Keskustelua herättävä keskustelu à la jokutyyppi19 part-5.
"Vaarallista alitajunnalla leikkimistä."
-ihmiset kaikesta, mitä teen-
Oletteko harrastaneet alitajunnalla leikkimistä? Minkälaista?
Itse tykkään kaikesta sellaisesta.
Harrastan selkounia. Ne tosin onnistuvat aika harvoin.
Minulla on tulpa.
Olen kokeillut meditaatiota, mutta en näe sen hyötyjä vaivan arvoisiksi.
Todellisuudentajun tarkoituksellinen hämärtäminen on kivaa.
Päihteitä en ole käyttänyt alkoholia lukuunottamatta, mutta ainakin psilosybiiniä ja kärpässieniä olisi kiva kokeilla.
"Vaarallista alitajunnalla leikkimistä."
-ihmiset kaikesta, mitä teen-
Oletteko harrastaneet alitajunnalla leikkimistä? Minkälaista?
Itse tykkään kaikesta sellaisesta.
Harrastan selkounia. Ne tosin onnistuvat aika harvoin.
Minulla on tulpa.
Olen kokeillut meditaatiota, mutta en näe sen hyötyjä vaivan arvoisiksi.
Todellisuudentajun tarkoituksellinen hämärtäminen on kivaa.
Päihteitä en ole käyttänyt alkoholia lukuunottamatta, mutta ainakin psilosybiiniä ja kärpässieniä olisi kiva kokeilla.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Onhan unien näkeminen jo sinällään alitajunnalla "leikkimistä". Riippuu toki siitäkin, että rupeaako niitä katselemaan eli muistelemaan. Minun on välillä pakko saada katsoa koko törky läpi, ja sitten hikoilen ja nukun 12 tuntia unia nähden.
Ja eikö musiikki ja kuvataide ole alitajunnan kanssa touhuamista?
Mikä siinä on vaarallista, jos ei lasketa kärpässieniä tai psykoosiriskiä (liiallista extreme-kokemushakuisuutta, joka johtaa todellisuudentajun hämärtymiseen)?
Todellisuustaju saattaa joskus hämärtyä, kun olen omissa ajatuksissani ja mietin "Kuka olen?" Ja en voi tajuta, että olen minä ja että vaikka ihmisiä on ollut jo tuhansia vuosia täällä juuri minä olen tällä hetkellä elossa, enkä kuolleena. Ja en voi tajuta sitä ja sitten herään todellisuuden ja totean, että minä olen minä edelleen.
Mä en oo nähny selkounia ku vaan ihan muutaman kerran joskus pienenä. Haluisin kyl kokeilla nytkin mut ei se varmaa onnistuis... Mä ku muistan mun unia niiin harvoin, ehkä suunnilleen kerran kuussa..
Meditaatiotakin mä haluun joskus kokeilla
Eikös tulpa oo sama asia ku mielikuvituskaveri?
Mä en usko että alitajunnan kanssa leikkimisellä on kauheesti mitään haittavaikutuksia, korkeintaan ehkä joku unihalvaus
Mielikuvituskaverin ja tulpan ero on, että tavoitteenmukaan tulpan pitäisi olla näkyvä, koska se on kuviteltu niin hyvin.
Alitajunnalla leikkimisessä ei itsestään ole haittavaikutuksia, kuten ei myöskään kirveellä leikkimisessä, se riippuu siitä MITEN leikkii, ei MILLÄ leikkii.
Omalta osaltani olen tehnyt alitajunnannallani optimististin itsestäni ja parantanut ruumistani.
Okei, kiitti selvennyksestä :^)
Alitajunnalla leikkiminen on äärettömän mielenkiintoista, mutta liian pitkälle mentynä ja väärin tehtynä siitä jää helposti traumoja.
Itse olen hyvä harhauttamaan alitajuntaani. Pystyn uskottelemaan itselleni aivan mitä tahansa, jos tahdon. Kerran esimerkiksi uskottelin näkeväni pienen itkevän pojan ojassa. Se näytti sitten niin todelliselta, että menin lohduttamaan sitä. Mukanani ollut kaverini sai hyvät naurut, kun menin lohduttamaan mielikuvitukseni tuotetta.
