Yksinäisyyttä moni valittaa ja se on ihan oikein, sillä toisen ihmisen kautta ihminen on ihminen. Jotakin tuollaista luin erään rovastin linkityksestä. Tänne kirjoittavat ovat kuitenkin näin kosketuksessa toisiin.
Mutta, miten huonossa tilanteessa on ne jotka eivät ole näihin laitteisiin perehtyneet. joiden omaiset puhuvat yhteyden pidon vaikeudesta. Ehdotin eräälle ikäiselleni tietokonetta. Hän sanoi, ei minulla ole sille paikkaa. Kaikelle koristukselle hänellä on kuitenkin paikkaa.
on tämä niin vaikeaa. Hyvää Joulupäivää!
Mutta, miten huonossa tilanteessa on ne jotka eivät ole näihin laitteisiin perehtyneet. joiden omaiset puhuvat yhteyden pidon vaikeudesta. Ehdotin eräälle ikäiselleni tietokonetta. Hän sanoi, ei minulla ole sille paikkaa. Kaikelle koristukselle hänellä on kuitenkin paikkaa.
on tämä niin vaikeaa. Hyvää Joulupäivää!
Vastaukset 35
Vanhimmat
yksin on hyvä olla,
kone on melko kylmä kaveri,
eipä se paljookaan hyväile eikä lämpöä luo,
joskus joku vastaa, enimmäkseen täällä on yksin puhelua,
muutamat pitää sisäistä keskustelupiiriä, johon ei varsinkaa puskasta kirjoittaja voi osallistua,
sinuaki olen usein miettiny,
minkälainen ihminen on jjoutava, onko puoliso elossa, ym.
itse olen jääny yksineläjäksi,
jotain sanoakseni ,, millainen hän on?jjoutava
jos minulta kysyt,
naispuolinen tavallinen ihminen, aikoinaan ollu työelämässä kymmeniä vuosia,
uskovainen syntinen, luojan armosta ja suojeluksessa elossa toistaiseksi,
Näin hiljentymisen aikaan rupesin minäkin pohdiskelemaan, ihan vain jotain sanoakseni minäkin.
Minä oudoksun "uskovaisuurtta". Millainen on se usko, jonka seuraajat ovat niin erilaisia kuin mitä maailman uskovaiset todella ovat.
Uskontoja on kymmeniä, ne ovat eläneet vuosisatoja ihmisten mielissä. Alttareita on pystytetty ympäri maailman. Toisten äärellä vain rukoiltiin palavasti, mutta tosilla uhrattiin niin maan antimia kuin elollisia olentojakin. Kirkoissamme ei uhritulia ole varmaan nähty.
Eikö kuitenkin kaikkien uskontojen kohde ole sama, korkea olento, joka "säät ja ilmat säätää"?
Moni uskonto on julma ja kohtelee jopa omiaan kaltoin, muunuskoisista puhumattakaan. Esimerkkejä on ihan näiltä päiviltä.
Tietysti sanomme, että ihminenhän siinä toimii, mutta kysyn, mikä jumaluus suostuu ottamaan vastaan raskaat uhrit, verenvuodatuksen ja vainon? Eikö jumalan pitäisi hylätä sellaiset uhrit ja osoittaa sen jotenkin. Kainin ja Aabelin kertomuksessa Jumala hyväksyi Aabelin uhrin, mutta ei Kainin uhria. Ikäni kaiken olen ihmetellyt, miten uhrin hyväksyminen näkyi ja ymmärrettiin.
Ihminen on aina jumaluutta tarvinnut, niin että kai se on välttämätön tunne. Hautalöydöissä on jo kivikaudella ollut mukana tarvekaluja ja esineitä tuonpuoleiselle matkalle.
Tässä joulun sanoman aikaan tulee näitäkin asioita miettineeksi. Voi todella ajatella, että joku on löytänyt uskon luojan armossa ja suojeluksessa.
On paljon niitä, joille se ei kirkastu koskaan.
JJOUTAVOISELLE
ja muille.
Vuosia täälläkin käyneenä voin kertoa Jennin olleen erään mieluisimmista keskustelijoista, joka ensimmäisenä tervehtii chattiin pistäytryessäni.
Jjjourava ei sitäkään koskaan tehnyr. Ei kirjoita rekatulla nikillään vaikka sellainenkin on.
Olleellinen virhe tapahtui taasen. Piti olla, toisten ihmisten kautta, ei yksi riitä edes kunnon riitaan.
