Mulle on tullut ihan kauhea kuumotus siitä, että meijän yliopistoon hyökkää joku ampuja... En tiiä, ajattelin sitä jo yläasteella ja lukiossa, mutta silloin ne rakennukset oli sen verran yksinkertaisia, että pakoonpääseminen/ampujan vältteleminen olisi hieman helpompaa, mutta yliopisto sen sijaan on ihan kunnon sokkelo... Ja jos joku siellä alkaa ampumaan, harvoissa luentosaleissa missä meillä on luentoja, on ikkunat! Ja muutenkin se on muodoltaan sellainen, että pakoonpääseminen voisi olla hankalampaa...
En oo koskaan oikeastaan tuntenut mitään sen suurempaa inhoa Auvista ja sitä toista kohtaan, sääliä enemmän, mutta ne Helsingin yliopistoon iskua suunnitelleet herätti mussa niin suurta vastenmielisyyttä ettei mitään järkeä, varsinkin se nainen, olisin halunnut paiskata sen typerän naaman päin pöytää... Kun ne saatana jotain inisi humanisteista :DDDDD (olen humanisti, myönnetään..)
Sit myöskin se Breivik, melkein tärisin raivosta aina kun näin sen telkkarissa tai lehdissä. Hirveän ylimielisen näköinen sekopää, joka
a. pukeutui poliisiksi ja huijasi näin ihmisiä (poliiseihin luotetaan)
b. meni lahtaamaan ihmisiä saarelle (saarelta on vaikea päästä pois, ikään kuin suljettu paikka)
c. NUORIA
= siinä kulmioituukin minun painajaiseni.
Olisin halunnut oikeasti mennä heittelemään mädillä tomaateilla sitä autoa kun sitä kärrättiin jonnekkin.
Sitten taas WTC-iskut ei herätä sen kummempia tunteita. Varmaankin koska olin silloin niin pieni kun se tapahtui ja koska se oli vähän "anonyymimpi" ja vähemmän henkilökohtainen (ymmärrätte varmaan) kuin nuo muut.
Hauskaa muuten, muistan kun WTC-iskut tapahtui, mutta en muista sitä Myyrmannin (?) pommia. Luulisi sen jääneen enemmän mieleen kun kerta Suomessa tapahtui.
En oo koskaan oikeastaan tuntenut mitään sen suurempaa inhoa Auvista ja sitä toista kohtaan, sääliä enemmän, mutta ne Helsingin yliopistoon iskua suunnitelleet herätti mussa niin suurta vastenmielisyyttä ettei mitään järkeä, varsinkin se nainen, olisin halunnut paiskata sen typerän naaman päin pöytää... Kun ne saatana jotain inisi humanisteista :DDDDD (olen humanisti, myönnetään..)
Sit myöskin se Breivik, melkein tärisin raivosta aina kun näin sen telkkarissa tai lehdissä. Hirveän ylimielisen näköinen sekopää, joka
a. pukeutui poliisiksi ja huijasi näin ihmisiä (poliiseihin luotetaan)
b. meni lahtaamaan ihmisiä saarelle (saarelta on vaikea päästä pois, ikään kuin suljettu paikka)
c. NUORIA
= siinä kulmioituukin minun painajaiseni.
Olisin halunnut oikeasti mennä heittelemään mädillä tomaateilla sitä autoa kun sitä kärrättiin jonnekkin.
Sitten taas WTC-iskut ei herätä sen kummempia tunteita. Varmaankin koska olin silloin niin pieni kun se tapahtui ja koska se oli vähän "anonyymimpi" ja vähemmän henkilökohtainen (ymmärrätte varmaan) kuin nuo muut.
Hauskaa muuten, muistan kun WTC-iskut tapahtui, mutta en muista sitä Myyrmannin (?) pommia. Luulisi sen jääneen enemmän mieleen kun kerta Suomessa tapahtui.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sehän on tunnettu fakta tällä palstalla, että olen Oulusta päin? Noh, tuolla Myllytullissa oli koulupuukotus viime keväänä(?) (http://yle.fi/uutiset/oulun_myllytullin_puukottaja_on_16-vuotias_koulun_oppilas/6874846)
Itse olin vielä tuolloin peruskoulussa, mutta oli se aika järkyttävää, kun noin lähellä... Meidän koulun turvatoimia kiristettiin helvetisti (ei reppuja luokkiin) ja näin tehtiin tietääkseni muissakin kouluissa.
Eräs kouluni neropatti, jonka sisko oli kyseisessä koulussa, oli kuulemma sanonut (läpälläkö?) että toivottavasti puukottaja olisi käynyt hänen siskonsa kimppuun.... >_
Kouluampuminen... Sitä saa pelätä koko ajan ihmisten ajatellessa vain itseään. Viiltely ja itsemurhat eivät riitä, vaan pitää lähteä räiskimään. Surkeaa se on ja häpeäisin itseni hautaan, jos joku läheiseni tai edes tuttuni tekisi sellaista. Viattomia kuolee, kun ei opetella sitä ampumista. Saisivat sitten niissä vakavemmissa tapauksissa tappaa vain kiusaajansa ja itsensä, mutta kenekään muun ei tarvitse siitä kärsiä.
Minussa ei herää oikeastaan minkäänlaisia tunteita, koska koen suostuvani manipulaatioon, jos pelkään.
On taivahan tosi, että joku voi ampua minut kadulla. Tai luennolla takana istuva voi lyödä kirveen päähäni. En minä sille mitään voi. Sittenpä se on niin.
Useimmat kouluampujat ovat tavalla tai toisella narsistisesti käyttäytyviä huomiohuoraajia, ja vastaan siihen välinpitämättömyydellä. He luulevat usein olevansa ainoita, joilla on vaikeaa. Se herättää minussa myötähäpeää.
Mä en oikeestaan pelkää kouluampujia... ehkä koska käyn lukiota pikkupaikkakunnalla... Jos semmonen kuitenkin tulis nii en minä sille juuri mitään voisi. Jos pelkäät ihan kamalasti niin voit varmaan hankkia pippurisumutetta tms. (Onko sallittua Suomessa?) tosin en tiedä olisiko siitä juurikaan apua... Toinen vaihtoehto on sitten tietysti luotiliivit. Voithan aina lohduttautua sillä että olisi hyvin epätodennäköistä että juuri sinulle joku tulisi jotain tekemään...
Hihitin tuolle luotiliiveille ja vielä enemmän pippurisumutteelle :D Tyyppi tulee ampuma-aseen kanssa ja minä pyrin lähelle jotta voin sumuttaa sitä silmiin samalla kun se tekee minusta reikäleipää... Ehkä ei.
Meidän yläasteen opettajamme muuten sanoi, että jos me vaan tarpeeksi laitettaisi kampoihin, me kyllä voitettaisiin se. Ruumiita tulisi kyllä ihan mukavasti varmaan.
Yritän "lohduttautua" ajatuksella, että jos sillä jokin yhteiskunnallinen agenda on, niin se varmaan menee sitten Helsinkiin DD:
Okei, ei se oikein lohduta. Kavereita on siellä. Yh.
Juu tiedän ne oli tyhmiä ideoita xD
Yks vaihtoehto ois kans pitää kaikki koulun ovet aina lukossa ja vahtia tarkasti ketkä pääsee liikkumaan siellä