Myös meditointi on mukavaa. Sitä ensin istuu pitkän aikaa ajattelematta juuri mitään, tai sitten ajatellen kaikkea, takertumatta mihinkään ajatukseen. Silloin voi tuntea ikään kuin irtautuvansa kehostaan, tai joskus välittää terveisensä henkimaailmaan. Kumpikin tuntuu aivan uskomattomalta.
Unetkin ovat tavallaan alitajunnan leikkiä. Itse pystyn hereillä ollessani mielessäni leikittelemään mielikuvitkusellani tietyllä tavoin,jolloin näen enneunen, tosin näen niitä muulloinkin.
Minulla on tulpa,mutta hän esiintyy vain kun minulla on tylsää. Hän ei kuule normaalia puhetta (ajatukset kyllä),joten käytän ruotsintunnit jutellessani hänelle. Hän on kuin parempi versio minusta.
Ja sitten tykkään "säikäytellä" itseäni. Kuvittelen kaikenlaisia hahmoja esim. pimeässä huoneessa ollessani tai metsässä. Sitten kuvittelen kaikkea tyhmää,se on "säikäyttelyä",koska en pelkää näitä hahmoja,yritän vain pelätä niitä.
Olen vähän tyhmä -((:/
Et ole, minä teen aivan samaa. Tai sitten me molemmat olemme tyhmiä.
Nerokasta. Olkaamme siis tyhmiä.
Helppoa XD Olen näes suunnilleen blondivitsien blondi.
Hienoa. Minulla kun ei hiuksia ole ollenkaan. Tulen leikkaamaan sinultakin hiukset -((>:)
Alun järkytyksen jälkeen siitä kyllä selvitään.
Et yhtään tyhmä.
Alitajunnalla leikkiminen kuuluu oasana nuoruuteen,vahinko vaan se vähenenee vanhemmiten.
Ei toki kaikilla.
Itse leikin alitajunnalla päivittäin,se auttaa minua monessa asiassa,toivon etten koskaan menetä tätä ominaisuutta.
Ja minun hiuksiani et taatusti leikkaa >:( Juuri kun sain ne lantion kohdalle.
Miski sinulla muuten ei ole hiuksia? O.O
Lantion kohdalle!!!!? :O Pitkät ovat. :D
Juu, niin ovat. Niistä huolehtiminen onkin sitten yhtä tuskaa :D
Koska lupasin ajaa ne,jos keräämme 900€ hyväntekeväisyyteen.
Ahaa. Mitä asiaa varten/mille järjestölle keräsitte rahaa ja miten?
Minkä väriset hiukset sinulla oli ennen sitä?
Olen muuten jostain syystä ikävöinyt sinua koko päivän :D
Minä en juurikaan jaksa miettiä hiuksieni sielun elämää saatika pitää niistä huolta. Olisivatko 10-15 cm yli lapaluiden? Ovat kyllä ihan terveet, mutta näyttävät omasta mielestäni hirveiltä.
Eli se siitä tuskasta. XD
Nenäpäivän sivuille. Pidimme mm. kirppiksen (~300€) ja loput tavarat menivät päivä-ja orpokoteihin Viroon.
Punertavan ruskeat. Ne oli värjätty viime joulun jälkeen punaiseksi,ja vähän väriä oli vielä jäänyt. O.O nyt ne kasvavat aika lailla oransseiksi -((:'D
Jes! Minua ikävöitiin! Wuuuhuuu! Olin poissa,koska päätin kerrankin olla kiltisti ja vittuilematta äidilleni. Tosin huomasin,että ruoanlaitto,pöytäliinan etsiminen(meinasin laitta verhon pöytään) tai kuusen koristelu ei ole alaani. Ehkä olisi parempi vain olla pois tieltä.
Minunkin hiukseni näyttävät omasta mielestäni hirveiltä, koska ovat niin ohuet.