Luoja on antanu terveyttä tehdä sitä mitä jotkut synniksi sanovat. Ei ole syytä kertoa kaikkea otetuksi tulemisia ja lukuisia jätetyksi - sekä muita ottamisia ja jättämisiä vaan nyt teen mitä itse haluan.
Avaukseen tekee mieli omaa mielipidettä tarjota.
Elän yksin ei ainakaan vielä mitään ongelmaa, lapseni asuvat lähellä joiden perheet yhdessä ja jokainen erikseen käyvät usein, sanotaanko kääntymässä.
Kahvikupposen avustuksella vaihdetaan kuulumiset ja parhaat juorut lähipiiristä??
Omat salaisuuteni pidän piilossa lähimmäisiltänikin, niin onkohan niitä olemassakaan?
Monella ikäihmisellä ei ole lähiomaisia ja muutkin suhteet niin ja näin ja onko ollenkaan, se on ikävää ajatuksissani tunnen surua heidän puolestaan.
Tässä talossa ei ole yhtään sydänystävää, mutta kaikki tunnemme toisemme ja juttelemme niitä näitä
Enpä tunne enempää avautumista tarpeelliseksi, kahvimukillinen silloin tällöin seinänaapurien seurassa on ihan miellyttävää hommailla risutalkoita keväisin ja syksyllä.
No nyt on joulu! Talo tuntuu hiljaiselta kuin villasukka lumessa.
Hiljaiselta tuntuu vaikka vierailin eilen ja tänään hälinäpaikoissa. Lapset melusivat miten tahtoivat, kun aloin jotenkin huomaamaan niitä niin johan pelko outoa vierasta kohtaan hälveni ja vuosi ja yksi kk. ikäinen tytär alkoi kertomaan käsittämättömän ihmeellisiä juttuja, selvästi huomasin, että kun hän löysi kuulijan niin alkoi avautumaan. Nainenhan siitä tytöstä tulee.
Vielä näin joulupäivän ollessa klo 12 tietämillä toivontan kaikille Nat King Colen sanoin ja sävelin Buon Natale:
https://www.youtube.com/watch?v=hqOKOrOLL3A
Oikeasti yksinelävät, jouluttomat ihmiset laittavat kätensä virtuaalisti kätensä kyynärpäitä myöten ristiin kun taas yksi joulu on paketissa.
Moitin jolua suurimmalta osalta erittäin sisäänlämpiävä juhla ollakseen Suomenoloissa merkittävin juhlapäivä.
Kääriydytään kuin karhut pesiinsä - tosin vain pariksi päiväksi, mutta yksinäisille kuulemma vuoden mustimmat päivät. Miksiköhän?
Kun jouluun on vauvaikäisestä ympätty valtava muistojen ja tunteiden lataus. Yksinäiset jätetään kuin nallit kalliolle.
On toki sosiaalisia ihmisiä, jotka uhraavat oman joulunsa toisten auttamiseen jopa vuosikymmeniksi. Näin mm. Lumihiutale operaation ihmiset.
Tähän asti joulu on liikenteen osalta sujunut mallikkaasti. Tulipaloissa on ilmoitettu menehtyneen kaksi ihmistä. Tähän asti. Meneekö huominenkin, Tapani näin hyvin.
Jos jotain yksinäisille on järjestetty niin ne kivat on keskustassa. Kerava on edistyksellinen kaupunki kun kirjasto (omatoimikirjasto) on aina auki.Omatoimikirjasto on auki koko joulun, saa lukea lehtiä, lainata pokkareita aulasta, uutistorilla on 2 asiakaspäätettä. Omatoimikirjasto on joka päivä auki klo 6.00-22.00. Edistyksellistä eikö totta!
Täällä meidän kaupungissa yksinäiset saa jouluisin kaffitella "Tuttavan tuvalla" jouluaattona klo 16.00-20.00. Tuttavan tupaa ylläpitää vapaaehtois- ja järjestötyökeskus.
Riippuu varmaan kunnasta/kaupungista mitenkä joulun vietot järjestetään. Nämä vaan esim. yksinäisten joulun vietoista.
Olisiko ollut Alppilan kirkko Helsingissä, joka seurakunnan puolesta järjesti yksinäisille jouluaterian.
Samassa yhteydessä mainittiin, että kirkko antoi tilan asunnottomille jopa yöpymiseen. Harvinaista. Kehut sille "kinkeripiirille".
