Kenellä tulee ikävä eskareita?

Olen niin monessa paikassa ollut sijaisena, ettei kaikkiin lapsiin voi yksinkertaisesti kiintyä niin paljoa. Toki on poikkeuksia, muutamat lapset ovat jääneet kivalla tavalla mieleen ja kun sain heiltä läksiäislahjojakin (itsetehtyjä jääkaappimagneetteja) niin muistot on heistä pysyviä. :) En ole siis ketään heistä enää tavannut, välillä miettinyt miten heillä mahtaa koulussa mennä jne.

Joinakin vuosina tulee joitakin eskareita ikävä ja kevätjuhlassa eskareille laulaessa tulee kyyneeleet silmiin. Joinain vuosina taas ei ole niin läheisiä eskareita kouluun lähdössä ettei ikävää varsinaisesti tule, vaikka kyllä näitäkin eskreita aina silloin tällöin muistetaan puheissa, kun jokin tilanne tulee mieleen tai uusi lapsi muistuttaa jotain entistä hoitolasta. Joistakin lapsista vaan tulee läheisempiä kuin toisista. Joitakin on saattanut hoitaa kuusikin vuotta, niin kyllä niitä ikävä tulee. Meillä näistä eskarilaisia nähdää lähikoululla, kun käydään jumpassa tai monilla on sisaruksia hoidossa ja nähdään, kun ovat mukana tuomassa tai hakemassa tai jossain tapahtumassa.

Ei tule ikävä. Hyvä kun menevät eteenpäin. Työ on työtä. Omia lapsia ikävöi kun heistä on erossa, ei toisten lapsia.

Olen esikoulunopettaja, joten minun lapseni vaihtuvat vuosittain.
Kyllä joka kevät on haikea olo, kun joutuu luopumaan ryhmästä, jota olen vuoden ohjannut ja kasvattanut.
Usein suurin ikävä tulee juuri niitä lapsia, joiden eteen on pitänyt tehdä enemmän työtä.