Meillä on 8 viikoinen uros Sakemannin pentu. Pentu on erittäin arka vieraita ihmisiä kohtaan, niin aikuisia kuin lapsiakin. se vapisee , murisee ja vinkuu, ja myös yrittää vähän haukkua.
Onko mahd. että aikuisena voisi olla agressiivinen vieraita kohtaan, vai voiko pelko mennä pennun kasvaessa pois?
Pentu on nyt ollut meillä n.viikon ja heti ensimmäisenä päivänä se pelkäsi uusia ihmisiä, myös meitä, mutta nyt on tottunut. Kuitenkin toisia koiria kohtaan se ei ole pelokas.Mistähän tälläinen pelko voisi johtua?
Onko mahd. että aikuisena voisi olla agressiivinen vieraita kohtaan, vai voiko pelko mennä pennun kasvaessa pois?
Pentu on nyt ollut meillä n.viikon ja heti ensimmäisenä päivänä se pelkäsi uusia ihmisiä, myös meitä, mutta nyt on tottunut. Kuitenkin toisia koiria kohtaan se ei ole pelokas.Mistähän tälläinen pelko voisi johtua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla oli ihmisarka koira joka oli sekä pentuna että aikuisena arka. Koira tosin saatiin vasta 3,5 kk ikäisenä. Nyt jos mahdollista niin PALJON ihmiskontakteja. Voi olla, että koirasi on aikuisenakin arka, on kuitenkin aivan mahdollista saada se tottumaan ihmisiin.
Meidänkin penikka on melko arka.. Koirat ei niinkään pelota (ellei ne nyt rähise tai muuten vaan tule näkyviin yllättävästi esim. nurkan takaa) alkuun oma väki ei pelottanut, mutta jos tuli vieraita niin oltiin sängyn alla piilossa.. Nyt on ikää 4kk sen verran on käytös muuttunut, ettei nyt kaikki vieraat pelota (joillekin voi haukahtaa, toisiin ei kiinnitä oikein huomiota sen verran, että käy haistamassa).
Pihalla voi rähistä koirattomille ihmisille, jos ne kiinnittävät pentuun huomiota.. Juttelevat, tuijottavat yms..
Olen nyt yrittänyt viedä koiraa paikkoihin, joissa on enemmän elämää.. Junaan, bussiin, käyty kylässä tutuilla ja koirapuistossa.. Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä koulutukseen, jossa sitten koira saisi kontaktia mukavassa hengessä koiraihmisiin..
Yritän olla positiiviisella mielellä ja toivon, että jännitys menee ajan ja koulutuksen kanssa ohi. En nyt odota, että koirasta tulisi mikään todella seurallinen yksilö.. Kunhan saisi rähisemisen pois..
Minuakin hieman arveluttaa tuo agressiivisuus asia, että saman kokeneet jo vanhemman koiran omistajat mielipidettä ja kokemuksia peliin..
Minulla on seitsemän vuoden ikäinen sakasanpaimenkoirauros, joka oli pentuja kamalan arka. Uros tuli minulle 12 viikon ikäisenä kennelistä, jossa se ei ollut saanut paljoa ihmiskontakteja. Koira käveli seiniä pitkin, vikisi, haukkui ja murisi kaikille ja kaikelle.
Arkuuden sain karsittua koirastani viemällä sitä (kilttien) ihmisten ja koirien luokse sekä kannustamalla sitä olemaan rohkea (palkitsemalla herkkupaloilla). Pikkuhiljaa arkuus katosi kokonaan.
Älä missään vaiheessa hyväksy pentusi äkäistä reagointia, vaikka se johtuisikin pelokkuudesta. Toru koiraasi sen näyttäessä hampaitaan, muristessa jne.
Nykyään oma koirani ei pelkää mitään eikä ketään, vaan se on ihmisystävällinen ja halukas tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa, niin koirien kuin ihmistenkin. Myös tottelevaisuus- ja suojelukoulutuspuolella on mennyt hyvin.
Alusta asti pentu mukaan monenlaisiin tilanteisiin ja paljon positiivisia kontakteja ihmisiin.
Kun pentu säikkyy,älä ala lässyttää sille,se vaan vahvistaa pennun epäluuloa.
Kun olet itse varma ja rauhallinen pennun on helpompi kohdata pelkonsa.
Esim.makkararinki on aralle pennulle hyvää harjoitusta.Ihmiset istumaan rinkiin ja jokaiselle herkkuja kouraan,pentu sinne keskelle (mieluiten nälkäisenä).Ihmiset eivät kiinnitä pentuun mitään huomiota,syöttävät vaan makkaraa,kun pentu tulee kohdalle ja se jonka kädestä syö voi rauhallisesti kehua.Muut ovat hiljaa.Muutenkin pentu on se joka ottaa kontaktia ihmisiin,ei niin ,että koko rinki mölyää yhteen ääneen,kun yrittää kutsua pentua luokse.
Parin harjoitus kerran jälkeen pennuilla on yleensä jo kiire sinne rinkiin.
Agressiivista käytöstä ei pidä hyväksyä missään vaiheessa,ei edes pikkupennulta,jos siihen ei puutu ajoissa,ongelma kasvaa samaa tahtia pennun kanssa.Jos pentu pelkää älkää antako vieraiden "ahdistella" sitä,parempi kun ei kiinnitä mitään huomiota ja antaa pennun tutustua omaan tahtiinsa.
Arkuuteen voi olla syynä perinnöllinen taipumus,jos emä on arka valitettavasti myös pennut usein perivät tämän taipumuksen.
Syynä voi olla ,myös puutteellinen sosiaalistaminen kasvattajan toimesta.
Kasvattajan pitäisi käsitellä pikkupentuja paljon ennen luovutusikää.