Otso Kianto ja Osmo Tiililä taisivato olla aikoinaan kun Alppilassa kävin. OT teki oman ratkaisunsa, joka minulle oli kovin vaikea.
Otso Tähtivalo Kianto oli Lapualla pappi ja minä olen kellinyt Otson sylissä kun sain kolme nimeäni.
Joulu, juhannus, pääsiäisen päivät on on pahimmasta päästä juhlapäiviä ,
silloin suomi on kiinni,
nämä juhlat on suurta kärsimystä yksinäisille ihmisille,
kauppoihin ei voi mennä, liikuntahallit kaikki on kiinni, sun muut harrastuspisteet,
ihmisriepu voi vain ulkoilla jos jalat kantaa, saadakseen raitista ilmaa,
jotkut huoltoasemat voi olla auki jos nälkä sattuu yllättämään ja sattuu olemaan vielä auto käytössä,
joulun voisi lopettaa siten että a i n a lauantaina olisi aatto, ja sunnuntaina oli joulupäivä, tapanin päivä voisi olla jo normaali arkipäivä,
sama järjestys pitäisi suunitella aina myös pääsiäispäiviksi ja juhannukseksi,
vanha yksinäinen ihminen ei tarvi juhlapäivä, tavallinen arki on vanhan ihmisen juhlaa.
Esimerkiks Virossa on aika sinnepäin tehtykin, vain yksi joulupyhä on, ei Tapaninpäivää. Pittääpä vilkasta, miten muuten.
Aina sotken nämä, taitaa kaks joulupyhää olla, mutta toista pääsiäispäivää ei vietetä.
Jopas nyt tiputtelen, Pyhäinmiestenpäivää eli Pyhäinpäivää ei myöskään Virossa ole. Meillähän se on jonain lauantaina tietyllä aikavälillä keväällä. Kaipa mie nyt oikeessa oon.
Kyllä niissä erikoispäivissä tiputtamisen varaa on kun mielestäni jotakin liputtamistakin on kohta liikaa. Sellainen viattommain lasten päivää sitä ei kuitenkaan, kun se on siskoni syntymäpäivä ja palstallakin on onniteltavaa.
Ei ole Belgiassa eikä Hollannissa kahta pyhää jouluna, on tullut vietettyä molemmissa joulu.
Ei lunta mutta koristelut ovat kohillaan yötä päivää vilkkuu ja välkkyy ainakin pääkaupungeissa, miten lie muut alueet.
Tapanin päivänä Brüsselissä alkoi klo 7 aamulla hakkaaminen naapuritalon katolta ensiksi tuli mieleen että tapahtuu jotain kamalaa.
Ei sen kummempaa kuin v anhoja tiiliä irroteltiin ja jo iltapäivällä latolivat uusia paikoilleen.
Siellä ovat muutamat talot korkeita ja pieniä ja niitä sitten kylkikyljessä, söpöjä ne on erilaisine ikkunoineen ja väreineen.
Täytyykin lähteä katsomaan josko kylällä olisi kauppa auki. Luultavasti on. Perhekaljaa lähden pötikän ostamaan, sitä mietoa, maltaanmakuista.
Moni ihminen tuntee olonsa mukavammaksi, kun edes se 'menopaikka' on auki.
Mukavan valoisalta ulkona näyttää. Melko tuuletontakin. Muutaman sentin lumen sataminen täytti hiukan tienpintojen rosoisuutta fillarilla ajoa helpottamaan.
Ettäkö ykisinäisellä ikävää kun e iole kaupat auki, liikuntahallit kiinni jne.
Olen ja elän yksin, en käy tuossa kilometrin päässä olevassa kaupassa kuin kerran viikossa, joskus en sitäkään, en käy liikuntahalleissa, mutta tanssimassa silloin tällöin.
Ei haittaa kiinni oleminen, asiat voi hoitaa silloin kun ovat auki.
Kotona voi jumpata, mennä lenkille, katsella näyte- ja muiden ikkunoiden valoja,
aina on muutakin liikettä pihoilla ja poluilla, kaduillakin, vaikka aikaisin aamulla olivat eilenkin muut ulkoilijat nukkumassa kun suuntasin raittiin ilman perään.
Laitoin hyvää ruokaa, herkkuja on pöydässä yllin kyllin, mutta makeaa en syö ja ne puuttuvat pöydältäni.
