No tuos se kýsymys sit tulikin.
Miksi wiccalaiset eivät usko syntiin – tai taivaaseen ja helvettiin?
höperö.
201249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Koska wiccalaisuus ei ole kristillinen uskonto.
Kiitos tiedosta! Taas saatiin todistettua ett en ole mikään viisauden huippu ;)
Siksi koska nuo määreet ovat raamatusta peräisin ja wicca ei usko raamattuun. Mutta riippuen wiccasta, uskomme henkimaailmaan ja siihen että kuoleman jälkeen siirrymme henkimaailmaan. Ja kyse ei ole taivaasta tai helvetistä. Monet myös uskovat sielunkiertoon, eli palaamme vielä maanpäälle. Ja pahat teot kostetaan karmalla, tai osa uskoo tiettyyn sielunpuhdistukseen, jossa kuoleman jälkeen analysoidaan elämän hyvät ja pahat teot. Puhdistuksen jälkeen siirrytään henkimaailmaan ja myöhemmin synnytään uudelleen maanpäälle.
Yhteenvetona että wiccojen uskonto on vapaa, ja jokainen uskoo niinkuin itsestä tuntuu hyvältä.
yhtä hyvin voisi kysyä, mikseivät kristityt usko Krishna -jumaluuteen. Kyse on aivan eri uskontoon kuuluvista käsitteistä.
Huomasin juuri että en todellakaan ole mikään viisas.
Wiccalaisuudessa ei ole kristinuskon käsitteitä, kuten synti, synnin sovittaminen, armo, kadotus tai paholainen.
Kristinuskoon liittyy vahvasti mustavalkoinen hyvä-paha- ajattelu, ja se puuttuu wiccasta täysin.
Ajattelen että syntiä ei ole, on vain pahoja tekoja ja vääriä valintoja. Eikä tekojaan voi "sovittaa" mitenkään muuten, kuin kasvamalla henkisesti ja ottamalla opiksi.
Helvetti-ajatus on täysin käsittämätön, miten ihminen kristinuskon käsityksen mukaan voisi joutua moiseen paikkaan vain yhden elämän perusteella?
Yhtä omituista on saatanalla uhkailu.
Ajatus saatanasta pelottaa minua suunnilleen yhtä paljon, kuin joku sanoisi että sänkyni alla asustaa iso paha mörkö.
"Ajattelen että syntiä ei ole, on vain pahoja tekoja ja vääriä valintoja. Eikä tekojaan voi 'sovittaa' mitenkään muuten, kuin kasvamalla henkisesti ja ottamalla opiksi."
* * * * *
Pieni, mutta minua usein vaivannut kysymys; voivatko teotkaan olla oikeasti hyviä tai pahoja, jos ajatellaan, että kuten Vilja asian mielestäni hyvin ilmaisi, on olemassa vain "eri sävyisiä harmaita" (i. e. ei mustaa ja valkoista sellaisenaan)?
Tarkoitan, että tietenkään mikään teko ei (mielestäni) voi olla yksiselitteisesti hyvä tai paha, mutta ehkä kuitenkin enemmän mustan tai valkean sävyinen, kuin tasainen harmaa?
Pyydän anteeksi, ilmaisen itseäni nyt liian kuvainnollisesti ja ympäripyöreästi, mutta voisiko joku vielä vääntää rautalangasta:
1) Onko wiccan mukaan olemassa selkeästi hyviä tai pahoja tekoja?
2) Jos on, kykeneekö ihminen näkemään, mikä todella on hyvää ja mikä pahaa? Miten esim. lapsen tapauksessa? (Tämä on mielestäni paha ongelma kristinuskossa.) Mielestäni wiccan reden mukaan tämän pitäisi olla totta - vaikka toisaalta tekojensa seurauksia on mahdotonta objektiivisesti arvioida...
Ongelmia herättää lisäksi väite, että toiset wiccat eivät usko lainkaan pahaan/ hyvään.
Hankalaa... Toivottavasti joku sai ajatuksenjuoksustani kiinni ja ehtii vastata! :)
Niin, pikemminkin sanan paha-tilalle kuuluisi sana väärä, en myöskään usko yksiselitteiseen hyvään enkä pahaan. "Pahuus" käsitteenä on määrittelemätön, joka asiassa on monta puolta, monta eri näkökulmaa.
Teko joka on toiselle paha, ei ehkä toiselle ole. Jokainen määrittelee nämä asiat itse.
On kuitenkin tekoja joita voitaneen sanoa hyviksi tai pahoiksi.
