Osaisiko kukaan neuvoa miten tulisi toimia aran kanin kanssa? Kyseessä on eläinkaupasta hankittu hermeliini uros 5 kk, jota ei selvästikään ole totutettu ihmisen käsittelyyn (sääli kani parkaa). Eli siis miten totuttaa se ihmiseen, kun se ei viihdy sylissä eikä välitä silityksestä (tai välittäisi varmasti, mutta arkuuttaan ei anna)? Onko kenelläkään kokemusta? Olen vain niin surullinen kanin puolesta, kun on niin varuillaan koko ajan.
:(
:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia on minullakin!
Kun ostin kääpiöluppikseni, se oli aivan uskomattoman arka.
Totuta se ensin sinuun. Anna jotain ruokaa sille kädestäsi, jota se voi syödä kuitenkin sinusta "kaukana," esimerkiksi salaatinlehti.
Liiku aina häkin luona rauhallisesti ja puhu koko ajan mitä ikinä teetkin hiljaa ja rauhoittavasti.
Opeta se siihen että kätesi ei ole pelottava. Kun se uskaltaa tulla syömään salaattia, vaihtele tarjottavia ruokia niin että se joutuu välillä tulemaan lähemmäksikin kättäsi. Älä missään nimessä liikuta kättäsi! Ainakaan kovin äkkinäisesti. puhu koko ajan kanillesi sen syödessä kädestäsi.
Kunhan se tyon oppii, muukin on paljon helpompaa.
Liikuttele käsiäsi rauhallisesti häkissä muka järjestellen jotain siinä. Jos kani pelkää, sano vaikka rauhallisesti anteeksi ja siirry kauemmas juttelemaan kanille.
Pikkuhiljaa se sitten siitä oppii että olet mukava ihminen ja lopulta uskon että se antaa silittää.
Oma, jo edesmennyt, ihana luppakorvani kesyyntyi arasta murisijasta sellaiseksi silitystyynyksi että meinasi käsi joskus kulua puhki sitä paijatessa! :) Ja hän oppi myös erilaisia temppuja, ja jopa seuraamaan kuin koira! Meistä tuli hyvät ystävät ja ikävöin jasua yhä.
Sylikania hänestä ei ikinä tullut, mutta en sitä siltä vaatinutkaan. jasuni oli vakavasti sairas ja päätin vain antaa sille mahdollisimman onnellisen loppuelämän ja toivon että se sitä olikin!
Onnea sinulle ja kanillesi!
Jos haluat kysellä lisää tai jotain niin mailaa os. [email protected]
Hei vaan,
allekirjoitan myös kaiken mitä Henna edellisessä viestissään kirjoitti.
Itsellänikin on ollut aikoinaan arka pupu (joku oli tuonut pikkuraukan eläinkauppaan hoitoon, muttei ollut viitsinyt hakea pupuaan enää takaisin...), jota sitten kesyttelin hiljalleen. Meillä kesyyntymistä auttoi kovasti se, että talossa oli ennestään toinen pupu (rohkea silityskani). Pelokas alkoi tietysti ensimmäisenä luottaa toiseen kaniin, ja se seurasi varovasti rohkeamman perässä hakemaan herkkuja kädestä yms. Vähitellen arka pupu rohkaistui itsekin, mutta yhtä löllykkää siitä ei ikinä tullut kuin alunperin rohkeasta.
Jos pupusi on vielä nuori, niin sillä on varmasti hyvät edellytykset kesyyntyä. Oma pelokkaani oli minulle tullessaan jo 2,5 vuotias ja ollut ilmeisesti jo pitkään huonossa hoidossa kun oli niin laiha. Nuorempi kesyyntyy taatusti helpommin.
Kuten Henna jo sanoi, niin etene rauhallisesti ja anna pupulle niin paljon aikaa kuin se vain suinkin tarvitsee. Se, että ymmärrät pupusi arkuuden johtuvan tottumattomuudesta ihmisiin eikä esim. luonnevikaisuudesta, auttaa varmasti ymmärtämään asiota kanin kannalta.
...anna kanillesi kaltereitten välistä ruokaa(mistä tykkää, jos kanisi menee aina piiloon kun lähestyt sitä niin mene huoneeseen hiljaa ja puhu vaikka rauhoittavalla äänellä.. niin kanisi oppii tuntemaan äänesi ja tietää että sinulta saa hyvää.. kun kanisi ottaa kaltereiden välistä ruokaa niin voit vähitellen avata häkin oven. tarjoa taas kanille herkkua, anna kanin tulla itse pois häkistä.. Minäkin ostin eläinkaupasta 5 kuukautisen uros kanin mutta, hermeliini fuchs rotuisen.. aluksi se oli vähän arempi, ostin sen kun kukaan ei ollut huolinut sitä koska sillä on pitkät karvat.. nyt kanini luottaa minuun ja tulee katsomaan minua kun tulen koulusta kotiin!=)
ps. kanini rakastaa kun rapsutan sitä korvien takaa, joten kyllä sinunkin kanisi siihen tottuu ja rupeaa luottamaan sinuun!!TSEMPPIÄ!!!!:)
Kiitos kaikille rohkaisusta! Ja tietenkin neuvoista! Olen ollut aika masentunut, kun tuntuu ettei osaa tehdä mitään oikein, mutta ehkä tämä tästä. Rakastan pientä pojuani niin paljon, että olen kylllä valmis uhraamaan kaiken liikenevän vapaa-aikani ja kärsivällisyyteni sille.
Mikäli jollain tulee vielä vinkkejä mieleen, otan niitä ilomielin vastaan.
Kun oma kanini oli arka nuorena, lähestyin sitä erittäin hitaasti ja varovasti konttaamalla ja juttelin samalla rauhallisesti. Vähitellen se päästi minut lähemmäs ja lähemmäs eikä lähtenyt karkuun. Usean illan pyllötin sen edessä paikoillani ja juttelin. Siitä se sitten vähitellen oppi luottamaan käteeni ja antoi lopulta silittää päätään jne. Lisäksi liikuimme poikaystäväni kanssa talossa kuin hidastetussa elokuvassa, ettei kani vain säikähtäisi nopeista liikkeistä.
Oman kanini kesyyntyminen vei lähes kaksi kuukautta ja vieläkin yli vuoden vanhana se joskus säikkyy korkeita ääniä.
Työ vaatii kärsävällisyyttä ja aikaa, mutta uskon, että onnistut!