Joulu on ihanaa aikaa, valoja pihoilla, ihmiset toivottelevat hyvää joka puolella ja en ymmärrä mikä tästä tekisi omallekohdalleni jotenkin kiusallisen.
En ole tavannut yhtäkään sukuun kuuluvaa, eikä se minua haittaa.
Jokainen elää tavallaan ja koti on paras paikka yksinäisellekin, saa olla ja elää oman aikataulun ja omien tapojensa mukaan.
Joku valittaa kun tuhlaalahjoihin rahaa! En ostanut yhtäkään. Joskus vien suklaata mennessäni kun tapaamme ja aina raha kelpaa.
Kun jostain asiasta tekee itsellensä kiusallisen, se on sitä.
Olkoon se yksin eläminen, tai parisuhteen ongelmat, kaikessa on hyvää ja huonoa, huonosta suhteesta lähdetään pois.
Vaikka minua mikä asia ärsyttäisi muiden elämässä, ei se ole minun asiani mennä siitä valittamaan, eläkööt ja olkoot omassa olossaan omine tyyleineen ja tapoineen.
Mikä minä olen sanomaan ettei nuo verhot ole kauniit, tai ettei tuo sohva kyllä ole mikään komea jamasoittekin siitä tuhottomasti.
Kunhan muut rauhoittuvat omasta joulustansa, saavat lahjansa vaihdettua ja osa jo myy tuolla tori.... kirpputorilla lahjojansa, minä poikkean katsomassa millainen joulumieli jäi muistoksi.
Minule jäi tyyni ja rauhallinen mieli. Kaapeissa on ruokaa, ulkona hieno sää ja radiostakin kuulee mitä muilla mailla tapahtuu, ei ole tarve edes telkkaria avat, siellä on vain uusintojen uusintoja.
Mukavia välipäiviä yksinäiset ja parit.
Minä jo alunperin jumiuduin miettimään tuota aloittajan kuin sivussa olevaa ajatusilmiötä.....vain toisen ihmisen kautta ihminen on ihminen. Luultavasti se olikin aloittajan pääsanoma, ymmärrettävä, mutta vaikea esilleotettavaksi.
Yksin ei ihminen ole mitään. Jos sattuu niin onnellisesti elämässä, että yksinäinen ihminen, tarkoitan ihmisen sisintä, viimein sen oman kaksoiskappaleensa, edes lähinnä samansieluisen ihmisen löytää, oivaltaa, että he kahdestaan voisivat vihdoin muodostaa kokonaisen ihmisen. Kaksi rikkinäistä muodostaisivat ehyen ihmisen.
Ei enää kahta yksinäistä maailman melskeitten keskellä, vaan kahdesta yksi, jolloin molemmilla olisi hyvä olla. Täydentävät toisiaan, toisen ihmisen kautta ihminen on ihminen.
No, jotenkin minä tätä aloittajan pääteemaa funtsailin, vaikea on sanoin selitettäväksi ilmituodakaan. Se vain on niin....hieno oivallus sinänsä.
Jos jaksaisi ja osaisi, tuota lausahdusta voisi toki käsitellä toisinkin. Toiselle ihmiselle hyvää tekemällä ihminen voi ilmaista inhimillisyyden, sen " Jonkun Luojan" tarkoittaman elämän päämäärän.
Koen itseni ihmiseksi vaikka puolisoni onkin poistunu luotani pilviin,
nuoruuden rakkauteni koko elämän mittainen avioliitto myrskyineen oli kaikki mitä elämätä odotin,
sain lapset lapsenlapsineen, taloudellista mammonaa riittävästi,
puoliso oli kaikkeni on edelleen, sillä oma elämäki on loppusuoralla,
en kaipaa uutta ihmistä, entisissä on tarpeeksi.
en koskaan nähnyt vihreämpää ruohoa aijantakana,
meillä oli parasta ja kauneinta.
