Okei ei ollu mitää tekemistä joten kirjotin tän:
Morso oli taas paennut tylsyyttä ja jouluaddiktoitunutta (onks se ees sana xD?)perhettään suolistotaloon etsimään jotain huvitusta. Talo oli kuitenkin melko hiljainen: trotski ja kurpizza pitivät kahdestaan lukupiiriä, raippari oli muualla trollailemassa ja herre oli linnoittautunut temppelinään pitämäänsä koirankoppiin leikkimään jumalaa. Ja koska nasse ja motari olivat kaljanhakureissulla, sillä hetkellä paikalla olivat vain jokutyyppi, fnfn ja santiny, jotka pelasivat korttia, ja ebzu, joka runoili biologin kanssa. Morso liittyi korttipeliin vain huomatakseen, että hävisi jatkuvasti. Menetettyään kaikki rahansa, villasukkansa ja pikkusiskonsa morson oli pakko vetäytä pelistä ja liittyä lukupiiriin - tosin hän luki eri kirjaa; Colferin WARP osa kakkosta (sori ku mainostan mut tää on ihan SAIRAAAN hyvä sarja!!!). Kirjaa oli kuitenkin hankala lukea, sillä morson peukalo oli kadonnut jonnekkin. Ilman peukaloa on hieman hankala elää, joten kaikki paikallaolijat halusivat auttaa sen etsimisessä. Peukalo löytyi lopulta jääkaapista pyttipannun seasta. Kellään ei ollut aavistustakaan kuinka se oli sinne joutunut, mutta ei sitä kukaan jäänyt miettimäänkään, sillä raippari sattui palaamaan talolle juuri sillä hetkellä. "För helvete! Juoskaa äkkiä, kukkahattutädit tulee!!" huusi raippari pyyhältäessään avonaisen ikkunan ohi. Ja niin tosiaankin oli tapahtunut, että ylläpidon osasto, joka koostui kukkapenkkejä päässään pitävistä vanhemmista rouvashenkilöistä, oli saanut päähänsä yrittää hankkiutua eroon koko raipparista, joka 'käytti epäsopivaa kieltä ja tartutti sen heidän niin ihaniin ja viattomiin pikku taavetteihinsa ja tiinoihinsa'.
Raippari täytyi pelastaa! Koska kenelläkään ei ollut järkevää toimintasuunnitelmaa, morso nappasi pöydältä peukalonsa taskuunsa ja juoksi seinän läpi raipparin avuksi. Hän ei tosin onnistunut saamaan aikaan muuta kuin naurua kukkapenkkitätien joukossa, sillä hänen koko kätensä oli irronnut ja jäänyt nurmikolle sätkimään. Morson tuoma lisäaika kuitenkin riitti siihen, että motari saapui paikalle. Hän pudotti kaljakassinsa maahan ja kaivoi taskustaan pienen pussin, kääri pussin sisällön sätkäksi ja puhalsi tätien päälle suurimman sienihuurupilven joka suolistossa oli ikinä nähty. "Häipykää helvettiin täältä tai saatte maistaa kaikkia mahdollisia sieniäni ennen kuin tämä päivä on ohitse!" herjasi motari, ja tädit näyttivät tottelevan. Yksi kerrallaan ne sulivat pois kuin suklaakonvehdit saunassa ja rauha palasi suolistoon. Morso, joka oli tajunnut tapahtumien olleen selkounta, päätti siirtää koko suolistotalon ajatuksen voimalla Tiibetiin katsomaan lumimiestä. Lumimies tykästyi taloon niin, että se jäi asumaan talon pakastimeen.
Raippari oli siis turvassa ja morso sai jäsenensä ja omaisuutensa takaisin, mutta lumimies jäi taloon asumaan, ja siellä se jostain kumman syystä on vielä nytkin, vaikka uni loppuikin.
