Silmä kastui. Herkkä hetki. Joulun odotusta marraskuussa. Mitä ajatella. Ensi vuonna lokakuussa? Tsekatkaa itse. Voiko kirkossa olla ilman tippa linssissä?
Kävin kirkossa
Rymy
23886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
helposti voi.
en ole kaynyt kirkossa, verot on maksamatta
monelta vuodelta.
Viimeksi kävin 1996 ja oli ihan tyhjä olo. Nuorimmaiseni pääsi "ripille" eikä hänkään muista mitään hyvää oloa saaneensa.
Hän uskoo johonkin, minä olen ikuinen epäilijä. Joulunaikaan kuunnellaan vaikkapa "hartaita" joululauluja, ei mua haittaa ollenkaan. Joskus mieli herkistyy! Monenlaisia satutuokioita ihmisille järkätään. Kuka mitenkin ajattelee, on ajatuksenvapaus onneksi...
käväistä ensi viikonloppuna, hautajaiset. Ei ole kuitenkaan omaa sukua joten taidan tyytyä adressiin.
sinua kun et mene ja tulee vaikka mieleen ,että ehtoopuolen ihmisiä sitä tässä ollaan? Hautajaiset eivät ole mikään huvittelutilaisuus,mutta parhaimmillaan kaunis lähtöjuhla sekä lähtijän muistojen kertomishetki.
olen kyllä käynyt jo oman sukuni vanhemmat polvet hautaamassa. Tämä olisi vaimon puolta ja kun tässä erottu on, en välitä tyrkyttäytyä mukaan. Nyt kuolleen henkilön pojan hautajaisissa viimeksi olin parisen vuotta sitten.
en käy kirkossa...olen eronnut siitä instituutiosta jo vuosia sitten.
Nyt tuntuisi tosi oudolta koko ajatus, mutta meillähän on onneksi tämä uskonnon/uskonnottomuuden vapaus!
Minulle tulee "tippa linssiin" aivan muista asioista...........................
käy kirkossa,muuten kuin ,juhlatilaisuuksissa.
Tänä syksynä osallistuin kaksi kertaa eläkeläisten tilaisuuksiin.
Minulle se tunnelma teki vaikutuksen.
Nämä tilaisuudet poikkesivat normaalista kirkon toimituksesta ja kai olivat siksi hyvin lämminhenkiset.
Oli upeaa kuultavaa kuorojen esitykset
ja urkujen mahtava pauhu sai kyllä tipan silmään.
Tunelma tiivis ja ehkä myös papin puhe tuntui poikeavalta ,normaali saarnaan verrattuna.
Muistini mukaan kirkon normaali jumalanpalvelukset, ovat mitään sanomattomia.
Riippuu myös omasta mielentilasta,kuinka vastaanottavainen on.
Minulle merenrannat tai metsät,ovat paikkoja joissa herkistyn. Siellä on lähempänä äiti maata ja omaa pienuuttaan.
Kyse on varmaan samankaltaisesta tunteesta, kuin mitä kristityt saattavat kokea kirkossa?
koen myös minä....metsä on minunkin kirkko!
Pyrimme kutistamaan maailman suuret ilmiöt pieniksi, helposti ymmärrettäviksi ja hahmotettaviksi kokonaisuuksiksi. Meillä on tarve hallita kaikkea mikä on ympärillämme. On halu olla kaikkea elollista luontoa viisaampi ja tietävämpi.
Mutta.
Miten nautimmekaan toisesta puolesta. Kirkossa suurten holvien ja korkean kupolin suojassa meillä on lupa olla pieniä, kumarrumme, painamme päämme alas nöyrinä - samoin metsässä, meren rannalla, tähtitaivaan alla.
Tiedon hankkiminen ei tee ihmistä suuria - päin vastoin: se auttaa meitä vain löytämään oman pienen paikkamme elämän kierrossa.
Viisaus ei ole meissä, se on jossain...
... juuri noin ajattelen.
- emme tuntisi kohtaamisen riemua jos emme kokisi ikävän pirullisuutta
- ja kauneus ja rumuuskin kulkevat käsi kädessä
- vahvojakin olemme vasta sitten, kun olemme sinuja oman katoavaisuutemme ja pienuutemme kanssa.
- kievensiruja rannalla olemme, kaikki tyynni ja hyvä niin.
on merkitystä millaisessa kirkossa käy.
Kotikaupungissani on yksi aivan ihastuttava pieni tunnelmallinen kirkko, jossa olen aina käynyt mielelläni.
En pidä moderneista "tiiliskivikirkoista" sillä ne ovat "kylmiä", ei minkäänlaista tunnelmaa.
