksilla ja keskustelimme matkalla niitä näitä.
V. 1976 Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuus oli mieliä järkyttävä ja avasi ihmisten kukkarot ennennäkemättömällä tavalla. Onnettomuuden uhrien omaisten hätään koettiin antaa taloudellista tukea ja varoja riitti myös muittenkin avustamiseen.
Mietimme nytkin monia muita tuen tarpeessa olevia, joille myötätuntomme ei herää vaikka tarvetta olisi.
Eläimistä Korkeasaaren paviaanit
ovat saaneet varmaan hellittämään kukkaroitten nyörejä muitten myötätunnon osoitusten lisäksi.
Mystillisiä ovat usein nämä asiat, joista lähtee kansanliike matkaan.
Itsekin ihmettelin, miten punapersepaviaanit saavat kansanliikkeen aikaan, mutta ihmisen avuntarpeelle ei reagoida eikä muille tärkeille epäkohdille rummuteta samalla volyymilla. En ymmärrä tätä lainkaan. Tästä meiningistä olen kyllä ulkona kun lumiukko.
Lapsena leikimme kotipuolessa "karttusta" ja mietin tuossa, mitä tuo karttu mahtoi tarkoittaa.
Luin mieluisan esimieheni kirjaa, jonka sain sattumoisin kirpparilta.
Tuossa kirjassaan rovasti kertoo miten hän sai viisikymmenvuotislahjaksi seurakuntalaisilta auton. Hän oli joutunut käymään monet valituskierrokset tullakseen lopulta valituksi ja seurakuntalaiset ottivat kirkkoherran hyvin vastaan. Seurakuntalaisten käsi oli karttuisa antaessaan pidetylle paimenelle lahjan.
Tuo Karjalan lähetys on myös ollut täällä länsirannikollakin hyvin karttuisa. Sopuisasti myös siirtoväki aikanaan asutettiin.
Inkeriläisten kohtalo satuttaa yhä monia.
Haluammeko kenties hyvittää menneitä?
Hehkutan vieläkin oman maamme vähäosaisten asiaa.
Usein havaitsee eri seurakuntien ovella "leipä jonossa" seisovia henkilöitä. Tänä päivänä avun hakeminen on monelle melko korkea kynnys. Olen samaa mieltä SkillaN`n kanssa, avun tarjoaminen vaatii hienotunteisuutta.
Kirpputorit ovat oivallisia ostospaikkoja, usein niiltä löytää hyväkuntoisia asusteita kaiken ikäisille puoli ilmaiseksi. Olin mummina katsomassa kahden tytön kaupankäyntiä Sisä-Suomen
kirpparilla. Kauppasivat pieniksi jääneitä vaatteita, kenkiä ja leluja. Ilo näytti olevan molemminpuolinen hintojen ollessa edullisia ja kaupan käydessä hyvin.
V Hurstin tapaisien tapahtumien toivoisi enemmän
leviävän maahamme, ilahduttamaan yksinäisten joulua. Uskoisin niitä olevan jo jonkinverran näin joulun aikaan ja jouluaattona.
Monet ovat tänä aikana melkoisessa noidankehässä, jota eivät juuri paranna nämä kirpparit. Arjen tuskaa lievittääkseen monet tarttuvat siihen oljenkorteen, joka vielä näyttää olevan ulottuvilla.
Monet nuoretkin päätyvät hyvin epätoivoisiin tekoihin hädässään. Veikko Hursti ja muut tuovat vain vähäistä palsamia usein voidellakseen vain omia haavojaan.
Perusasiat on saatava kuntoon muuten meidät hukka perii!
Helsingin yliopistossa on mielenkiintoinen väitös
kun esillä on Neuvosto-Karjalan kirjallisuudesta ja kirjailijoista tehty Mikko Ylikankaan väitös.
Ennakkotiedoista käy esiin, että se on ollut kovaa "leikkiä" varsinkin terroriaallon vuosina 1937-38.
Tutustukaa !
http://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tapahtuma/200411/200411271015_9634.html