Toivottavasti ette pidä tätä ihan kamalana, saa toki kritisoidakkin x)
Morso oli taas paennut tylsyyttä ja jouluaddiktoitunutta (onks se ees sana xD?)perhettään suolistotaloon etsimään jotain huvitusta. Talo oli kuitenkin melko hiljainen: trotski ja kurpizza pitivät kahdestaan lukupiiriä, raippari oli muualla trollailemassa ja herre oli linnoittautunut temppelinään pitämäänsä koirankoppiin leikkimään jumalaa. Ja koska nasse ja motari olivat kaljanhakureissulla, sillä hetkellä paikalla olivat vain jokutyyppi, fnfn ja santiny, jotka pelasivat korttia, ja ebzu, joka runoili biologin kanssa. Morso liittyi korttipeliin vain huomatakseen, että hävisi jatkuvasti. Menetettyään kaikki rahansa, villasukkansa ja pikkusiskonsa morson oli pakko vetäytä pelistä ja liittyä lukupiiriin - tosin hän luki eri kirjaa; Colferin WARP osa kakkosta (sori ku mainostan mut tää on ihan SAIRAAAN hyvä sarja!!!). Kirjaa oli kuitenkin hankala lukea, sillä morson peukalo oli kadonnut jonnekkin. Ilman peukaloa on hieman hankala elää, joten kaikki paikallaolijat halusivat auttaa sen etsimisessä. Peukalo löytyi lopulta jääkaapista pyttipannun seasta. Kellään ei ollut aavistustakaan kuinka se oli sinne joutunut, mutta ei sitä kukaan jäänyt miettimäänkään, sillä raippari sattui palaamaan talolle juuri sillä hetkellä. "För helvete! Juoskaa äkkiä, kukkahattutädit tulee!!" huusi raippari pyyhältäessään avonaisen ikkunan ohi. Ja niin tosiaankin oli tapahtunut, että ylläpidon osasto, joka koostui kukkapenkkejä päässään pitävistä vanhemmista rouvashenkilöistä, oli saanut päähänsä yrittää hankkiutua eroon koko raipparista, joka 'käytti epäsopivaa kieltä ja tartutti sen heidän niin ihaniin ja viattomiin pikku taavetteihinsa ja tiinoihinsa'.
Raippari täytyi pelastaa! Koska kenelläkään ei ollut järkevää toimintasuunnitelmaa, morso nappasi pöydältä peukalonsa taskuunsa ja juoksi seinän läpi raipparin avuksi. Hän ei tosin onnistunut saamaan aikaan muuta kuin naurua kukkapenkkitätien joukossa, sillä hänen koko kätensä oli irronnut ja jäänyt nurmikolle sätkimään. Morson tuoma lisäaika kuitenkin riitti siihen, että motari saapui paikalle. Hän pudotti kaljakassinsa maahan ja kaivoi taskustaan pienen pussin, kääri pussin sisällön sätkäksi ja puhalsi tätien päälle suurimman sienihuurupilven joka suolistossa oli ikinä nähty. "Häipykää helvettiin täältä tai saatte maistaa kaikkia mahdollisia sieniäni ennen kuin tämä päivä on ohitse!" herjasi motari, ja tädit näyttivät tottelevan. Yksi kerrallaan ne sulivat pois kuin suklaakonvehdit saunassa ja rauha palasi suolistoon. Morso, joka oli tajunnut tapahtumien olleen selkounta, päätti siirtää koko suolistotalon ajatuksen voimalla Tiibetiin katsomaan lumimiestä. Lumimies tykästyi taloon niin, että se jäi asumaan talon pakastimeen.
Raippari oli siis turvassa ja morso sai jäsenensä ja omaisuutensa takaisin, mutta lumimies jäi taloon asumaan, ja siellä se jostain kumman syystä on vielä nytkin, vaikka uni loppuikin.
Toivottavasti ette pidä tätä ihan kamalana, saa toki kritisoidakkin x)
Vastaukset 4
Vanhimmat
-((:D sekö se murina pakastimessa olikin?
7/10 olisi todennäköisesti ollut parempi arvosana,jos olisi ollut jaettu kappaleisiin.
Käyttäkää kappalejakoa.
Luin, mutta tänään en vain saa sisäistettyä noin pitkän tekstin sisältöä. Eli tulen toki seuraamaan loppuun asti, mutta en nyt ala arvostelemaan. Arvostelen joskus myöhemmin.
Hups ja anteeks... enhän minä muistanut kappalejakoa olenkaan x) Vaikka minä olen aina se joka valittaa muille sen puuttumisesta... XDDD