Julkinen nolaaminen kurinpidossa

Ns. häpeällä kasvattaminen oli ennen hyvinkin yleistä. Niin kodeissa kuin kouluissakin. Muiden nähden saadut selkäsaunat olivat tietysti se kaikkein pahin ääripää, mihin saattoi joutua, mutta ennennäkemättömiä sellaiset tilanteet eivät olleet. Lisäksi ennen vanhaan se kasvatus ja kuritusvastuu tai oikeus oli koko kylällä tai pihapiirin väellä. Jos joku lapsi teki jotain kiellettyä, niin kuka tahansa vanhemmista saattoi antaa rangaistuksen. Eikä kotona kannattanut itkeä. Elin itse lapsuuteni 80-luvulla ja muistan tapauksen kun naapurin rouva uhkasi viedä minut kotiinsa ja pestä suuni saippualla kuultuaan minun kiroilevan ulkona. Kyseisellä naisella oli kolme tytärtä joista yksi samalla luokalla kanssani. Tiedän, ettei hän olisi epäröinyt toteuttaa uhkaustaan ja olisi varmasti käskenyt tytöt seuraamaan toimitusta.

Muistan sen nöyryytyksen vieläkin, kun olin jotain kymmenisen vuotta ja olimme keväällä lähdössä kaupungille sellaiseen ulkotapahtumaan, jossa oli perheitä ja muita samanikäisiä lapsia. Mulla oli hienosti laitettu uudet nätit vaaleat vaatteet ja sitten lähtöä odotellessa lähdin takapihalle leikkimään ja jotenkin sitten onnistuin kaatumaan niin, että vaatteet kuraantui ja polvesta puhki. Äiti suuttui ihan hirveästi ja haki sitten varastosta mun kumisaappaat ja mökkikurahousut ja sanoi, että koska en osaa olla sotkematta, niin nyt lähdet näissä, ja koko tapahtuman ajan sitten olin ne jalassa. Ja tuon ikäisenähän hävetti ihan hirveästi olla muiden lasten nähden sellaisissa lasten keltaisissa henkselikurahousuissa. Ja tämä siis 90-luvulla. Muuta seurausta ei rikoitusta vaatteista sitten tullut, eli tuo nolaus riitti rangaistukseksi.

Nolaamisen kirjo oli kyllä laaja. Piiskaa sai muiden nähden, katsojina sai olla muut perheenjäsenet, jos sattuivat paikalle. Eikä haitannut vaikka näkemässä oli vieraita aikuisia tai lapsia.
Vitsaa pidettiin näkösällä ovipielen raossa tai savupellin varren lenkissä. Piiskan saannista puhuttiin ihan avoimesti jälkikäteen vieraidenkin kuullen, niin aikuiset kuin lapset. Saaja ei puhunut. Vaikka selkäsaunat olivat tuiki tavallisia, niin saajaa ne hävettivät. Jotkut muksut niistä mielellään puhuivat ja aikuiset ihan uhkailu tai härnäilymielessä.
Kaikilla aikuisilla oli kuritusoikeus ja sai olla tyytyväinen, jos kylällä saatua kuritusta pidettiin kotona riittävänä. Vieras ei saanut kohdella lapsia kovakouraisesti, pikkulasta nuhdeltiin tai uhattiin piiskalla. Mutta isommalle muksulle sai antaa remmiä tai risua, muuten ei häntäkään mukiloitu. Kaikki nämä isommat tapaukset, jotka tiedän, olivat poikia.
Julkinen uhkailu oli todella noloa ja sen kohteeksi voi joutua hyvinkin vanhana. Käytettiin seuraavan tyyppisiä ilmauksia.
- Kohta tulee Koivuniemen herra Saparokankaalle kestiin.
- Minä kun haen vitsan ja tipautan housusi kinttuihin.
- Pitääkö sinut vielä kerran piiskata.
Muistan sellaisenkin tilanteen, kun meillä oli käymässä yhden tädin mies, joka tunnettiin hyvin riskinä miehenä, niin isä esitti, että tuo vieras voisi piiskata pojat. Ei isä uskonut varmaankaan, että lankonsa toimeen ryhtyy, mutta ilmaisipa tuolla lauseella tyytymättömyytensä poikien tekemisiin. Vanhin veljeksistä lähenteli tuolloin jo kahtakymmentä. Aikalailla hävetti.
Tietenkin kerrottiin varoittavana esimerkkinä, kuinka joku iso jätkä oli saanut vielä äskettäin isältään remmiä. Siihen oli hyvä suhteuttaa omat mahdollisuutensa.
Piiskaa sai niin vanhaksi, kun pappa uskoi pystyvänsä antamaan ja uhkailuja sateli vielä senkin jälkeen.

Tuo nolaaminen ja häpäisy oli todella hyvin yleistä. Meilläkin oli ruumiillinen kuritus käytössä. Perheen ulkopuolisten nähden en koskaan saanut, mutta sisarusten nähden useasti. Yhtenä sääntönä oli, että koulusta ei saanut huonoja uutisia tulla. Huonoista koenumeroista ei sentään piiskattu, mutta jälki-istunnoista kyllä. Oli niin, että jos jälkkää oli onnistunut itselleen hankkimaan, piti kotimatkalla käydä taittamassa vitsat ja viedä äidille. Kerran sain sitten jälki-istuntoa koulussa poistuttuani koulun alueelta välitunnilla, mikä oli ankarasti kiellettyä. Ja myöhemmin kotona tuli tietysti vitsaa paljaalle pyllylle muiden perheenjäsenten nähden. Ja seuraavana päivänä opettaja, joka tiesi millainen kuri meillä kotona oli, kysyi koko luokan kuullen, olinko saanut kotona piiskaa jälki-istunnon vuoksi. Ja vaikka piiskakuritus tuohon aikaan olikin hyvin yleistä, niin kyllä se hävetti nousta seisomaan ja sanoa, että kyllä piiskaa oli tullut. Opettajalle valehteleminen ei olisi tullut kuuloonkaan.