Paha teko on kaiketi sellainen, että ihminen tekee tietoisesti väärin toista kohtaan.
Myös itseään kohtaan voi tehdä pahaa.
Se, kykeneekö ihminen itse näkemään mikä on hyvää ja mikä pahaa, riippuu ihmisestä itsestään.
Olen sitä mieltä että vaikka hyvyyttä ja pahuutta ei pysty yleisesti määrittelemään, pystyn kuitenkin määrittelemään ne asiat mitkä itse koen hyviksi ja mitkä pahoiksi.
Jos lyön lastani, se on väärin ja paha teko.
Jos autan naapurin mummoa mattojen hakkaamisessa, se on oikein ja hyvä teko :)
Sekava sepustus tämäkin, toivottavasti tajusit edes osan.
..mielenkiintoista keskustelua. ;)
>Tarkoitan, että tietenkään mikään teko ei (mielestäni) voi olla yksiselitteisesti hyvä tai paha, mutta ehkä kuitenkin enemmän mustan tai valkean sävyinen, kuin tasainen harmaa?
En itsekkään ajattele, että teot olisivat tasaisen harmaista. Harmaissakin on monta eri sävyä, toiset ovat tummempia ja toiset vaaleampia.
>1) Onko wiccan mukaan olemassa selkeästi hyviä tai pahoja tekoja?
>2) Jos on, kykeneekö ihminen näkemään, mikä todella on hyvää ja mikä pahaa? Miten esim. lapsen tapauksessa? (Tämä on mielestäni paha ongelma kristinuskossa.) Mielestäni wiccan reden mukaan tämän pitäisi olla totta - vaikka toisaalta tekojensa seurauksia on mahdotonta objektiivisesti arvioida...
Tämä on erittäin vaikea kysymys, kun tarpeeksi itkälle mietitään. Katsellaanpa asiaa esimerkin kautta. Minulla on (kuvitteellisesti) koira, joka on todella sairas. Lääkäri säälii koiraa ja suosittelee koiran nukuttamista, jotta se pääsisikivuistaan. Onko tämä teko "hyvä" koiralle? Vai onko se "hyvä" meille ihmisille, kun pääsemme syyllistävästä säälin tunteestamme eroon? Vastaava tilanne, mutta nyt sairaana onkin ihminen. Potilas toivoo itse kuolevansa pois kivuistaan. Lainsäädäntömme puitteissa pidämme häntä pakolla hengissä. Onko tämä teko "hyvä" siksi, että uskomme ettei ihmiselämää sovi lopettaa, vaikka ihminen sitä itse toivoo? Onko tämä pakottaminen "hyvä" potilaan itsensä kannalta?
Toinen esimerkki. Olet tuomarina oikeudenkäynnissä. Syytettynä on 12-vuotias tyttö, joka on väkivaltaisesti surmannut pikkusisarensa. Päätät tänään tehdä hyvän teon (motiiveinasi kenties sääli ja yritys ymmärtää) ja tuomiosi mukaan lapsi lähetetään psykiatriseen hoitoon. Kymmenen vuoden päästä lapsi on päässyt hoidosta ja muutaman vuoden kulutta tästä hän menee naimisiin ja kymmenen vuoden päästä siitä hän tappaa avuomiehensä puukolla lastensa edessä. Oliko tekosi päätöksen tehdessäsi "hyvä vai paha"?
Mielestäni esimerkkien (karkeita esimerkkejä tosin) kaltaisissa toiminnoissa emme voi tietää etukäteen, mikä on tekojemme lopputulos ja täten tietää onko tekomme kähempänä harmaiden sävyjen tummepaa vai vaalemapaa päätä. Yleensähän ihminen automaattisesti pyrkii sijoittamaan toimensa sinne asteikon vaalemapaan päähän.
On myös olemassa helpompia kysymyksiä, kuten onko tiesen ihmisen satuttaminen tönäisemällä oikein (ei ole), onko toisen ihmisen satuttaminen tönäisemällä vahingossa väärin (ei ole). Mutta joskus sellaine päätös, jonka tehdessäsi luulet tekeväsi "oikein" aiheutatkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja sama toisinpäin.
Wiccassa kuitenkin ihminen on tietoinen samalla myös siitä, että mitä ikinä hän tekeekin, hän saa tekonsa itselleen ikäänkuin maailmankarman kautta takaisin. Vastuu omien tekojen seurauksista on tiedossa, mutta niistä ei suinkaan rangaista ylenpälttisilla kärsimyksillä kuten esim. kristinuskossa, vaan samanveroinen vaikute tulee itseen, minkä on laittanut itse eteenpäin.
