On vain sellainen olo, että pakko päästä nimettömänä elämästäni valittamaan. Ei ole pakko lukea. Ymmärrän kyllä ettei kellään varmaan huvita lukea kaltaiseni ärsyttävän angstaajan juttuja.
Olen 14-vuotias tyttö. En haudo itsemurhaa, käytä huumeita, huijaa vanhempiani tai suunnittele kostoa luokkakaverille. Se ei silti tarkoita, että minunkaan elämäni olisi mitään kukkaketoja ja glitteriä.
1. Olen ihan saatanan ruma. Tämä on kuultu tuhat kertaa netissä, mutta olen ihan oikeasti. Löytyy finnit, maha ja jättinenä. Argh, kuulostaapas pinnalliselta.
2. Ulkopuolinen. Ei minua oikeastaan kiusata, mutta en oikein koskaan pääse mihinkään kunnolla mukaan- edes kavereiden kanssa. Ihmiset eivät koskaan opi nimeäni. Jos joku luokkani pojista saa minut parikseen ryhmätyössä tai jossain, alkaa kauhea valitus ja muut nauravat hänelle. Way to ruin my mood.
3. En tunne olevani tarpeeksi. Olen niin surkea paskaläjä että ei sanoja löydy. Teen kaikkeni ollakseni JOKU, mutta tuntuu, että vaikka yltäisin minkälaisiin suorituksiin, paras kehu minkä voin ikinä saada on "olet melkein kuin Mirjami", serkkuni (nimi vaihdettu). Kun soitan pianoa, joku alkaa puhua hänen viulunsoitostaan, kun kirjoitan tarinoitani, toinen höpöttää elokuvista mitä hän on kuvannut lopun serkusparveni kanssa. Tiedän että tämä on pinnallista, hölmöä ja lapsellista, mutta MINÄ EN OLE MIRJAMI. MINÄ OLEN MINÄ. LAKATKAA VERTAAMASTA. MINULLA ON OMA ELÄMÄNI ENKÄ HALUA KUULLA MITEN MIRJAMILLA OLI KOLME YSIÄ TODISTUKSESSA JA LOPUT KYMPPEJÄ. Phuuh.
(Tuntuipa hyvältä huutaa tuo edes virtuaalisesti :D)
4. Olen surkea liikunnassa --> liikunnanopettaja huomauttelee, vaikka teen parhaani --> itsetunto romahtaa --> en usko koskaan tulevani paremmaksi --> en halua edes yrittää --> päädyn lopettamaan liikuntaharrastuksen --> vihaan itseäni koska olen läski laiska paska.
5. Koulussa oli itsenäisyyspäivän tanssiaset vähän aikaa sitten. Odotin, ettei kukaan tulisi hakemaan minua. Vain nättejä haetaan. Mutta joku hakikin minua! Olin ensin niin innoissani ja säälittävän onnellinen, etten ajatellut mitään koko tanssin aikana. Kaverit kuitenkin katsoivat oudosti, kun tulin takaisin. Tanssikaverini oli kuulemma joku hämäräheikki, joka on lähetellyt kauheasti viestejä tyttöille netissä. En tietenkään tiennyt, kun en ole missään somessa. No, se tuli hakemaan uudestaan. Ja tiesi minun nimen. Pelottavaa. Kysyi onko facea, sitten twitteriä, sitten osoitetta. Yritin vältellä kysymyksiä. Hän haki minut tanssimaan kolmesti, eikä koulun sääntöjen mukaan saa kieltäytyä. Viimein kysyi vielä puhelinnumeroakin.
6. Olen niin säälittävä että vingun Suomi24:ssä. Se kertoo jotain angstipuuskastani.
No, eipä tämä ollut mitään tärkeää. Ei minulla edes mitään oikeita ongelmia ole. Kunhan valitan. :) Heti tuntuu paremmalta!
Olen 14-vuotias tyttö. En haudo itsemurhaa, käytä huumeita, huijaa vanhempiani tai suunnittele kostoa luokkakaverille. Se ei silti tarkoita, että minunkaan elämäni olisi mitään kukkaketoja ja glitteriä.
1. Olen ihan saatanan ruma. Tämä on kuultu tuhat kertaa netissä, mutta olen ihan oikeasti. Löytyy finnit, maha ja jättinenä. Argh, kuulostaapas pinnalliselta.
2. Ulkopuolinen. Ei minua oikeastaan kiusata, mutta en oikein koskaan pääse mihinkään kunnolla mukaan- edes kavereiden kanssa. Ihmiset eivät koskaan opi nimeäni. Jos joku luokkani pojista saa minut parikseen ryhmätyössä tai jossain, alkaa kauhea valitus ja muut nauravat hänelle. Way to ruin my mood.
3. En tunne olevani tarpeeksi. Olen niin surkea paskaläjä että ei sanoja löydy. Teen kaikkeni ollakseni JOKU, mutta tuntuu, että vaikka yltäisin minkälaisiin suorituksiin, paras kehu minkä voin ikinä saada on "olet melkein kuin Mirjami", serkkuni (nimi vaihdettu). Kun soitan pianoa, joku alkaa puhua hänen viulunsoitostaan, kun kirjoitan tarinoitani, toinen höpöttää elokuvista mitä hän on kuvannut lopun serkusparveni kanssa. Tiedän että tämä on pinnallista, hölmöä ja lapsellista, mutta MINÄ EN OLE MIRJAMI. MINÄ OLEN MINÄ. LAKATKAA VERTAAMASTA. MINULLA ON OMA ELÄMÄNI ENKÄ HALUA KUULLA MITEN MIRJAMILLA OLI KOLME YSIÄ TODISTUKSESSA JA LOPUT KYMPPEJÄ. Phuuh.
(Tuntuipa hyvältä huutaa tuo edes virtuaalisesti :D)
4. Olen surkea liikunnassa --> liikunnanopettaja huomauttelee, vaikka teen parhaani --> itsetunto romahtaa --> en usko koskaan tulevani paremmaksi --> en halua edes yrittää --> päädyn lopettamaan liikuntaharrastuksen --> vihaan itseäni koska olen läski laiska paska.
5. Koulussa oli itsenäisyyspäivän tanssiaset vähän aikaa sitten. Odotin, ettei kukaan tulisi hakemaan minua. Vain nättejä haetaan. Mutta joku hakikin minua! Olin ensin niin innoissani ja säälittävän onnellinen, etten ajatellut mitään koko tanssin aikana. Kaverit kuitenkin katsoivat oudosti, kun tulin takaisin. Tanssikaverini oli kuulemma joku hämäräheikki, joka on lähetellyt kauheasti viestejä tyttöille netissä. En tietenkään tiennyt, kun en ole missään somessa. No, se tuli hakemaan uudestaan. Ja tiesi minun nimen. Pelottavaa. Kysyi onko facea, sitten twitteriä, sitten osoitetta. Yritin vältellä kysymyksiä. Hän haki minut tanssimaan kolmesti, eikä koulun sääntöjen mukaan saa kieltäytyä. Viimein kysyi vielä puhelinnumeroakin.
6. Olen niin säälittävä että vingun Suomi24:ssä. Se kertoo jotain angstipuuskastani.
No, eipä tämä ollut mitään tärkeää. Ei minulla edes mitään oikeita ongelmia ole. Kunhan valitan. :) Heti tuntuu paremmalta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.