Paras keino kovapäisen pennun kasvattamiseen.

Niin. Onko kenellekään tullut mieleen, mistä syntyy ekshibitionismi, sadismi, masokismi jne? Lapsen päässä kietoutuvat yhteen rakas vanhempi ja häneltä saatu huomio, alastomuus, piiskaus genitaalien tuntumaan, katsova yleisö... Lapsen häpäisy ja ruumiillinen "kuritus" ovat sairaita ilmiöitä, jotka osalle uhreistaan aiheuttavat seksuaalisia fetissejä ja perversioita, osalle persoonallisuushäiriöitä, kun koko minuus valjastetaan häpeän kätkemiseen. Onneksi osaa säätyy ja kärsii lähinnä "vain" kurjista muistoista ja luottamuksen menettämisestä vanhempia kohtaan.

Nolotuksen huippu oli taatusti, kun isä esitteli, kuinka joku paikalla oleva vieras voi antaa selkäsaunan. Oli siihen aina perustelujakin, mutta kyllä pitkätukkaista teiniä hävetti lujasti.

Omassa lapsuudessani 70-luvulla sain piiskaa säännöllisesti äidiltä sekä isältä(ei biologinen)joka sitä yleensä antoi teini ikään asti. Julkista nolaamista käytettiin useasti. Kaikki paikalla olleet saivat katsella. Sisko oli minua 6 vuotta nuorempi eikä aina ymmärtänyt miksi Sanna on ilman housuja ja itkee. Pahimpana muistan tilanteet jossa isän sisko oli meillä kylässä ja hänellä oli kaksi minua nuorempaa poikaa jotka katselivat kun olohuoneessa jouduin laskemaan housut alas ja menemään piiskattavaksi isän polvelle. Taisin olla silloin jo 10v. Niin nolona en piiskan saamista kokenut jos vieraina oli vain aikuisia tai muita tyttöjä. Kotona piiskauksen jälkeen jouduin pylly paljaana nurkkaan itkemään. Piiskauksestani myös kerrottiin julkisesti ja mikä siihen oli ollut milloinkin syynä. Häpeillen kuuntelin keskustelua vieressä. Mökille mentäessä kiukuttelin kuumassa autossa. Isä ajoi levähdyspaikalle ja hiuksista vetäen vei lähimpään pusikkoon jossa katkaisi pitkän vitsan otti pyllyn paljaaksi ja piiskasi pyllyn punaisille juoville. Loppu matka oli vaikea istua paikallaan. Hiljaa itkin mökille tuloon saakka. Mökillä isä ja äiti tietysti kertoivat asiasta kaikille paikalla olleille. Illalla jouduin saunomaan alasti mikä oli ennen kaikkea noloa mutta myös kivuliasta kun kuumuus saunassa kirveli ja uimaan en muiden mukana saanut mennä. Teini ikäisenä tämä julkinen piiskaaminen väheni mutta silloin pahalta tuntui kun murrosikä oli jo alkanut ja äiti ja ennen kaikkea isä näki minut ilman housuja. Siskoni ei lapsena piiskaa montaa kertaa saanut.

Kyllä tuo piiskaamalla nolaaminen ylsi aikuisikään asti. Jos armeijassa taikka tukkikämpällä rörttöili niin rangaistus hoidettiin "kotona" ilman virkavallan apua. Porukan riskein mies, jos piiskasi häirikön kaikkien nähden, niin moni ongelma ratkesi siihen. Varoitus tehosi myös silminnäkijöihin.

70-luvulla ollessani armeijassa, eräs varusmies uhkasi antaa minulle piiskaa. Noloa myöntää, mutta minusta tuli heti "kiltti" poika. Tuohon aikaan varusmiehissä oli todella riskiä kevereita, johtuen heidän ammateistaan. Uhkaaja oli sen verran iso ja roteva, lisäksi olemukseltaan määrätietoinen, joten en tohtinut ottaa riskiä. Tuohon aikaan oli vielä varsin yleistä, että teinihulttio saattoi saada selkäsaunan.

Lasta tulee kunnioittaa. Hän on ihminen, vaikkakin vielä kasvuvaiheessaan.
Lapsella on parempi muisti kuin nolaavalla vanhemmalla. Haluaako aikuinen, että 40 v. kuluttuakin lapsi muistaa tapahtuman?
Entäpä jos lapsi kertoo aikuisena muille - isossa seurassa - vanhempiensa epäoikeudenmukaisesta käytöksestä? Silloin vuoro on vanhemmilla hävetä.

Neljäs käsky kehottaa kunnioittamaan vanhempia. Vanhempien pitää olla kunnioituksen arvoiset. Kunnioitus on molemminpuolista.

No eihän tuo mitenkään tue lapsen henkistä kasvua, päinvastoin. Epäkunnioittavaa ja henkistä pahoinpitelyähän tuollainen on.