>Ongelmia herättää lisäksi väite, että toiset wiccat eivät usko lainkaan pahaan/ hyvään.
Oletko varma? Luulet ettei kukaan wicca usko pahan ja hyvän ääripäihin tai että nämä obelktit olisivat jotenkin henkilöityneet. Kuitenkin jokaisella wiccalla on oma sisäinen mittataulukko, jolla he mittaavat omia toimiaan harmaiden asteikolla.
"Mielestäni esimerkkien (karkeita esimerkkejä tosin) kaltaisissa toiminnoissa emme voi tietää etukäteen, mikä on tekojemme lopputulos ja täten tietää onko tekomme kähempänä harmaiden sävyjen tummepaa vai vaalemapaa päätä. Yleensähän ihminen automaattisesti pyrkii sijoittamaan toimensa sinne asteikon vaalemapaan päähän."
**************
Kiitos, Vilja/ Harakkatar. Tämän tyylisiä esimerkkejä ajattelinkin. Päätöstä tehdessä voi olla mahdotonta nähdä vuosien päähän. Samoin on hankalaa, että samalla teolla voi olla erilaisia vaikutuksia eri tilanteissa tai eri ihmisiin.
Eli esim. jos vaikka huostaanotetut sisarukset laitettaisiin sijaisperheeseen, koska heidän vanhempansa olisivat alkoholisteja tms., eivätkä huolehtisi lapsistaan, ja toinen lapsista sopeutuisi erinomaisesti uuteen perheeseen. Hänestä kasvaisi terve ja tasapainoinen aikuinen, mutta toinen lapsi vierastaisi perhettä ja reagoisi yleensäkin rankasti esim. mielenterveysongelmilla tapahtuneeseen, vaikka vuosien kuluttua. Eli perhe ei jostain syystä sopisi hänelle.
Näin ollen teko (sijaisperheeseen siirtyminen) olisi sama molemmille, mutta lapset kokisivat tilanteen aivan eri tavoin. Saisiko päätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä siis päälleen sekä hyvän että pahan "karman" (en keksi parempaa nimeä, vaikka käsite onkin hindulaisuudesta)? Koska hänen tekonsa seuraukset olivat näin ambivalentit?
* * * * * * * * * * * * * * *
"Wiccassa kuitenkin ihminen on tietoinen samalla myös siitä, että mitä ikinä hän tekeekin, hän saa tekonsa itselleen ikäänkuin maailmankarman kautta takaisin. Vastuu omien tekojen seurauksista on tiedossa, mutta niistä ei suinkaan rangaista ylenpälttisilla kärsimyksillä kuten esim. kristinuskossa, vaan samanveroinen vaikute tulee itseen, minkä on laittanut itse eteenpäin."
* * * * * * * * * * * * * *
Eli näin ollen ihminen saa tuntea tekonsa seuraukset, olivatpa ne mitä tahansa? Eli jos esimerkin sosiaalitäti olisi mielestään tehnyt oikein ja pelastanut lapset, ja näin ollen uskoisi tehneensä hyvän työn, hän kuitenkin törmäisi myöhemmässä elämässään (Eli milloin? Vasta vuosien päästäkö?) joihinkin tekonsa seurauksena "hankkimiinsa" vaikeuksiin? Pakko sanoa, mutta kuulostaa vähän kohtuuttomalta...
Niin, en ole tosiaankaan varma, että jotkut teistä eivät usko pahuuteen/ hyvyyteen, mutta niin olen kuullut väitettävän. Myös olen kuullut sanottavan, että joidenkin wiccojen mukaan redekin pätee vain magian harjoittamiseen, eikä muuhun elämään. Onko näin?
Kiitos molemmille vastauksista. On ilo keskustella kanssanne. :)
"Oletko varma? Luulet ettei kukaan wicca usko pahan ja hyvän ääripäihin tai että nämä obelktit olisivat jotenkin henkilöityneet. Kuitenkin jokaisella wiccalla on oma sisäinen mittataulukko, jolla he mittaavat omia toimiaan harmaiden asteikolla. "
Minäkin olen joskus miettinyt pahuuden ja hyvyyden käsitteitä.
Onko mielestänne pahuus ja hyvyys kuin ilmansuunnat etelä ja pohjoinen, missä on tietty piste(vrt. etelä- tai pohjoisnapa) jossa pahuus tai hyvyys olisi täydellisenä esiintymässä?
