Olen lukenut nyt aikani muiden kijoituksia ja ajattelin omaakin sydäntäni purkaa tänne...Elämä hymyilee minulle tällä hetkellä niiiin leveästi kuin se vain osaltani voi.Löysin elämääni ihanan nuoren miehen,mikä oli jo yllätys,kun en ketään elämääni etsinyt. Yllätys taisi olla molemminpuolinen.Kaikki pitäisi siis olla hyvin...Tiedän omistavani yhden maailman surkeimmista itseluottamuksista,säälittävä tapaus lähinnä=)Olen ehkä huono kuulemaan minkäänlaista arvostelua itsestäni, mutta minua ahdistaa suunnattomasti kun poikäystäväni sanoo minua kauniiksi tms...ahdistaa ja haluan kääntää vain kasvot äkkiä toiseen suuntaan.Niin yleensä teenkin.En ole oikein"sinut"vartaloni,kasvojeni kanssa...en oikeastaan minkään suhteen itsessäni!Negatiiviset kommentit tuntuisivat luonnollisemmilta,ne saattaisivat olla tottakin,joten miksi pahoittaa mieltään sellaisesta!Miesparka ei ymmärrä käyttäytymistäni ollenkaan.Olen kuullut joskus menneisyydessä samoja sanoja lausuttavan itsestäni,mutta myöhemmin minua on puukotettu selkään kaksin käsin.Ihmisiin on niin vaikea luottaa.Nyt pelkään ikään kuin"rankaisevani"poikaystävääni elämääni ennen kuuluneiden ihmisten tekemisistä ja sitähän en todellakaan haluaisi tehdä.Pelkään alkavani"pakittaa suhteessa" kun jatkuvasti odotan milloin matto taas vetäistään jalkojeni alta.Hän on uusi ihminen elämässäni ja tietysti pitäisi yrittää luottaa häneen.Kaikki kaunis mitä hän sanoo minusta tuntuu vain jotenkin"ahdistavalta",tai sanoo niin kuka tahansa...hänen ystäviensä kommentit "tyttöystävästä",vaikka ne olisivat kuinka imartelevia tuntuvat"ikäviltä".Tekee vain mieli huutaa"Miks teet näin mulle!?Miks v*ttuilet noin!?!"Olisihan se ihana voida uskaltaa uskoa tuollaisiin sanoihin*huokaus*Olkoon sitä mieltä kunhan ei tuo mielipidettään minun kuulleni julki!Noh,tulipahan purettua tunteita tänne palstalle,kiitoksia jos joku jaksoi lukea ja koittakaa jaksaa te ihmiset joilla on yhtä surkea itseluottamus,ehkäpä se jonakin päivänä kasvaa!!!
Miksi sanoa kauniiksi!?!AHDISTAA!
Ruma ankanpoikanenko!?!??
4500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ilmeisesti tosi epävarma itsestäsi.
Ikääsi et maininnut,joten on vaikea tietää "minkä laista" seurustelusi on. Koska 13vuotiaan ja 16 vuotiaan seurustelusuhteissa on jokseenkin eroja.Tietenkin,koska ajatellaankin täysin eri asteisesti.
Et luota,että poikaystäväsi susta oikeesti välittää,pitää sua kauniina. Tekee aika vaikeeks elämän jos koko ajan joutuu pelkäämään omalta jätkältä selkään puukottamista.
Välitätkö poikaystävästäsi varmasti? Sillä jos välität,olet valis tekemään kaikkesi luottamuksen saamiseksi. Sun täytyy yksinkertaisesti luottaa jätkääs. Jos suhde on aluillaan,ei tietenkään kannata heti luottaa liikaa,vaan arvioida tyyppi,et onko se luottamuksen arvoinen.
Jos jätkä seurustelee sinun kanssasi,ni luonnollisesti hän pitää jostakin sinussa. Jokin sinussa vetää puoleensa. Ulkonäkösi voi olla yksi tekijä. Mutta varmasti hän pitää sinusta, myös ihmisenä. Koita sisäistää tämä.
Kyllä sen huomaa,tarkoittaako toinen kehumisillaan mitään. Olet varmasti ihana ihminen poikaystäväsi mielestä, tai ainankin mielenkiintoinen,johon haluaa tutustua. Anna poika ystävällesi mahdollisuus siihen. Älä epäröi kaikkea,vaan ajattele että hän pystyy näkemään sinussa jotain kaunista,mitä et itse välttämättä näe.
Jos luotat jätkääsi ja olette avoimia (johon olisi suhteessa hyvä pyrkiä),puhu hänelle. Olkaa kahestaan jossakin rauhallisessa paikassa ja kerro mitä ajattelet. Se helpottaa tilannetta,hänkin ymmärtää sinua silloin paremmin. Voitte yhdessä rakentaa sinulle terveemmän itsetunnon.
Kaikkea hyvää sulle!
Ikää kohta kertynyt 20v,jäi mainitsematta tuossa viestissä. Välitän kovasti,en vaan ehkä uskalla antaa itteni ihastua"liikaa"=D Viestis lukeminen tuntu tosi hyvältä,tuskinpa se tosiaan kiusallaan mun kanssani on jo aikansa pyörinyt.Täytyy uskoa siihen että muut näkee mut eri tavalla ku ite.Aloin miettiä äsken,että olen tuntenut/tiennyt tyypin jo vuosia,enkä koskaan ole kuullut kenenkään sanovan pahaa siitä...sait mut ajattelemaan,thx
...sun poikaystäväs tykkää susta kun sanoo sua kauniiksi. Eikös kehuminen ole huomionosoitus? Eivät kaikki ole kusipäitä :) Luota jätkääsi, et kadu!
Mulla oli ihan täysin sama ongelma! Tai edelleen välillä tuntuu vähän.. Mä en nyt sanois, et ihan ahdistavalta, mut kuitenkin silleen... Selkeetä :D Kun mua kehutaan siis. Alussa olin muutenkin arka ja ujo, koska pelkäsin kiintyväni liikaa, ja jos suhde ei olisikaan toiminut, en olis kestäny. Ja mun on aina ollu vaikee luottaa kehenkään. Mut mun poikaystävä on ollu niin ihana, kiltti, ymmärtäväinen ja kärsivällinen, että se on sitten palkittu. Mä vaan tarvitsin aikaa. Kun puhuttiin kullan kanssa tästä (meni iäisyys, kun sain kerrottua... Mutta lopulta ei ollut minkäänlaisia ongelmia) asiat selkeni. Se on vaikeeta, mutta siitä täytyy PUHUA.
Mä en myöskän ikinä oo ollu sinut itteni kanssa. Tuskin tulen koskaan olemaan. Mulla on vähän ylipainoa, muttei paljoa, mutta se teki mun elämästä helvetin joskus ja sinne meni itseluottamus yms. Nyt oon alkanu saada sitä takasin ja vähitellen hyväksyn itteäni, kun huomaan, että musta välitetään sellaisena kuin olen :) Kaikki kiitos kuuluu rakkaalleni :)