Nolaamisen ja häpäisemisen aspekti oli ennen vanhaan todella voimakas. Niin kotona kuin koulussakin rangaistukset pantiin toimeen muiden nähden. Periaatteena tuntui olevan, että kipu ja häpeä auttavat lasta käyttäytymään paremmin.
Kotona oli selkäsaunat käytössä. Paljaalle pyllylle tuli. Ja muiden perheen jäsenten nähden. Se teki rangaistuksesta ankaramman ja nöyryyttävämmän. Ja toimi samalla opetuksena muille. Eikä iskuissa voimaa säästelty. Selkäsaunan jälkeen vähintään puoleksi tunniksi nurkkaan häpeämään housut nilkoissa.
Samantyyppistä oi koulussa. Opettaja saattoi käskeä oppilaan luokan eteen ja pitää julkisen nuhdesaarnan. Nurkkaan saattoi joutua häpeämään ja rangaistusnurkka oli tottakai luokan edessä, jotta kaikki näkivät nurkassa seisojan. Jälki-istunnossa, joka oli itseasiassa jälkiseisontaa joutui aulaan seisomaan. Siellä nökötettiin kaiken kansan nähtävänä. Opettajasta riippui kummin päin piti seistä, selkä vai kasvot seinään päin. Seisominen saattoi kestää kaksikin tuntia.
Ja tuohon aikaan aikuiset, vanhemmat kotona ja opettajat koulussa olivat ehdottomia auktoriteetteja. Ei olisi tullut mieleenkään sanoa vastaan. Meitä lapsia kasvatettiin häpeällä ja käskettiin häpeämään. Ja me häpesimme. Ja rangaistukset, ansaitut ja ansaitsemattomat me kärsimme hiljaa ja nöyrästi (selkäsaunan saadessa tuli kyllä usein huuto ja itku) ja toisinaan kyyneliä niellen.

Sitä julmuutta on vaikea ymmärtää, edes aikuisena.
Sain selkääni siskoni tekosista.Äitini piiskasi ja nöyryytti minua julkisesti, vaati tunnustusta varastamisesta, jota en ollut tehnyt. Siinä takapuoli paljaana sitten sain piiskaa vieraiden läsnäollessa, äitini hokiessa, "tunnusta, itke". Kuusivuotiaan päättäväisyydellä purin hammasta, en itkenyt, enkä tunnustanut varastaneeni, kun olin syytön.

Sisareni sitten jäi kiinni ko. tekosesta, mutta äidin lellikinä ei remmiä saanutkaan.
Kyllä, luotto meni äitiini ja hänen kasvatustapaansa.

Koulussamme 50 luvulla yksi opettaja mielellään puhui piiskan saamisesta, kyseli usein kuka oli saanut piiskaa. Muistan yhden tytön joka kertoi saaneensa illalla remmiä kun ei ollut totellut isäänsä.
Itsekin jouduin kertomaan vitsan saamisesta, opettajalle täytyi tietenkin vastata-

Mun äidilläni oli tapana nolata poika lasta aina jos vain tuli tilaisuus sille. Olin tehnyt jotain pahaa ja äitini riisui multa alapääni paljaaksi, Ja käski hakemaan vitsan ja seuras tarkasti että käyn hakemassa reippaasti sen vitsan, Ja tuon hänelle sen ja hän aloitti mun piiskaamiseni vaikka ulkona että kaikki jotka olivat paikalla näkisivät sen piiskaamisen. Pienempänä poikana ollessani pippelini sai olla rauhassa, Mutta 12v jälkeen äitini laittoi sen AINA yläs että kaikki jotka oli paikalla näkivät että pojalla seisoo penis.

Kyllä tällainen väkivaltainen kasvatus on tuottanut ainoastaan perinteisiä suomalaisia rettelöitsijöitä. Se on ollut tyypillistä etenkin työväenluokkaisille perheille. Itse suosin perheessäni vapaata kasvatusta, typerykset kasvattakoot lapsensa vitsalla.

Ankaran kurittamisen käytäntö saattoi olla seuraamusta sota-ajoista, jolloin miehet olivat rintamalla ja agraariyhteiskunnassa maatilatalous jäi muun perheen hoidettavaksi. Suuri määrä kyntöhevosiakin oli otettu armeijan käyttöön. Maatilojen oli oltava toiminnassa, myös lasten työpanoksella. Olot varmaankin muistuttivat orjuutta ja keinot karheat.
Ajat paranivat ajallaan ja se hitaasti muutti lastenkin kohtelua. Raskaat ajat vaikuttivat ainakin kahteen sukupolveen.

Isä ja äiti ottivat multa alapään paljaaksi silloin kun vain se heille passas. Jos oltiin kylässä ja joku kysyi mun vanhemmiltäni, onko pojalla alkanut karvat kasvamaan? niin heti multa riisuttiin alapää paljaaaksi ja laitettiin selälleni pöydälle kaikkien tarkastettavaksi, jos erehdyin laittamaan vastaan niin isäni suuttui ja antoi mulle selkään kaikkien nähden. Mutta kun tulin isommaksi pojaksi vanhempani järjestivät mulle pillua palkaksi.

Lisäys tuohon vanhempienlelu: Minä itse ehdotin että tarkistetaan nyt pojan alapää kylä paikassa. Ja syy oli että vanhempani järjestivät seuraavalla kerralla kun pelini taas toimi pillua, ja minä tykkäsin olla alapää paljaana pantavana tai tarkistettavana. Minun vanhempani ovat jo manan majoilla, ja olen itse omasta mielestäni täysjärkinen.

