Tänään on tsunamista kulunut 10 vuotta. Katselin siitä tehdyn ohjelman telkkarista. Käsittämättömän hienosti ihmiset ovat saaneet elämänsä palaset kerättyä kaikkien menetysten jälkeen. Itse menetin puolisoni syksyllä. Itselläni menetyksestä on vasta muutama kuukausi, mutta miten koskaan voi aloittaa uutta suhdetta, kun viikatemies on vienyt rakkaan? Monet menettivät koko perheensä, miten tuollaisista menetyksistä voi toipua? Ohjelmassa oli upeita selviytymistarinoita, kannattaa katsoa.
Uusi suhde?
Leski
30199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niin noh, ihmettelin sitä yhtä naista joka oli menettänyt miehensä ja oliko kolme lastaan ja sitten oli jo pystynyt aloittamaan uuden suhteen ja hankkimaan pienen lapsenkin? miten tuohon kukaan pystyy noin lyhyessä ajassa kuin 4-5v ? En vaan niinku tajua moista ja itse en alkaisi uutta elämää enää koskaan jos olisin moisen menetyksen kokenut ja mielestäni se olisi jopa väärin? Ihmettelin ja en hyväksy!
Sitä samaa ihmettelin. Mikä tässä on kukaan toista tuomitsemaan. Tuntuu vaan aika kummalliselta, että pystyy jatkamaan perhe-elämää uuden perheen kanssa. Itellä on tunne, ettei pysty koskaan uuteen suhteeseen. Aika näyttää.
Miksi.
Elämä jatkuu, ja hyvä, että kaikkensa menettänyt jaksaa vielä katkeroitumatta jatkaa elämäänsä.
Turha luoda lakeja muille ihmisille, joiden elämästä ei tiedä höykäsen pölöistä.
Ihanko oikeasti olette sitä miltä ettei turmassa perheensä menettäneellä ole oikeutta uuteen onneen ja omaan elävään lapseen? Miten noin ahdasmielisiä ihmisiä voi olla olemassa???
No jos kuuntelitte oikeasti mitä tämä nainen elämästään kertoi onnettomuuden jälkeen, ymmärtäisitte, miksi hän kykenee jatkamaan elämäänsä.
Tunnen naisen joka painui suoraan puolisonsa kuolinvuoteelta uuden rakkkaansa viereen. Ilkesi esittää surevaa.
No mitähän sekin viesti? Olisko ollut niin loppuunpalanut suhde jo valmiiksi että nainen vain hoiti kristillisen velvoitteensa ja oli vierellä loppuun asti. Mitä sinäkin oot tietävinäs mimmoinen niiden liitto oli ollut? Älä tee johtopäätöksiä tynnyrisi oksanreiästä katsoen.
Ovatko he, jotka leskien uusia suhteita vastustavat, haluamassa kieltää sitä omilta puolisoiltaan jos olisivat itse vaikka kuolemansairaita ja tietäisivät lähtevänsä kohta?
Vaatisitteko todellakin puolisoitanne elämään ikuisesti leskeydessä teitä surren?
Entä jos oma aikuinen lapsenne menettäisi perheensä, vaatisitteko häntä elämään yksin loppuelämänsä?
Olisiko kuitenkin niin, että sen ventovieraan ratkaisua on helpompi tuomita kun ei asia kosketa itseä läheisesti?
Toivon teidän ajattelevan kysymyksiä syvällisemmin.
Turha tollasta on pohtia, ihmiset yksilöitä, sattumallakin sijansa. Ihmiset nyt kuolee aina, ei tollaseen voi tehdä mitään moraalikoodistoa, miten käyttäytyä. Jotkut mieluusti yrittävät kaikenlaista, ainakin, jos pääsevät muitten asioihin sekaantumaan ja arvostelemaan ja etenkin paheksumaan muita. Siinä aloituksen perusidea.
=DW=
Lähinnä halusinkin näpäyttää heitä, jotka suunapäänä muita tuomitsevat, muiden ei tarvitse tosiaan edes miettiä niinkuin totesit. Ärsyttää vain välillä nuo tuomionenkelit >:-(
Kai se on jonkinlainen suojautumiskeino, elämä jatkuu, menetyksistä huolimatta.
Jos ajatellaan minkälaisia katastrofeja historiassa on ollut ja jos niitä olisi jääty märehtimään, mehän oltaisiin kuoltu sukupuuttoon jo.