Viime aikoina on vain tullut käytyä harvemmin vain häät, hautajaiset jne. Ei olisi pahitteeksi vaikka kävisi silloin tällöin muuten vain hiljentymässä.
olemme niin maalistuneet ja materian perässä juoksijoita tai sitten niin kovissa elämänpaineissa ,ettei mikään tunnu miltään.Menkääpä joskus kotikaupunkinne Tuomasmessuun ,vaikka ihmettelemään ja todella kuuntelemaan mitä siellä puhutaan ja lähestytään seurakuntaa. Tosin ei kirkko rakennuksena ole kuin silmää hivelevää tai toisinpäin ,vaan mitä ja miten siellä puhutaan.
tätä aihetta omalta kantiltani sillä pidän tunnellmallisista paikoista.
Tottakai se mitä kirkossa puhutaan on tärkeää eikä seinät mutta miksi kaikki tehdään niin "kolkoiksi" ja steriileiksi. Pieni ihminen aristelee mennä lasipalatseihin. Eilen kaupungilla käydessäni oikein analysoin itsekseni noita lasimonumentteja - karmeita ovat.
Jo yksistään kauppareissut raivostuttaa kun saa kävellä kilometritolkulla hyllyjen välissä etsiskelemässä suolapurkkia sieltä jostain.
Viikon varrella suosinkin lähikauppaa jossa on ystävällinen palvelu, ainoastaan viikonloppuisin käyn marketeissa eikä aina silloinkaan.
että nykypäivänä kaikki pitää olla niin mahtipontista ja suurta.On olemassa kappeleita ,joissa voi rauhoittua ja kuunnella omaa sisintään.
Kävin eilen illalla kirkkokonsertissa ja esiintyjinä oli sotilassoittokunta ja useita kuoroja sulassa sovussa, myös helluntaiseurakunnan kuoro esiintyi.
Kun asut olivat veteraaneilla sotilas- ja lottapuvut naisilla niin tunnelma oli aidon tuntuinen mmestarillista sahansoittoa myöten.
Verdin Nabucon Heprealaisten orjien kuorokohtaus oli mieluinen.
Aina kun kohdalle osuu matkani varrella kirkko,menen hiljentymään.
Sytytän kynttilän palamaan ja itkuhan siinä tulee,koska se on osoitus kuolleelle ystävälleni.
Minusta on mielenkiintoista katsoa jylhiä maalauksia ja rakennelmia.Uudet betonikirkot ei kiinnosta,vaan vanhat ja ulkokuoreltaan näyttävät.
herkkää hetkeäni, mutta jonkin aikaa sitten tunsin kirkossa (hautajaistilaisuudessa) ensimmäistä kertaa, hetken aikaa, niinkuin jokin olisi vienyt raskasta oloani pois, tai jotenkin silleen ...
juhlaa ja olotila sanoin kuvaamaton.Tiedän kun olen samanlaista kokenut ja sen jälkeen olo on kevyt ja maaulmankin näkee iloisampana.
kävin viimeksi kirkossa kuuntelemassa Joel Hallikaista pariviikkoa sitten.Kirkkokonserteissa pitäisi käydä useamminkin.
Ensimmäisenä adventtina käyn aina laulamassa hoosiannaan, siitä alkaa tavallaan minun joulun valmistelu. Kauneimmat joululaulut täytyy käydä ehdottomasti laulamassa kirkossa.
Jouluaattona yömessussa tai joulukirkossa aamulla käyn myös. Muuten käyn harvoin kirkossa jumalanpalveluksessa. Tietysti käyn rippi, hää ja hautajaistilaisuksissa.
joulu alkaa ihan samoin kuin minulla minä myös vähitellen lisään koristeita ,ettei kaikkia tartte yhdellä kertaa rysäyttää ja on silmälle iloa ja tavallaan sisinkin valmistautuu näin juhlaan. Minusta joulu on juhla ,minkä jokainen saa viettää ihan millälailla vain kunhan muistaa perimmäisen sanoman ,että miksi joulua vietetään.
Minä käyn joka sunnuntai jumalanpalveluksessa, jota tosin ei pidetä kirkossa, vaan erään hotellin auditoriumissa. Olen näillä selkosilla asuessani tullut riippuvaiseksi aidosti kansainvälisen seurakuntani (ihmisiä ainakin 40 maasta) rennoista jumalanmeiningeistä. Sunnuntai on viikkoni ehdoton kohokohta. Suomessa käydessäni olen useasti poikennut Agricolan kirkon (onko vielä remontissa?) Tuomasmessussa.