Vai niinkuin länsi ja itä? Kun lähtee matkaamaan länteen ja matkaa tarpeeksi kauas huomaakin lopulta tulevansa takaisin samaan lähtöpaikkaan tällä kertaa idän puolelta.
Olen tuota viime aikoina pohtinut, ja jotenkin jälkimmäinen tuntuisi loppujen lopuksi järkevämmältä... jättäisi ikäänkuin vähemmän avoimia kysymyksiä. Mutta miten te muut tämän asian näette?
Onko mielestänne pahuus ja hyvyys kuin ilmansuunnat etelä ja pohjoinen, missä on tietty piste(vrt. etelä- tai pohjoisnapa) jossa pahuus tai hyvyys olisi täydellisenä esiintymässä?
Vai niinkuin länsi ja itä? Kun lähtee matkaamaan länteen ja matkaa tarpeeksi kauas huomaakin lopulta tulevansa takaisin samaan lähtöpaikkaan tällä kertaa idän puolelta.
Olen tuota viime aikoina pohtinut, ja jotenkin jälkimmäinen tuntuisi loppujen lopuksi järkevämmältä... jättäisi ikäänkuin vähemmän avoimia kysymyksiä. Mutta miten te muut tämän asian näette?
**********************
Olipa mielenkiintoinen vertaus. En kyllä ihan ymmärrä, mitä hait takaa, paitsi että ilmeiseti ajattelet "Pohjoinen versus Etelä" ikäänkuin vastakohtapareina, kun taas "Itä versus Länsi" - kontrasti on jo paljon sumeampi, vaikeampi hahmottaa.
Sen sijaan en oikein ymmärrä, mitä tarkoitit lännestä itään kulkemisella siinä mielessä, että esim. jos joku ihminen kulkisi aina vain "pahuuteen" päin, niin miten hän muka koskaan palaisi sillä tiellään "hyvyyden" piiriin?
Sitten kun soppaan lisäisi vielä sen tosiasian, että sikäli kun nyt voimme tietää, leijumme navoiltaan litistyneen, pallomaisen kappaleen päällä avaruudessa, tilassa, missä ei ole suuntia "ylöspäin"/ "alaspäin" tai "etelä"/ "pohjoinen" itse asiassa lainkaan, niin huh huh... ;)
No sitten taas se, että voidaanko tai onko edes järkevää kuvata hyvyyttä ja pahuutta näin, onkin ihan toinen kysymys, johon en tohdi kajota... *pyöräyttää silmiään ja lähtee teen keittoon*
Mutta, jos sitä ei niinkään ajattelisi käsitteillä itä ja länsi, vaan esim. horisontti. Kuvittelemme horisontin olevan jossain (esim. "hyvyys"), mutta voimme kävellä pallon ympäri loputtomasti tavoittamatta kuitenkaan koskaan sitä taivaan ja maan kosketuskohtaa, jonka nimeämme horisontiksi.
Sekin voisi olla hyvä näkökulma. Silloin selitysmalli "etelä vs. pohjoinen" ei toimisi, koska siinä on olemassa selkeä piste (pohjoisnapa/ etelänapa), jossa hyvyys/ pahuus olisi täydellistä. Itse en ainakaan usko, että täydellisyyttä voi saavuttaa kummassakaan asiassa.
Horisonttia voi tavoitella loputtomiin sinne koskaan saapumatta. Oikeassa olet. Ennen ihmiset (esim. muinaissuomalaiset) tosin ajattelivat, että maalla ja taivaalla on yhtymäkohta kaukana meren/ joen/ suuren veden takana, eli Tuonelassa. Vanhat maailmankuvamallit ovat kiehtovia. Hups. Eksyin taas aiheesta jonnekin sivupoluille... ;)
Mietin sillä kohtaa ihmisiä jotka on olevinaan niin kovin hyviksiä ja ehdottomuudessa ajautuu jonnekin julmuuden rajamaille.
Tähän ilmiöön usein törmää jonkin hurskaalta vaikuttavan uskonnon/ liikkeen piirissä, jossa käytetään valtavasti aikaa ja energiaa ylevän fasaadin pönkittämiseen, vaikka koko perusta lahoaisi. Kristinuskossa sama ilmiö voi näkyä esim. munkkien/ pappien joukossa, jotka toisinaan ajautuvat harjoittamaan pedofiliaa, sodomiaa, korruptiota tai muita paheita - tietenkin piilolta. Ilmiö ei ole mitenkään uusi, sillä samaa on esiintynyt jo keskiajalla.