Myöskin mun äidilläni oli tapana aina kuin vain oli mahdollista piiskata poika lasta julkisesti toisten nähden pihalla että muut näkivät että poika saa selkäänsä. Mutta kun mun siskoni oli vuoro saada selkäänsä äitini vei sen sisälle saamaan selkäänsä, ja kun siskon ikä kirjoitettiin kahdella numerolla, niin suljetun oven takana mun siskoni piiskaa sai. Mutta poika piiskattiin aina tuvassa tai vaikka kylässä, äidin mielestä poikaa piti häpäistä kunnolla niin siintä tulee parempi ihminen. Minä sain vielä 17v selkääni äidiltäni. Jos olisin laittanut sille vastaan hänen rakastajansa olisi antanut mulle kunnolla selkään. Se sano monta kertaa mun kuullen, jos poikasi rupeaa temppuilemaan sano mulle MINÄ annan pojallesi isän kädestä.

Luulisi, että jää ikuinen katkeruus mieleen, jos suostui vielä yli 15-vuotiaana vapaaehtoisesti piiskattavaksi. Itse olin niin arka poika kivulle, että räpisköin täysillä vastaan ihan pikkukakarasta alkaen. Noin 12 vanhana ongelma oli ratkaistu, piiskaa ei saatu annettuksi, eikä nyrkilläkään voinut lyödä, silloin oli siirrytty nuhdesaarnakauteen.

Henkinen väkivalta on yhtälailla rikos, mutta kukaan siitä korvaansa lotkauta.

Vanhemmilla pitäisi aina olla viimeinen sana keinoilla, joihin ei pysty mankuminen tai muu hermojen viilaus. Yhteiskunta on mennyt alueelle ,joka sille ei kuulu. Lasten hankkiminen yhteiskunnan tarpeisiin vähenee. Yhteiskunta on sahannut poikki oman oksansa.

Palataanpa vielä 60-luvulle, silloin mukuloita tosiaankin kasvatti koko kylä. Toisenkin mukulaa voi kurittaa, eikä siinä ollut selkäänsä saajalla nokan naputtamista, parempi vain, jos tieto ei mennyt kotiin.

Kylän häirikköpojat saivat selkäänsä tarvittaessa naapuriltakin.Vieras kurittaja käytti aina vitsaa. Eli piiskattiin niin kuin pikkukakaroita. Omia mukuloita, ainakin jotkuit, löivät sillä mikä käteen sattui.

Jos joku oli vieraalta selkäänsä saanut, niin kyllä tieto siitä levisi armotta kylällä. Ja ihan varmoja oltiin, että vitsaa se on paljaalle saanut, vaikka olisi vähän isompikin jätkä ollut.

Siiten kun jostakin hunsvotista miesporukassa puhuttiin, niin joku ukko saattoi sanoa, että jouduin minäkin sen kerran piiskaamaan. Sen jälkeen ei ole meillä ainakaan pahojaan tehnyt. Jonkun kylähäirikön piiskaaminen oli kunniakas teko, nykyarvoissa se vastaisi sellaista 120 kiloa penkistä natuna.

Ajatus selkäsaunasta noltti keskenkasvuisia kuulijoita, mieletön häpeä, jos sattuisi omalle kohdalle. Eikä sellaisen isännän taloon menty enää edes omanevarkaisiin.

Ei julkista eikä nolaamista, mutta liittyy aiheeseen. Kaksi nuorta naista bussissa, toisella sylilapsi. Kohta on sen ikäinen, että voi antaa vitsaa, sanoi äiti. Sitten nuoret naiset hekottelivat

Kyllä minun lapsuudessa oli sellaisia perheitä, jotka piiskasivat vieraiden nähden jälkikasvuaan. Oli myös taloja, joissa asiasta puhuttiin avoimesti, mutta itse toimitus tapahtui salassa. Oli sellaisiakin paikkoja, että niistä ei kuultu eikä nähty mitään, vaikka piiska heilui.

Tyttöjä piiskattiin vanhemmaksi kuin poikia johtui siitä, että saman ikäisen pojan piiskaaminen ei enää onnistunut. Olen itse pelastanut nuorena siskoni isän kynsistä, sisko oli rippikouluikäinen.

Tiedän myös tapauksen, jossa parikymppinen tyttö sai piiskaa, kun selvisi kenen kanssa hän seurustelee. Sen ikäistä poikaa ei enää saa piiskattua.

Meitä oli neljän pojan porukka, minä nuorin 15-vuotias. Muut olivat pari vuotta minua vanhempia. Ilmeisesti mint haluttiin karisttaa porukasta. Minä olin rikkonut sääntöjä - se oli ihan pieni juttu, mutta sitä paisuteltiin. Rangaistuskin piti antaa. Keksivät, että porukan vahvin juttura piiskaa minut, niin pikkulapsille tavataan tehdä. Toinen avulias aatu kävi hakemassa vitan.

Porukan kingi kävi päälleni ihan tosissaan, repi housuni alas, niputti minut tiukkaan otteeseen ja pisti piiskan soimaan. Toimitus kesti kauan ja kaksi muuta kuvaili miltä pojan perse nyt näyttää ja naureskelivat. Itku siinä minulta pääsi, eikä mikään pyytely auttanut. Ihan kuin piiskaaja olisi ollut jossain hurmoksessa, toimitus kesti ikuisesti.

