Ajatuksia Mein Kampfista?

Aivan saatanan tylsä kirja. Saksalaiset voivat puhua totta väittäessään etteivät tienneet Hitlerin aikeista, vaikka sitä myytiin 30-luvulle miljoonia. Täysin lukukelvoton opus.

Tärkein kysymys onkin miksi sitä yleensä myytiin niin paljon? Ehkäpä natsien mesoaminen toimi kaikkien aikojen tehokkaimpana mainoskampanjana?

Kaksiosainen suomenkielinen painos on hyllyssäni enkä häpeä tunnustaa, että kesken jäi. Tylsää, mahtipontista ja vanhanaikaista kieltä. Onpahan varalta rokotuksena jos teinipoikani rupiaa uusnatsimaisia ajatuksia ääneen päästeleen. Mein Kampfilla päähän kunnes tokenee.

Mutta pakko jakaa tämä tarina jonkun kanssa...

Whenever anyone says that literacy isn't declining, consider this story from a woman who recently went to a bookshop to find a copy of Mein Kampf.
The bookseller asked: "Is that the author?"
The woman answered: "No, it's German for My Struggle. It's by Hitler."
The bookseller: "Hitler who?"
The woman: "Are you serious?"
The bookseller (raising eyes in pained look): "Look, I don't know every author in the world."

Ross and Kathryn Petras: The One Hundred Stupidest Things Ever Done, 1997, Michael O'Mara Books Limited, ISBN 1 85479 242 3

Hauska ja säälittävä m---ttoman korpraalin raapustus. Mikä "minun" taistelu tässä edes on kyseessä? AH on kirjailijana yhtä arvoton kuin kansanjohtajana ja kuvataiteilijana. Toisaalta on hienoa että voi huomata kuinka populistisen politiikan kantasanat voi lausua kuinka heikosti tahansa. Itse olin aiemmin kyseenalaistanut rotujen tasa-arvoa jne. - en enää. Nyt ymmärrän.

mutta joskus historian opettajani mainosti hyväksi unilukemiseksi...
"Alkaa nukuttaa heti kun alkaa lukea.." ;)

Ich habe der Führers Bücher schon 4 mal gelesen.

Jotakin pitäisi tietää...

On tullut perehdyttyä führerin teoksiin. Hyvin pitkiä lauseita siinä kirjassa on: täynnä täytesanoja ja tylsää tekoasiallisuutta. Paljon siinä on Itävallan historiaa ja Aatun mielenkiintoisia ajatuksia. Ensimmäistä maailmansotaakin Hitu muistelee lennokkain sanankääntein.

Kirjassaan Adolf Hitler muistelee varhaisia vaiheitaan "isänkodissa" melko vähän ja suppeasti, mutta sanoo mm. perhessä olleen muitakin lapsia. Oli historia mieliaineena koulussa.

Hiukan myöhempänä aikana nuori Adolf asui Linzissä ja Wienissä. Näinä aikoina hän oli erityisen innostunut arkkitehtuurista ja oopperasta. Pyrki taidekouluun mutta ei ilmeisesti ollut harrastanut riittävästi muotokuvamaalausta.

Hitler kertoo puolueensa perustamisesta ja alkuhankaluuksista. Paljon hän käsittelee myös puhumista ja puheiden pitoaan. Hän huomasi osaavansa puhua. (Puhetaito on sitä, että tekee innostavan vaikutuksen yleisöön: Hitler täytti puhujan tehtävät, vaikka siitä Saksa ja koko maailma niin kärsiä saikin). Jos väkijoukko innostuu hiljaisen hissukan muminasta, silloin on oltava sitä, jos se innostuu karjumisesta: silloin on karjuttava. Yleisö ratkaisee puhujan osaamisen, eivät jälkiviisaat tutkijat.

Kannattaa kiinnittää huomiota niihin olosuhteisiin ja siihen tilanteeseen, jossa Saksa oli ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Demokratiaa ei Saksassa ollut koskaan ollut, joten sen puutteesta on ketään turha syyttää. Eikä kannata ihmetellä, miten sakemannit natsismin hyväksyivät, koska hyväksyiväthän venäläisetkin kommunismin ja nyt suomalaiset niinikään valhepohjaisen eurofederalismin.

Vaikka ei olekaan vielä tehty sellaista tutkimusta, kuten "Hitler poliittisena ajattelijana", löytyy Kampfista paljon osviittaa poliittisesta toiminnasta. Lyhyesti mutta kiusallisen kattavasti Hitleri kertoo toisen osan alussa kansanedustuslaitoksen olemuksesta. Hän mainitsee mm. lohduttoman totuuden: "koska tyhmyys on lujassa kuin graniittiperusta, (äänestäjät) valitsevat samat petkuttajansa yhä uudelleen."

Erittäin kovia arvoja ja jyrkkää yksinvallan puolustamista Adolf Hitler rohkenee teoksissaan esittää.

Juutalaiset saavat Hitlerin puolesta kuulla kunniansa. Mitä ihmeellisempiä salaliittoteorioita ja vainohulluja syytöksiä - selviä valheitakin Aatu syytää juutalaisten päälle. "Näiden kaapuniekkojen haju pyrkinyt etomaan mieltäni". Hitler uskoi Kampfin mukaan mm. Siionin viisaiden pöytäkirjojen olevan totta ja että juutalaiset ovat Neuvostoliiton perustamisen sekä ensimmäisen maailmansodan syttymisen takana. Kaiken kruunuksi Adof oletti vapaamuurariliikkeen joutuneen juutalaisten hallintaan.

Kommunistien ja kansallissosialistien mielipide-erot ja yhteenotot saavat paljon tilaa.

Kaikenlaisista eri alueista Hitler selostaa mielipiteitään. Urheilun arvosta: kouluissa pitäisi opettaa nyrkkeilyä.

Hitler kertoo Kamfissa, että hakaristilippu on hänen suunnittelemansa.

Että semmoisia ajatuksia. Enemmänkin voisi olla, mutta kun ovat nämä aatteet eilisen jääneet jo vuosia, vuosia sitten pois eikä vanhimmiten jaksa kaikkea muistaa niin raskaslukuisista kirjoista kuin Mein Kampf I-II. Sen alkuperäinen nimi oli "Kolme ja puoli vuotta taistelua valheita, tyhmyyttä ja pelkuruutta vastaan."

Jos haluamme vaikuttaa tulevaisuuteen, täytyy menneisyys tuntea, ja jos tahdomme vastustaa natsismia, täytyy vihollinen tuntea.

Mein Kampf tulee löytyä jokaisesta hyvin varustetusta kirjahyllystä.