Älkää nyt vouhottako häistä! Siellä vaan vieraat, jotka ei oikeesti ole yhtään kiinnostuneita teistä tai teidän suhteestanne syö ja juo teidän laskuunne. Miettikää nyt mikä vaiva ja rahanmeno moisen takia!
Älkää jaksako!
masi
81393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
juuri niin, meillä oli aluksi suunnitelmana mennä kirkossa naimisiin ja tuntui, että koko suku pitäisi kutsua, vakavasti juteltiin ja päätettiin mennä jo joulukuussa maistraatissa naimisiin, jos suku ei tykkää, olkoon tykkäämättä, mun vanhemmat on tosi innoissaan, ei tarvi stressata ja rahaa säästyy
Mekin suunniteltiin aluksi isoja häitä, rahaa ois tullut palamaan vaikka kuinka. Alkoi jo ressaamaan koko juttu... Niinpä päätimme, että pidämme aivan aivan pienet häät lähimpien kesken, ja satsaamme sitten ruokaan kunnolla, kuin myös häämatkaan! Itsekkäästi varmaan ajateltu, mutta mieluummin laitamme säästämänmme ison rahasumman itseemme;-)
Meillä on ihan sama tilanne, aluksi suuniteltiin isoja (ja kalliita) häitä kunnes keskusteltiin että koska molemmat inhoaa isoja juhlia ja hössötystä niin mennään ihan perheen kesken. Luulin että olemme ainoita :)
"itsekkäästi varmaan ajateltu.." Ja perusteluja? Ei siinä mitään itsekästä ole, että viettää sellaisia häitä mistä itse tykkää. Tehän siinä naimisiin menette, eikä vieraat.
Jos järjestätte häät vieraita miellyttääksenne, niin siitä vasta ongelmia tulee; yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Mahdollisimman montaa miellyttääksenne päädytte loppujen lopuksi mahdollisimman totuttuihin ratkaisuihin, ja sittenkin saatte myöhemmin kuulla, että häänne olivat olleet tylsät tusinahäät.
Joten lopeta jorinat itsekkäästä ajattelusta ja viettäkää omat häänne.
Meilläkin oli pienet, edulliset ja erittäin lämminhenkiset häät. Vieraita oli vain 30 eli lähimmät sukulaiset. Suosittelen!
oli vain vanhemmat, siskot, veljet ja kummit sekä kaksi vanhempaa pariskuntaa. Yhteensä 35 henkeä. Eikä maksanut älyttömästi.
...ettei sukulaisia kutsuta ollenkaan vaan sukulaisuuden perusteella. Meidän häihimme tipahtaa kutsu sillä perusteella, paljonko ollaan oltu oikeasti tekemisissä.
Tarkoittaa sitä, että yksi eno saa kutsun, toinen ei. Mieheni serkuista yksi saa kutsun, minun serkuistani ei yksikään. jne.
Kutsuvieraslistamme koostuu siis pääasiassa ystävistä ja kevereista - miten ihanaa, että saa kutsua ihan kaikki ketkä oikeasti haluamme kutsua, eikä vierasmäärä sittenkään paisu yli viidenkymmenen!
isot häät, paljon ihmisiä, prinsessapuvut =) ja kaikki. Mutta kun miehen kanssa laskettiin montako ihmistä pitäisi kutsua, alkoi hirvittää. En haluakaan enää isoja häitä. Omien sukulaisteni kanssa en ole juurikaan ollut tekemisissä muutamiin vuosiin. Miehen puoleltakin löytyy sukua vaikka millä mitalla, joiden kanssa myöskään emme ole juurikaan tekemisissä. En todellakaan halua syöttää ja juottaa paria sataa henkeä vain sen takia, että olisi kiva saada suku koolle.
Miehen veljen häissä oli kutsuttuna kaikki serkut ym. tyttö/poikaystävineen ja naapurit, jopa kotitalon vanhatkin naapurit joiden kanssa hääpari ei ole ollut enää missään tekemisissä. Ja sitten kaikki kaukaisetkin sukulaiset ja olisipa ehkä vielä joukkoon haluttu myös vanhempien vanhoja koulukavereita, onneksi ei nyt sentään.
Samanlaista en kyllä halua itselleni. Kesäiset kaverini häät olivat parhaat joissa olen ikinä ollut. Ihmisiä noin 30, hääparin vanhemmat ja sisarukset ja sitten kavereita. Hääjuhla oli hääparin omakotitalon pihassa, vihkiminen kuitenkin kirkossa. Pihassa oli teltta ja siellä pitkät pöydät ja tuolit. Lohikeittoa, voileipiä, kakkua, keksejä ja kahvia. Tietysti tarjolla oli myös olutta, viiniä, siidereitä. Mukavuutta lisäsi tietysti myös se, että lähes kaikki tunsimme toisemme tavalla tai toisella. Rokki ym. menevämpi musa soi stereoissa ulkona ja jammailtiin nurmikolla. Pari ohjelmanumeroakin oli keksitty hääparin pään menoksi. Sää onneksi suosi eli oli lämmin eikä satanut. Hääpari juhli kanssamme koko yön ja vetäytyivät yöpuulle vasta viimeisten vieraiden lähdettyä aamuyöstä. Oli todella mahtavaa. Muistona kansiossa pari rullallista valokuvia.
Voipi olla, että kun hääpäivämme joskus koittaa, jäävät kaukosukulaisemme ilman kutsua.