Koskaan en porukkaan palannut ja noita poikia välttelin. Pian he muuttivat paikkakunnalta pois, armeijaan ja kuka minnekin. Ilmeisesti he eivät kenellekään asiasta puhuneet, ainakaan minun korviin ei ole sellaista kantautunut.

Aikaa tuosta kaikesta on kulunut jo yli 50 vuotta, mutta se tulee vieläkin mieleen ja mietin, että mitä tekisin toisin, jos joutuisin tuohon tilanteeseen uudestaan.

Syyksi tapahtumalle olen ajatellut myöhemmin, että heillä oli jonkinlainen aavistus minun seksuaalisesta erilaisuudestani.

Ilmeisesti ennen uskottiin joissain piireissä, että lasten nolaaminen / tietty määrä häpeää vahvistaa erityisesti poikalasten luonnetta. Näin ainakin muistan omien isovanhempien sanoneen, ja vanhempani jossain määrin toteuttivat tätä oppia. Oman kokemukseni (ja kuulemani) mukaan äidit olivat avoimempia jakamaan muille uutisia esim. lasten kurittamisesta, vihjailemaan julkisesti yms... Vaikka meidän vanhemmat ei olleet pahimmasta päästä niin muistan kuinka aina nolotti ja pelotti jos aikuisten puheet kääntyi lasten kasvatukseen: Muistan 7-vuotiaana kuinka äitini kertoi ystävättärelleen kuinka oli aikaisemmin antanut minulle kuivurisua. Tarkoitus tuskin oli nolata minua mutta seuraavan kerran kun täti tuli vierailulle, pysyttelin visusti piilossa.
Meillä oltiin sen verran ”edistyksellisiä” että isä kieltäytyi piiskaamasta noin 9 ikävuoden jälkeen - tyttöjä. Perusteena oli, ihan oikein, häveliäisyysyyt. Se ei tietenkään koskettanut minua. Lopputulos; siskoilla oli tiukempaa pitempään, ne oli jatkuvasti arestissa ja valvonnan alla pitempään kuin minä. Mutta muutama vuosi meni niin että samasta syystä mistä ne istui arestissa, sain minä isältä remmiä. Meillä määrä korvasi laadun, eli en koe että olisi pahasti piiskattu, mutta onhan se lyhytkin selkäsauan aika paljon nöyryyttävämpi rangaistus - varsinkin yläasteen aloittaneelle pojalle. Äiti tuli joskus huoneeseen katsomaan toimitusta, ja muutenkin kannusti isää pitämään minut kurissa - siskot eivät nähneet, mutta kuulivat kyllä.
Kuten monella muulla täällä, 15v minä sain jo mennä melko vapaasti eikä minua enää kuritettu - siskotytöt sai arestia vielä pitkään senkin jälkeen.

Olin äskettäin suvun juhlissa ja siellä serkku alkoi muistelemaan menneitä ja ilmoitti, että hän on piiskannut minut useammankin kerran. Ilmoitus vaikutti kuulijoihin: kuka hölmistyi kuka naurahti. Minua ei naurattanut, mutta tapahtumat kyllä palasivat mieleen. Varmasti asiasta on supistu ja kohistu juhlien jälkeen ja kaikilla on jo käsitys tapahtumien kulusta.

Tapahtuma-aika oli 70-luku, serkku on kymmenisen vuotta minua vanhempi ja 15 senttiä pitempi ja voimaa oli taatusti yhtä paljon kuin miehellä kokoa ja painoa. Helposti hän hintelän murkkupojan nappasi polviensa päälle makaamaan ja paukutteli pakarat helliksi. Minusta se oli kiusallista koninleikkiä. Tosin moni kavereistani sai oikeitakin selkäsaunoja siihen aikaan. Nykyisin ajattelen, että asiaan liittyi muitakin ulottuvuuksia, noloja tai imartelevia, siihen en ota kantaa.

Tietenkin monia kiinnostaa, että kuinka vanhaksi pakaroitani soiteltiin. Siihen vastaan, että kyllä.

Jos oli kotona erimielisyyksiä ja riitoja yms. ei niistä ollut koskaan mitään piiskaa tms. Mutta, jos, ja kun, tuli tehdyksi kylillä jotain täysin sopimatonta, oli luvassa piiskaa ja siitä muistettiin myös kertoa kaikille mukana olleille. Muistan kerran, kun naapuri vähän kauempaa, tuli kertomaan, että kakarajoukko oli tehnyt jotain ja minä olin siinä mukana, niin äiti sanoi, että hän piiskaa minut siitä hyvästä, ja myös sitten piiskasi. Oli sitten kulunut jonkin aikaa ja oli sitä porukkaa koolla, niin äiti sanoi kaikille antaneensa minulle piiskaa siitä jutusta. Muutama muukin sanoi saaneensa. Piiskan saaminen ei ollut 50 luvulla niin harvinaista, eikä se ihmeemmin nolottanut.

Luokkakaverini naureskeli poikaporukassa jälkikäteen, että oli päässyt näkemään kuinka minua oli piiskattu. Itse koin saaneeni melko hyvän torjuntavoiton, ei paljoa sattunut eikä kauaa kestänyt. Mutta kaveri selosti kuinka perusteellisesti minut oli piesty. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että hän ei oikeasta selkäsaunasta tiedä mitään.

Minusta piiskan saannin ankaruudessa oli kolme astetta.

