Negatiivinen ajattelu

Näinhän se negatiivisen ajattelun kehä menee.. Luepas vaikkapa Keijo Tahkokallion kirja myönteisestä ajattelusta.

Itse olen myös sellainen, että nukkumaan mentäessä meinaa kaikki asiat pyöriä mielessäni. Itselleni auttaa se, että lasken numeroita sadasta alaspäin ajatellen numeroa silmissäni, eli en "salli" muita ajatuksia päässäni. Heti jos mieleeni tulee joku muu asia alan taas laskea alusta. Ehkä pariin kertaan saa aloittaa alusta, mutta hyvin harvoin olen päässyt nollaan asti.. Kerkeän nukahtaa sitä ennen :D

Kirjoitat: "Toivon että hän olisi se pelastava enkeli, joka vapauttaisi mut ongelmista. " Taidat mennä hieman väärällä asenteella hoidettavaksi.. Loppujen lopuksi muutos lähtee itsestäsi :)

Jo pelkästä kasetin kuuntelusta, näin näkisin. Useta vuosia sitten tulin tilanneeksi (hunohkon?) rentoutuskasetin. Kasetilla oli runsaasti ns. egoa vahvistavia suggestioita. Näin jälkeenpäin ajatellen elämäni muuttui radikaalisti myönteiseen suuntaan juuri noihin aikoihin. Oikea terapeutti on luonnollisesti "parempi" vaihtoehto.

Sinä olet sinä, ja sinä olet hyvä. Ketään kaltaistasi ei ole koko maailmankaikkeudessa! Onnea valitsemallasi tiellä.

Mä olen aina ollut negatiivisuuteen ja kyynisyyteen taipuvainen jöröjukka (mottoni: "Pessimisti ei koskaan pety."), juuri samanlaisia ajatuksia kuin sullakin.

Sairastuinpa sitten joitain vuosia sitten, (ei mitään varsinaisesti hengenvaarallista mutta jonkin verran elämää rajoittavaa) ja yksi kaverini lainasi mulle kasetin nimeltä "Minä paranen" joka perustuu Louise L.Hayn kirjaan Self Healing. Sitä sitten kuunneltuani hiffasin että sairastumiseni oli pitkälti omaa syytäni - Hay selittää että sairaus on aina läksy joka pitäisi oppia, viesti siitä että jokin ajatus-tai asennemaailmassamme on päin pyllyä.

Olenkin tässä tehnyt kovasti työtä että oppisin ajattelemaan edes hiukan myönteisemmin ja luottamaan elämään, minulla kun on sellainen päähänpinttynyt uskomus että jos elämä joskus tuntuu mielekkäältä, se on varma varoitus siitä että kohta alkaa tulla sontaa ovista ja ikkunoista.

Eli kyllä tuo itsesuggestio toimii sekä hyvässä että pahassa, usein saan itseni kipeäksi pelkästään ajattelemalla asiaa. Minäkin olen kokeillut hypnoosia, ja uskon siihen ehdottomasti, minulle se vain ei toiminut, kun en osaa toisen käskemänä rentoutua tai mennä mihinkään tilaan. Kävin sitten Reiki I ja II-kurssit ja se tuntuu minun jutultani, ainakin hetkittäin tunnen että elämässä saattaa ihan oikeasti olla jotain järkeä. Mutta sen huomasin että olen tavallaan antanut asioiden mennä niinkuin ne ovat menneet, jopa tarkoituksellisesti antanut asioiden mennä pieleen. Asennemuutos on joskus opittava vaikeimman kautta, käytävä niin pohjalla että sieltä ei voi päästä kuin ylöspäin. Jos en olisi sairastunut, märehtisin ehkä vieläkin jotain sata vuotta vanhoja kaunoja ja pettymyksiä. Ainakin haluan ajatella että pakko tästä on edes jotain oppia.

Suosittelen lämpimästi hypnoosia, tai mitä hyvänsä jolla saa negatiivisen kierteen katkaistua ennenkuin on myöhäistä.

Onnea matkaan!

Mulla on samanlaisia kokemuksia, niinkuin sullakin. Kärsin yksinäisyydestä ja työttömyydestä opiskelujen jälkeen. Märehdin kaikenmaailman asioita yöt ja päivät ja sitten eräästä päivästä lähtien elämä on tuntunut helvetiltä.

Fyysisinä oireina oli: ajatukset eivät kulkeneet, liikkeet olivat hitaat ja kömpelöt, voimaton olo, silmiä kirveli, huimasi, omituinen "lievä humalainen" olo.

Vuoden jälkeen on oireet helpottuneet, mutta siltikään en tunne itseäni terveeksi. Tuntuu kuin en pysty keskittymään ympäristöön tai jotain...

Mun ihmissuhteet on menny noitten oireitten takia piloille. En pysty ollenkaan solmimaan ystävyyssuhteita. Psyykkisinä oireina on vähän väliä masennusta ja pelko siitä että jään koko loppuelämäni yksin.

Lääkäreillä kävin muutaman kerran, mutta mitään selitystä ei löydy noille oireille. Viime kerralla käydessäni esitettiin psyykkistä syytä.

Nyt olen alkanutkin epäillä omaa mieltäni ja ajatuksiani syypäiksi tilanteeseeni. Olen lukenut norjalaisen psykologin kirjasta positiivisesta ajattelusta ja siitä että aivot tekevät, niinkuin käsketään. Kun ajattelee negatiivisesti niin silloin tapahtuu negatiivista.

Positiivinen ajattelu on vaikeampaa. Haluan oireistani eroon keinolla millä hyvänsä. Olen muutaman päivän kokeillut alitajunnalle puhumista rentoutumalla ja mielikuvien avulla puheen kanssa. Onko minulla sitten väärä tekniikka? Väitetään, että alitajunta on viisas ja se tekee mitä sille syötetään.