Niin, ole onnellinen. Se nimittäin on todella tuskaista harjata niistä kaikki takut pois noin neljä kertaa päivässä... Oikeastaan olisi aika mukavaa, jos olisi hivenen lyhyemmät hiukset.
Minulla ei ole sitä ongelmaa. Muuten vain kauheat.
Joskus yhdeksän vuotiaana minulla kesti tunti harjata hiukset... Nykyään ne ovat aina hiukan takussa, mutta se ei sinänsä haittaa, sillä harjaamisessa menee kolme minuuttia (harjaa usein ja repii hampaat irvessä, niin ei mene aikaa.) Yritin parturissa sanoa, että leikkaisi kunnolla, mutta hän ei käytännössä tehnyt mitään näkyviä muutoksia.... -.- Totesin sitten iroonisesti, että kasvatan varmaan vanhojen tansseihin, joita en aika varmasti ilmaantuvan pariongelman takia välttämättä edes tanssi.
Ahaa, se raha tuleekin tarpeelliseksi.
Oli värjätty punaisiksi. Punaiset hiukset ovat aivan ihania! (Pidän niistä melkein samoin kuin tatuoinneista. Tosin punaisista hiuksista pidän vain tytöillä) (Tuo äskeinen oli kyllä niin tärkeä informaatio XD)
Niin, olet mukava ihminen, joten sinua tulee ikävöityä.
Itse taas sain tänään raivokohtauksen kuusenkynttilöille, koska laitoin niitä kuuseen väärin. Lopputulos oli, että yksi kynttilä meni rikki.
Älä yhtään yritä iskeä -((:D
Minä sain muuntajan säpäleiksi ikkunavaloista. Ja kun ripustime kuuseen ensikertaa karkkeja tänään,niin heti kun koskin karkkiin,se aukesi. Olen huono käytännön asioissa.
Huooh, onnekasta. Minun hiukseni ovat ikäväkseni vain todella ohuet. Niin, ja ovathan ne myös äärettömän sähköiset.
Minä en harjannut hiuksiani yhdeksänvuotiaana juuri ollenkaan. Sitten ne alkoivat huopumaan, ja sitten itkin, kun äitini harjasi ja se sattui todella paljon. Niinpä minulle leikattiin hieman lyhyemmät hiukset, ja pakotettiin harjaamaan ne aamuin illoin :D
Ei Ebzu, en yritä. Voin vakuuttaa pitäväni sinua vain kaverinani.
Nyt on huono päivä. En saanut sisäistettyä tuosta yhtikäs mitään.
Ei tarvitse ymmärtää -((XD minua on usein vaikeaa ymmärtää.
Mutta kun ne on paksut, kiharat eivät pysy, kampaukset eivät pysy ja peruukkien laitto on sula mahdottomuus.
Opettelin yhdeksänvuotiaana harjaamaan katsoessani illalla CSI:tä. XD Mummollani on muuten tapana laittaa kaikki letit niin kireälle, että tuntuu kuin silmät menisivät kieroon. Hän vieläkin marisee nykyään, miksen anna hänen enää koskea hiuksiini...
Se ei johtunut sinusta, minun vain on joskus erittäin hankala sisäistää luettua teksiä. Onnistuu se kyllä silloinkin, kun sen lukee hitaasti monta kertaa.
Olen huomannut XD
Eivät kiharretut kiharat minunkaan hiuksissani pysy, ellei kyse ole leteistä tulleista kiharoista, jotka ovat lievästi jäljellä kastuttuaankin.
Mihin sinä peruukkia tarvitset?
Tiedän tuon tunteen, kun letti on ylimaallisen kireällä. Viimeaikoina kun äiti on saanut letittää hiuksiani, ovat letit olleet aivan liian kireitä.
Kiharat ovat ilmeisesti jokin kummallinen asia...
Olen monesti kokeillut peruukkeja jossain kaupoissa tai rekvisiittavarastoissa.
Otan osaa. Niitä on vaikea itse löyhentää.
Niin, mystisiä oikein.
Jaajaa.
Niin on. Tosin oikeastaan pidän todella kireistä leteistä, kunhan ensin tunteeseen tottuu.