Lievin oli kuvaanollinen kurittaminun eli housut alas ja huoltajan polvelle mahalleen makaamaan. Sen jälkeen pyllyä käsiteltiin hyvin kevyesti. Asia tuli mukulalle selväksi mitä mieltä huoltaja oli asiasta ja häpeällisen tilanteen välttely ohjasi oikeaan suuntaan. Tätä ankarampaan muotoon ei yhdenkään huoltajan olisi pitänyt mennä.

Seuraava jo paljon pahempi aste oli kivun tuottaminen samoin menetelmin.

Kolmannessa asteessa kuritukseen liittyi vielä julkinen nolaaminen. Itse olen joutunut julkisesti nolatuksi vielä hyvinkin vanhana, minua uhkailtiin vieraitten kuulten piiskaamisella, vaikka en ollut saanut risua enää vuosiin. Oli kyllä kiusallisen häjy temppu puhua kaverien kuullen 16-vuotiaan jätkän piiskajaisista.

Keskikoulussa oli vuotta ylemmällä luokalla yhden miesopettajan poika, joka oli törttöillyt sillä tavalla, että tieto siitä levisi koko kouluun. Opettaja otti asian puheeksi meidän luokassa ja ilmoitti piiskanneensa poikansa. Muistan, että se herätti monenlaisia tunteita, tapaus kerottiin meille selvästi varoituksena. En tiedä saiko poika kuulla koulukavereiltaan piikittelyä. Minusta tapaus oli nolostuttava, en puhunut siitä kenellekään.

Reilut pari vuotta vanhemmalla veljellä oli melkoisen räiskyvä murrosikä. Jossain rippikouluiässä isä rupesi leikkomaan siltä siipiä. Minua hävetti ja nolotti hirveästi veljen puolesta, kun isä otti sen kiinni ja antoi pyrstöpuolen punaiseksi isän kädestä. Taatusti hävetti veljeäkin, kun ei ystynyt antamaan minkäänlaista vastusta isälle ja joutui piiskausen jälkeen vielä tiukkaan puhutteluun kaikkien kuulten.

Päätin että en taatusti itse joudu enää koskaan yhtä noloon tilanteeseen, olinkin monessa suhteessa veljeäni arempi ja varovaisempi. Mutta tuskin oli kahta vuotta kulunut, kun olin samassa tilanteessa ja ilmeisesti veljeä hävetti, sillä hän poistui huoneesta.

Omasta löylytyksestani muistan kuinka hirvittävästi se pelotti, sisälläni kiehui ja kihelmöi, paljon muuta en siitä muistakkaan. Veljen pieksäjäiset muistan aivan tarkkaan, kuinka pieneltä se näytti isän retuuttaessa sitä. Vieläkin melkein näen kuinka ne värähtivät vuorotahtiin. Veli säpsähti aina kun isku osui pakaroille, isän lihasten liike katkesi aina hetkeksi samaan aikaan. Luultavasti pystyisin piirtämään siitä tilanteesta varsin realistisen kuvat, vaatteiden värit ja huoneen sistuksen jne.

Vielä pitkälle 1900-luvulle oli ihan tavallista, että parikymppinen poika saattoi saada isältään selkäsaunan joko remmillä tai raipalla. Ei siinä auttaneet puheet ei pullikoinnit, kun selkäsaunaa ruvettiin antamaan. Minusta häpeällisimpiä oli ne tapaukset, jossa annettiin koivupiiskaa paljaalle persustalle, siinä osoitettiin, että piiskattavaa pidettiin vielä keskenkasvuisena poikana.

Nyt ainakin tuntuu kuin lähes kaikki ne tapaukset, joista puhuttiin julkisesti olisi hoidettu vitsalla. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun minua on uhattu julkisesti piiskaamisellä, niin puhe on nimen omaan ollut Koivuniemen herrasta. Jälkeen päin ajateltuna melkein jokainen meidän kylän isännistä olisi poikansa vielä parikymppisenä pystynyt piiskaamaan. Ne olivat kovia sodan käyneitä ukkoja ja kovakuntoisia rankan työn tekijöitä. Ylipainoinen heistä ei ollut kukaan. Ei silloin penkkituloksilla kerskuttu, mutta joskus pääsi näkemään muunlaista voimanesittelyä.

Noin 16-vuotiaana auoin päätäni 10 vuotta vanhemmalle naapurin pojalle. Hän kosti silla lailla, että kertoi yhdelle juorunkantajalle joutuneensa piiskaamaan minut. Antoi ihan tarkan kuvauksen kuinka, milloin ja missä tuo toimitus oli tapahtunut. Tieto levisi kylälle, eikä sitä sieltä pois saanut, naureskelivat vain, kun minä yritin selittää ettei mitään sellaista ollut tapahtunut. Enkä minä tietenkään tohtinut ottaa tuota naapurin isoa korstoa "puhutteluun".

Olin 12- tai 13- vuotias, kun oltiin tätini kotona jollain juhlilla, siellä oli paljon porukkaa ja mökäkin sen mukaista. Yhden keskustelun tuolta juhlasta muistan, nimittäin sillä viikolla serkkupoika saanut kunnolla piiskaa ja siitä keskusteltiin kuin jostain TV:n viihdeohjelmasta. Serkku on melkein kolme vuotta minua vanhempi ja minun silmissäni tuolloin jo aikuinen. En tiedä tuliko hän tietämään nuo puheet ja mitä olisi niistä tuumumannut, mutta minua ne hävettivät hirveästi. Sellainen innostus tuntui vallitsevan, että katsoin viisaimmaksi poistua ulos.