Se että jatkaa elämäänsä, ei tarkoita etteikö arvostaisi menneisyyttä, enkä usko kenenkään menehtyneen toivovan sitä, että jatkaisimme katkeroituneena taaperrustamme täällä.
En minäkään usko, että expuolisoni haluaisi minun jäävän kitumaan loppuelämääni. Itsestä vaan tuntuu tosi pahalta edes ajatella mitään uutta suhdetta. Omasta menetyksestäni on vain pari kuukautta. Missä vaiheessa muut menetyksen kokeneet ovat pystyneet ottamaan uuden suhteen elämäänsä?
Pari kuukautta!? Tuolla naapuripalstalla kylläkin väität, että miehesi kuoli vuosi sitten syksyllä???
Vakitrolli.
"Keksii" ovelia, erilaisia identitenttejä itselleen, tarkoitus päästä likasankomoralismin lähteille ja ärsyttää muita palstoille kirjoittavia mahdollisimman paljon. Tavallaan toimii ihan hyvin, mutta koska on aika tyhmä, sotkeentuu kertomuksissaan ja mielipiteissään aika usein. Jonkinlainen jakaantunut persoona, sitä se avohoito teettää.
=DW=
Ihmettelen, En ole kirjoittanut muille palstoille. Nimimerkki Leski oli vapaana ja käytin sitä. Harjoittelen uutta siviilisäätyäni. Tarkoituksenani ei ollut tuomita ketään vaan saada keskustelua selviytymiskeinoista vaikeassa tilanteessa. Olen pahoillani sekaannuksesta ja poistun.
Niin ja monta kahvittelijaa jo käynyt ja laivareissua tehty :)). Miehiä kulkee jo tie sonnalla niin että huolehtii naapureiden suhtautumisesta. Ei muta kuin vuoronumerosysteemi oven pieleen :))
Kun menetin mieheni , niin 2kuukautta ei edes riitä oli ihan pihalla ko lumiukko.
Yleensa ekavuosi , kun ympyrä täyttyy,,eli käyt yksin kaikis juhlissa missä ennen yhdes..mmm.Muista ku ekakerran menin kauppaan,missä yhdessä kävimme aina.Ikinä ei lähde mielestä ne ajatukset miksi näin.je ,että en voi mennä yksin sinne kauppaan.
NIin lohdullista kuin se onkin,aika antaa etäisyyttä,vaikka ikävä ei ikinä katoa,sydämessäni hän aina on ja saa ollakkin.
Uutta puolisoa ei ole vastaantullut,,vaan mikäettei jos tullatupsahtaa hyvä niin.
Kiitos, Sinä ymmärrät! Ikävä on valtava ja nyt tuntuu ihan käsittämättömältä, että voisi joskus löytää/ hyväksyä itselleen uuden suhteen. Hienoa, että täällä sittenkin on oikeita ihmisiä!
Thaimatkat ei pidä noista matkoista. Miksi niissä on jotain erikoista?
Nuonot naiset ja halpaa, näin erään ohjelman eilen amerikkalaisesta miehestä oli tosin hyvä ja totuuden mukainen.
Näitä thainaisia on täällä lähelläni paljon en tajua mitä miehet heissä näkevät ja nyt kun aikaa on kulunut on ero lähes kaikilla.
Thaimaa on hyvin rikollinen yhteiskunta paljon pahempi kuin Venäjä.
Olet omituinen. Tekstistäsi ei saa mitään tolkkua ja tuskin sitä sinustakaan löytyy!
Mitkä ihmeen "nuonot" naiset?
Tässä nyt ei ole pelkästään toisen aviopuolison menetys vaan tässä on suurempia asioita menetetty LAPSET! ja siksi en kertakaikkiaan voi tajuta miten tunteeton voi olla että unohtaa omat lapsensa ja miehensä? Miten voi mennä yhteen toisen kanssa noin pian tapahtuman jälkeen ja tehdä vielä lapsi? Kyseessä täytyy olla poikkeuksellisen tunteeton ihminen joka moiseen pystyy? Jos minä menettäisin joskus pienet rakkaat lapseni niin minulla ei olisi enää mitään elämisen arvoista täällä ja varmasti lähtisin itsekkin pois.......oikeastaan ihan kiukustuin sille naiselle siinä ohjelmassa, miten joku saattaa tehdä noin?
