Minulla on poika, joka on aina ansaitusti saanut myönteisiä kommentteja kaikilta muilta ihmisiltä, opettajat kehuivat aina, luokan valopilkku hän oli heti ekan opettajan melestä, ja sam linja jatkui, luokan kärjessä hyväntuulisena ja hyvänä kaverina hän on ollut.
Vain miniä, nainen joka "lupasi rakastaa myötä- ja vastamäessä" on usein käyttänyt raakaa ja rumaa tyyliä käytöksessään. En enää halua tavata häntä, koska saan usein siitä pahan olon mukaani.
Poikani kuitenkin tekee jopa ruuat töittensä jälkeen, osallistuu täysillä lasten kuljettamiseen eri harrastuksiinsa ja kaikkeen muuhunkin, kaupankäyntejä myöten. On tarjonnut kunnon kodin "irtonaiselle".
Mitä tekisin?
Vain miniä, nainen joka "lupasi rakastaa myötä- ja vastamäessä" on usein käyttänyt raakaa ja rumaa tyyliä käytöksessään. En enää halua tavata häntä, koska saan usein siitä pahan olon mukaani.
Poikani kuitenkin tekee jopa ruuat töittensä jälkeen, osallistuu täysillä lasten kuljettamiseen eri harrastuksiinsa ja kaikkeen muuhunkin, kaupankäyntejä myöten. On tarjonnut kunnon kodin "irtonaiselle".
Mitä tekisin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle riitti miniänä se, kun moitin miestäni, niin anoppi sanoi, että nyt puhut mun pojasta ja tajusin, että veri on vettä sakeampaa. Sen koommin en oo poikaa anopille moittinut, Minä opin aika helposti, että äiti on kuitenkin tärkein. Anoppi on ihan kiva...kun ei järjestele meidän asioita.
Minun poikani vasta seurustelee, saapa nähdä, tuleeko naimiskauppa.
Edelliseen vähän jatkan, että olen mielessäni naimiskauppaa vastaan, kun se miniäehdokas puhui nyt jo siitä, miten pitää varvasta heti häissä polkaista, jotta pääsee niskan päälle.
Alkoin inhottamaan koko nainen, siksikö sitä yhteen mennään, että pääsisi niskan päälle, määräilemään?
En kuitenkaan ole sanonut pojalleni mitään, mutta hengessäni toivon, että etsisi vielä normaalia tyttöä.