On vitsaa saatu mun mielestäni riittävästi. Mut on usein viety tapahtuma paikalle ja isäntä väki sai riisua pojan ja rankaista sitä miten parhaimaksi katsoi. Usein oli kummatkin mun vanhempani paikalla vahtimassa minua. Piiskauksen jälkeen minä seisoin asennossa lähellä pöytää missä aikuiset joivat kahvia. Ja arvostelivat mun pilini samalla välillä kun olin yli12 mulla otti eteen eli mulla seisoi pili. Se oli varmasti mun vanhempien tahto. Usein isäni jutteli mitä hänen vanhempansa oli tehnyt hänelle.
Meidän poikamme pääsee paljon helpommalla tänä päivänä. Ja muut olivat isäni kanssa samaa mieltä.
Mutta isäni oli AINA mun puolellani tein minä mitä hölmöä tahansa, kun minua oli rankaistu isäni rupesi heti puolustamaan minua, pojat on poika annetaan vain kunnolla selkään ja pidetään sen munat esillä kunnes on jäljet pois. Oli mun isäni lempi repliikki. Isäni otti mut usein mukaansa ja kehui kuinka iso ja vahva poika on heillä, se oli mulle mieleen. Minä en ole mun vanhemmileni katkera, Olisin valmis kaiken käymään uudestaan läpi.

Ennen kasvatettiin pelolla ja häpeällä. Mutta täytyy muistaa että lapsija tehtiin ihan eri syistä kuin nykyään. Ennen lapset tehtiin jakamaan työtaakkaa ja huolehtimaan vanhuksistaan. Eikä kuri ollut ainoastaan kotona. Opettajalta sai penestäkin syystä karttakepistä tai jopa tukkapöllyä. Joutui seisomaan käytävällä, samoin joutui nurkkaan seisomaan ja häpeämään. Joutuipa jotkut kellariinkin loppupäiväksi. Mutta nykyisinkin rangaistaan mutta eri tavalla. Kielletään kännykän käyttö, - netin käyttö tai sitten laitetaan penkille rauhoittumaan. Tai kotiarestiin. Häpeään sekin perustuu. On hyvä että ruummillista kuritusta ei enää anneta. Sillä monella vanhemmalla mopo karkasi käsistä. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä että lapsella tulee olla selvät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jos tekee jotain luvatonta niin siitä on seuraamuksia. Niinhän sitä on aikuisenakin jos lakia rikotaan.

Puheillahan sitä rangaistiin, varsinkin silloin kun vieraita oli paikalla. Eikä murkku tohtinut muuta kuin korvat punaisena kuunella ja hävetä. Tyypillisä lausahduksia olivat mm.:
–laitetaanko Koivuniemen herra saparokankaalle kestiin
– pitääkö sut vielä piiskata
– minä kun vien sut karjakeittiöön ja annan risua paljaalle perseelle
– et sinä vielä ole liian vanha piiskatavaksi
– isompiakin miehiä kuin sinä on piiskattu
– kyllä tekee hyvää kun saat piiskaa pyllyllesi
– kohta maistetaan koivunrieskaa
Vieraiden läsnäolo sai huoltajan käyttämään "korulauseita", normaali oloissa puhuttiin selkäsaunasta, piiskaaminen kuului juhlakieleen. Minusta tuntuu, että vieraiden joukossa oli aina sellaisiakin, jotka toivoivat konfliktin etenevän piiskaamisen asteelle. Isokaan poika ei tohtinut vastaan inttää, koska oli varma, että huotaja saa tarvittaessa apumiehen.

Aivan normaalia meillä silloin 60 luvulla. Kun tuli vieraita meille ja siskoni oli jotain tehnyt niin hys hys.
Mutta kun oli poika tehnyt niin ne juttelivat kuin urheilu tapahtumasta. Ja ei ollut harvinaista heillä
että poika menetti housunsa ja sai olla munasillaan kun äitini selitti hyvin yksityis kohtaisesti poikansa kurittamisen. Ja välillä äitini jätti mun kurittamisen siihen kun oli tupa porukkaa täys.
EN EN ole katkera hänelle se oli hänen ja monen sodan käyneen äidin kasvatus tapa.

Samaa myöskin meidän kylällä silloin kultaisella 60 luvulla. Ja minä pääpiruna yllytin muita kakaroita nyt mennään sinne ja tehdään niin ja niin ja kakarat varoitti minua selkään saannista. Ei siihen kuole ja minä ekana pahaa tekemään ja porukan nuorin meni hakemaan aikuisen paikalle. Ja taas pääpiru parkui kun sen takapuoli vaihtoi väriä. Sen jälkeen mut parkuvan kakaran munat paljaina vietiin äitini luokse ja kerrottiin mitä olin tekemässä, Tai olin jo kerinnyt tekemään. Ja äitini antoi mulle samaa lääkettä lisää kun olin valmiiksi ala pääni paljaana. Mutta se oli mun elämääni silloin kakarana ollessani. Enkä yhtään piiskaus reissuani olis väliin jättänyt. Minä pidin kun mut riisuttiin ja käytiin penikseni kimppuun, sen jälkeen takapuoleni piiskaus vitsalla sekä rankaistus remmillä. Ja lopuksi poika selälleen ja pilin tarkistus oli sillä edessä.