Mä taas en ymmärrä miksi pitäisi elää pelkän surun keskellä loppu ikänsä. Tapanin surmista on aikaa kymmenen vuotta, kuusi vuotta turman jälkeen naisella on ollut onni saada lapsi, se tuskin on mitenkään pyyhkiyt hänen rakkauttaan menetettyihin lapsiin, mutta varmasti on auttanut surutyössä. Mikä saa sinut uskomaan hänen unohtaneen entisen perheensä? On halpamaista arvostella niin suuren menetyksen kokeneneen ihmisen selviytymistä elämänsä jatkamiseen. Kauanko hänen olisi mielestäsi odottaa ennen kuin oliksi saanut jatkaa elämäänsä? Niin kauan kun ei olisi enää voinut saada omaa lasta?
Olet oikeassa---elässä.
Me elämmme vain hetken, näin on siis eläkäämme hetken--- ei Thai apinoiden maassa--- todessa Thai on apina. Oikeus omaisuuteen...??
Miksi sinun rakkautesi lapsiasi kohtaan olisi arvokkaampaa kuin jonkun muun rakkaus omiaan kohtaan? Älä sotke marttyyriyttä ja äidinrakkautta keskenään. Olisit varmaan nauttinut ohjelmasta jos kaikki olisivat yhä parkuneet surusta täyttä kurkkua ja olleet sairastuneita? Herää pähvi!!!!
Taas huomataan miten itsekkäästi ihmiset lopulta vaan käyttäytyvät, vain oma hyvinvointi on tärkeintä ja se että löytää nopeaa panokaverin.....minusta on suuri loukkaus unohtaa rakkaimpansa noin nopeaa ja alkaa rakentamaan uutta elämää? HÄPEÄ!
Jotenkin olisi oikein ja kohtuullista jos näiden tuomiontorvien omalle kohdalle osuisi vastaavanlainen tragedia, voitaisiin sitten joukolla päivitellä jos haluavat selviydyttyään vielä elää.
Olet sairas! Ajatusmaailmasi ei ole normaali!
Sääli, jos sinulla on lapsia ja opetat niille omia tuomitsevia ajatuksiasi!
Moni perhe joista on lapsi kuollut ovat ajautuneet kriisiin sen takia kun kuollut lapsi nostetaan jalustalle ja elossaolevat jäävät ikuisiksi kakkosiksi.
Kyllä elämä on arvokkaampaa kuin kuollut.
Ihmeellisiä myös nämä puheet siitä että unohdetaan edesmenneet, miksi se on vastaikkainajattelu?
Sanon suoraan sen että aloin itse seurustella 2kk vaimoni kuoleman jälkeen.
Sain tosi paljon apua surun käsittelyssä uudelta kumppaniltani joka oli myös leski.
Edelleen reilu 10 vuoden jälkeen puhumme edesmenneistä puolisoistamme eikä se häiritse meidän suhdettamme.
Myös lapsemme joita yhteensä 6 (3 3) ovat tasapainoisia ja tulevat hyvin toimeen keskenään.
Mielestäni olisin tehnyt lapsilleni suuren karhunpalveluksen näyttämällä heille mallia että kun kohdataan vastoinkäymisiä niin käperrytään vaan itseensä ja lakataan elämästä.
Lapsillani on pitkänajan suunnitelmia, nuoriinkin opiskelee tekussa ja tähtäys on korkealle.
Elämä pitää mennä eteenpäin.
Vanhempien ihmisten kohdalla ymmärrän ikuiseksi leskeksi jäämisen, osahan lähtee jo parin kuukauden päästä perään.
Hyvä, että kirjoitit tuon, @Nimen omaan.
Laitoin jo viestin tuonne tsunamiketjuun, miksi ihmisten on hyvä löytää joku kumppani tai ystävä, jonka kanssa jakaa elämänsä eikä "käpertyä itseensä" ja kaataa kaikkea lastensa niskaan oli he minkä ikäisiä tahansa.
Leski ei kerro, onko vielä työelämässä. Sekin on asioiden jakamista, ehkä. Ei kukaan voi kertoa aikataulua, milloin voi alkaa uuden suhteen. Eikä petipuuhat ole se tärkein asia, mutta täysi yksinäisyys ei tee hyvää monellekaan.
Aivan, täysi yksinäisyys ei tee hyvää kellekkää, sen näkee jo näiden tynnyrissä kasvaneiden tuomitsevista mielipiteistä. Tynnyrissä katkeroituu... Ne on niin vastenmielisiä että ei niitä halua kaveripiiriinsäkään kun nehän jäkättää kaikesta minkä toinen tekee eri tavalla.