Minua on jäänyt mietityttämään, että vaikka pidän suuressa arvossa monia Jeesuksen opetuksia, voi hyvinkin olla, että juutalais - kristillinen ajattelutapa on vähintäänkin tekopyhä: kieltoja ja käskyjä on valtavasti, ja monet niistä, kuten "älä lausu väärää todistusta..." ja "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" tuskin koskaan toteutuvat.
Voisiko sitten olla, että esim. siveyslupauksensa tehneet munkit (kuten Luther) kiduttavat itseään jatkuvilla katumusharjoituksilla TAI turhautuvat, ahdistuvat ja lopulta antavat toivottoman vaikeiden sääntöjensä edessä periksi ja vaikkapa sortuvat pikkupoikiin?
Ilmiö on todella surullinen. Itsekin tunsin aikoinani erään tytön, jota kuulemma pahoinpideltiin jatkuvasti helluntalaisessa perheessään, "jotta synti lähtisi pois".
Toki moista "muka - hurskastelua" tapahtuu paljon muutenkin kuin uskontojen ohessa. Ihminen voi sokaistua paitsi rahasta ja vallasta, myös oman persoonansa "hyvyydestä ja hurskaudesta".
Tässä suhteessa minua miellyttää wiccalaisuudessa esiintyvä ajatus seksuaalisuuden ja ihmisruumiin tarpeiden luonnollisuudesta: ei ole mitään syytä tavoitella selibaattia ja askeesia. Tarpeet voidaan hyväksyä luonnollisena osana ihmistä, ilman ylikorostamista tai vähättelemistä.
Miksi sinä uskot syntiin? Löydätkö Uudesta testamentista perusteet pitää ihmistä syntisenä Jumalan kasvojen edessä? Jeesus täytti lain ja sovitti ihmisten synnit ristin sovitustyöllään, näin ollen syntisyys on käsite joka kuuluu enää juutalaisille ja muslimeille, jotka eivät ole ottaneet vastaan Jeesusta messiaana, vapahtajana ja tulevana Herrana.
Ei ole enää olemassa perisyntiä, eikä myöskään toistaiseksi mainitsemaasi helvettiä - paitsi se jonka ihmiset ovat itse onnistuneet luomaan maan päälle uskontojensa ja systeemiensä kanssa. Helvetti aukeaa vasta viimeisenä päivänä kun Jeesus kutsuu valitut, mutta heittää Saatanaa seuranneet Helvettiin ikuiseen kadotukseen. Minun käsitykseni mukaan vain muslimit menevät helvettiin, koska heidän uskontonsa on jo alkujaankin paha, julma ja verinen. Loput ihmiskunnasta tulee pelastumaan koska terveet ihmiset eivät pyri tietentahtoen vahingoittamaan ja tuottamaan tuskaa. Sharia on verinen ja sadistinen laki, sitä toteuttavat menevät epäilemättä helvettiin. Mutta helvetissä muslimit ovat yksin.
...ja tuo liittyy wiccaan koska...?
ei varmasti mitenkään, eikä ollut tällä kertaa tarkoituskaan. Kiristääkö pipo kenties päässä?
"Minun käsitykseni mukaan vain muslimit menevät helvettiin, koska heidän uskontonsa on jo alkujaankin paha, julma ja verinen."
Tämä ei kyllä liity millään lailla wiccaa käsittelevään keskusteluun,mutta millä perusteella väität näin? Oletan,että liität kommentin lähinnä terrorismiin ja jihadiin(=pyhä sota,alunperin sana tosin tarkoitti pelkkää taistelua)? Islamissa,kuten muissakin uskonnoissa,on pääpiirteenä hyvyys,eikä minkään vahingoittaminen. On totta,että muslimit hyväksyvät sodan(ainakin oman maansa puolustamiseksi tai muslimeja sortavan maan vapauttamiseksi),mutta varsinaista terrorismia se ei hyväksy.Jokaisesta uskonnosta löytyy melko varmasti fundamentalismia ja lahkoja,joiden perustoimet sotivat uskonnon sääntöjä vastaan.Jos katsoo taaksepäin esim.kristinuskon historiaa,niin sieltäkin löytyy yllättävän helposti "pahuutta,julmuutta ja verisyyttä". Niin,ja pyydän vielä anteeksi aiheesta poikkeamista:P