Teille 70 luvun jälkeen syntyneille nämä kirjoitukset ovat vain ilta satuja. Mutta mulle ja muille mun ikäisilleni ikävää mutta totta. En edes muista kuinka usein mun munani esiteltiin muille, Ja minä vielä itsekin esittelin kavereilleni kuinka olen saanut selkääni. Ja meillä pojilla oli oikein kilpailu keskenämme kenen takapuoli on eniten piiskattu. Se onnellinen pääsi likoille potilaaksi, eli likat hoivasivat poika parkaa. Ja mun harmikseni kalevi voitti lähes aina. Mutta kun se/ne muuttivat muualle olin minä likkojen kohteena usein. Se oli mulle lotto voitto silloin 100 vuotta taakse päin.

Häpeällä pystyi lisäämään rangaistuksen tehoa tuntuvasti. En muista mitä olin tehnyt, mutta piiskaa olin saanut, tarkoittaa koivurisua paljaille pakaroille.

Oli lauantai-ilta ja meille tuli serkku miehensä kanssa kylään. Mies oli koko suvun isoin ja riskein jätkä, minulla oli sellainen käsitys, että kaikki halusivat paistatella hänen suosiossaan ja tehdä häneen hyvän vaikutuksen.
Serkun mies kysyi minulta, kuinka minä en ollut lähtenyt tansseihin, olin silloin jo rippikoulun käynyt. Siihen isä tokaisi, ei se nyt mihinkään lähde, minä jouduin sen vielä päivällä piiskaamaan.

Sisäinen pakko määräsi minut poistumaan huoneesta. Kuulin vielä, että keskustelu aiheesta jatkui. Selkäsaunoja olin tuohon mennessä saanut jo kymmeniä, siksi en muista edes tämän kertaisen syytä. Mutta illan tapahtumat muistan elävästi, vaikka niistä on aikaa yli 50 vuotta. Aina kun törmäsin serkun perheeseen tuli mieleeni tuon illan tapahtumat ja uskoin serkun miehen muistavan sen myös ja mittailevan minua, josko minä vielä olin saanut selkääni. Tuon rangaistuksen vaikutus tuntui vuosikymmenien päähän.

Olin oppikoulun yläluokilla kun luimme äidinkielen tunnilla kertomusta, jossa ikäiseni poika sai piiskaa ihan paljaalle pyllylle. Opettaja keskeytti lukijan siihen ja naureskeli ensin asialle ja totesi lopuksi, että tuollaisen pojan hänkin kyllä piiskaisi.

En tiedä mitä muut asiasta ajattelivat, mutta minua tuollaiset puheet nolottivat, tuntui kuin hän olisi osoittanut puheensa suoraan minulle.

Vanhempani harrastivat nolaamista ja maineen mustaamista vielä kun yli 30. Olen yhden asunnon ja yhden työpaikan menettanyt omintuisten "ilmiantojen" takia.
näitä juttuja ois vaikka kuinka paljon. asi vain hoidettiin selkäni takana niin että sain kuulla näistä asioista vasta vanhempieni kuoltua.

Olin jo 15 täyttänyt, kun isä määräsi minut hakemaan piiskan ulkoa. Sen kuulemassa oli meidän päivämies ja kyllä hävetti.

Jos haen piiskan, niin selkäsauna on varma ja vielä vieraan nähden. Olin mielestäni jo aikuinen, joten olisi noloa vapaaehtoisesti ottaa selkäänsä. Mutta jos en hae piiskaa, niin huoltaja hakee sen ja yrittää piiskata väkisin. Todennäköisesti hän onnistuu siinä. Jos lähden hakemaan vitsaa ja katoan sillä matkalla, niin ilmaantuessani takaisin kotiin sillä on jo piiska valmiina. Lähdin ulos miettimään mitä minun kannattaisi tehdä.

En muista, että koskaan olisi ollut perheen ulkopuolista näkemässä minun selkäsaunoja. Mutta oli tiettyjä henkilöitä, jolle isä mielellään kertoi kuinka oli äskettäin piiskannut minut. Se oli todella noloa puhetta teinin kuullen.

Saattoi hän sanoa myös vieraiden kuullen, että vie minut saunalle, ottaa housut alas ja piiskaa kunnolla. Tai jotain muuta vastaavaa. Kerran isän vanhin sisko sanoi, että ei noin isoa poikaa enää voi piiskata.
"Meillä piiskataan niin kauan, että saa jalat oman pöytänsä alle." Oli vastaus.

Olin jo yli kahdenkymmenen kun äitini antoi minulle selkäsaunan, tosin hyvästä
syystä. Mutta varmuuden vuoksi hän pyysi ystävättärensä mukaan ikäänkuin
yleisöksi, ja se teki asian kyllä pahemmaksi. Tuskin se salaisuutena pysyi.

Veli järjesteli asiat niin, että meikäläisellä häpeää riitti. Yläasteikäisenä sain häneltä vitsaa paljaalle pyllylle. Kun hän ei olisi muuten enää onnistunut, niin hän väsytti minut pitämällä minua lattialla allaan, josta minä yritin raivoisasti karkuun. Hän painoi paljon enemmän kuin minä, joten minä uuvuin niin, että lopulta vapisin. Sen jälkeen hän otti minut syliinsä mahalleen ja sain risusta paljaalle kuin pikkumuksuna.

Kavereille hän sitten kertoi, kuinka oli joutunut minut piiskaamaan. Kaverit ihan mielellään kuuntelivat, kuinka kaikki oli tapahtunut.