Onhan sinulla kuitenkin toisia ihmisiä joiden kautta voisit olla ihminen.
olemassa, kiitos siitä.
jjoutava :
juu
omat aikuiset lapset perheineen, he kyllä elää täysin omaa elämäänsä, mutta onhan puhelin ja joskus jopa käyvät katsomassa kuinka voin,
--- kaikesta huolimatta olen elämään jo väsyny,
se lähinnä väsyttää, kun tietää ettei elämällä ole minulle enään mitään tarjottavaa,
tulevaisuutta ei ole, on vain päiväpäivältä enemmän raihanainen ja vanhahenee vääjäämättömästi kuntoilusta huolimatta,
ikä tekee tehtävänsä,
seitenvitonen on vanhus,
Olihan se eräänlainen julistaja Juicekin.
https://www.youtube.com/watch?v=Yidhr5w0XyE
"Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen"
"Toisen ihmisen kautta ihminen on ihminen." Olisi kiinnostavaa lukea , mitä tuo rovasti tarkoitti...sitäkö että Ihmiset on luotu toistensa yhteyteen, mies ja nainen toisiaan varten, avuksi ja iloksi, täydentämään toisiaan. Tämänkaltaisia "papillisia" ajatuksia usein esitetään, ja samaa ajattelen minäkin ihan ihmisen olemuksen pohjalta. Joku viihtyy paremmin laumassa eli hienommin sanottuna tiimin jäsenenä, joku on enemmän oman polkunsa kulkija. Minä olen enemmänkin tiimiläinen kuin sooloilija.
Hyvät ihmissuhteet ovat hyvinvoinnin perusta, arvokkaampia kuin suurinkaan menestys tai omaisuus. Liian usein vaan käy niin, että aikaa ja voimia uhrataan elintason nostamiseen juuri niinä vuosina, jolloin täytyisi pitää huolta ihmissuhteista. Oma ydinperhe saa ehkä huomiota, mutta jos kaikki on sen varaan rakennettu ja jos se hajoaa, jää helposti tyhjän päälle. Miehiä yhä sorretaan tässä suhteessa, naisille jopa sosiaaliväki antaa enemmän ymmärrystä ja lasten huoltajuudessakin naisia tuetaan. Miten lie seurakunnissa, hakeutuvatko mieslesket helposti leskille tarkoitettuun toimintaan. Naisille on luontevampaa puhua vertaistensa kanssa, miehet pitävät enemmän ongelmia sisällään. On tärkeää hoitaa ruuhkavuosinakin ystävyyssuhteita, uusia ei ole kovin helppoa myöhemmällä iällä saavuttaa. Kannatan lämpimästi kaikkea "äijätoimintaa", miehille ominaisin tavoin.
Pesän tyhjeneminen lasten aikuistuessa voi tuoda yksinäisyyden ja tyhjyyden tunnetta, jos on kovin kiinteästi elänyt lasten hyväksi ja jopa heidän kauttaankin. Haikea tunne on luonnollinen siinä vaiheessa, mutta helpottavaakin, kun on saanut jälkeläisensä kasvatetuksi luottamaan omiin siipiinsä.
Papin sanoista tulee mieleen läheisriippuvuuskin, siinähän eletään uhrautuen toisten hyväksi ja toisten kautta omat tarpeet kieltäen. Se on kuitenkin oma alueensa, ja tulihan muutenkin jo arkipäivän avaus puhuttua pitemmän ja totisemman kaavan mukaan.
Sokerikuorruttettua ajattelua ja satumaailmaa.. Ei aito elämä ole tuollaista
Perhepiiri ja ystävät ovatkin elämän sokeri...tosin ei se ilmaiseksi tule, oma panostus ja vaivannnäkö on tärkeä. Todellisuus onkin tarua ihmeellisempää, eikä ripaus satua arkeen ole pahitteeeksi. Minulle tämä ihmissuhteiden vaaliminen on aitoa elämänmakuista elämää, ei siinä pelkällä ajattelulla eikä varsinkaan teeskentelyllä pärjää.
Ei aito elämä ole tuollaista.
Väinä Linnan Tuntematon Sotilas julkaistiin 60v sitten. Eräs kirjallisuusarvostelija kirjoitti kritiikissään; ei sota ollut tuollaista, raakaa ja rivoa.
V.L oli sentään sodan käynyt mies, olikohan kriitikko edes huoltojoukoissa naisihmisenä, kuten lotat olivat?
Vonkale voikin nyt kertoa mitä on tosi elämä.
Zulun kielinen sananlasku, "Toisten ihmisten kautta -......".
Ubuntu ihminen on avoin ja saatavilla toisille. Toisten vahvistama, ei vaarannu toisten kyvyistä ja hyvyydestä. Hänellä on kunnollinen itsetunto joka tulee tiedosta, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja heikentyy kun toisia nöyryytetään ja halveksitaan. Desmund Tutu.
Tämmöistä linkkiä lainaan sivulta Timo Waris, Suomen merivoimien johtava kenttärovasti.