tai monetki uskaltaa matkusta thaimaahan pitkillekki lomille, jotkut jopa asuvat nykyään siellä.
Edelleenki tsunaami katstrofissa aiheuttaa järkyyttävää surua,
kyyneleet tulee silmänurkkaan
onneksi on joitaki ihania pelastustarinoita myös,
mutta enenmmä koskettaa nytkin tuo juttu jossa juha menetti puolisonsa ja oman ittensä satumaisen ihana pelastus tarina.
Edelleenki tsunaami katstrofissa aiheuttaa järkyyttävää surua,
kyyneleet tulee silmänurkkaan
onneksi on joitaki ihania pelastustarinoita myös,
mutta enenmmä koskettaa nytkin tuo juttu jossa juha menetti puolisonsa ja oman ittensä satumaisen ihana pelastus tarina.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nii, ja konekin taas katosi.
On sinulla kestämistä.
H.
jooo, sanos muuta, kauheeeeeeta ,
edelleen suurta surua suomeenki.
Kauhea on muisto tsunamista, moni menetti koko perheen siellä,
oma tyttären perhe lähti samaan aikaan lomalle,
heillä oli ensinmäisen kohteena thaimaa ,
mutta sitten kuin ihmeenkaupalla he valitsi kanarian saaret,
uskon että luoja oli heidän kanssaan lomaa suunitellessaan,
On sinulla kestämistä.
H.
joooo, niin on
Olen reissaillut ulkomailla, mutta syynä ei ole pelko vaan en ole syttynyt maailman kiertelemiseen. Kun aika lähteä, niin se hetki voi tulla ihan missä vain, vaikka yövuoteella.
Mitähän pitäis tehdä? En aina ymmärrä lukemaani!
"Olen reissaillut ulkomailla, mutta syynä ei ole pelko vaan en ole syttynyt maailman kiertelemiseen. "
Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Ilman Thaimaan tsunamia, minulla olisi vieläkin sama 40 vuotta vanha kirjahylly, mistä oli hyllyt lohkeilleet, ovet roikkuivat yhden saranan varassa ja yhden oven lasi halki. Tsunamin jälkimaininkeina sain paremman hyllyn. Surullista silloin, mutta aika parantaa.
Mitähän pitäis tehdä? En aina ymmärrä lukemaani!
Huomasin itsekin, että olisin ehkä selityksen velkaa tai sitten ihan kaikkein viisainta olisi ollut pitää taas sormensa kurissa. Kun ei ne vaan aina tottele. Se hylly on nimittäin erään entinen, minkä hänen perikuntansa halusi antaa minulle, koska se ei sopinut heidän kalustoonsa ja sillä on heille liian paljon tunnearvoja pois heitettäväksikään.
Hyllyn entinen omistaja oli sairaanhoitajana Punaisen Ristin palkkalistoilla selvittelemässä tsunamin jälkiä. Hän ei päässyt koskaan irti näkemästään ja kokemastaan. Ne kauhukuvat kummittelivat korvien välissä yötä päivää. Plus sitten vielä hänen elämässään tapahtui muitakin äkkijyrkkiä muutoksia kaiken lisäksi heti perään. Kaiken summana hän päätti lähteä tästä maailmasta tsunamin toisena vuosipäivänä. Surullista, mutta ei kukaan eikä mikään pystynyt häntä auttamaan. Se oli hänen oma harkittu ja aikaa myöten suunniteltu ratkaisunsa kaikkeen.
olisipa se huiman kivaa
haloooo, miten se tsunami sulle toi sen uuden kirjahyllyn, ei jymmärrrä
Justiinhan selitin. Autoa en muista minne se meni.
sori, ei ehtiny kattoo,,,
Lehdistö kehittelee näitä muistellaan katastrofeja juttujaan kun irtonumeroiden myynti laskee ja aina vaan yhä harvemmat tilaavat paperilehtiä kotiinsa. Taällä on sama itketyssirkus ollut menossa: Estonia-katastrofista tsunamiin ja aina vaan etsitään uusia juttuja ja silmäkulmaan kyyneltä. Tuo toisten ihmisten surussa ja tragedioissa kieriskeleminen alkaa jo olla liikaa munkin psyykelle.
vainnanvapaus , sori ,,
Paloma.se.co
eihän sinun ole pakko niitä lukea,
mä en koskaan avaa ketjua jos siinä ei mikään kiinosta tai otsikkokin jo tympii,
"jotkut jopa asuvat nykyään siellä"
Niinpäs, paikalliset ovat aina asuneet siellä. Uhkarohkeeta porukkaa.
Konginkankaan bussiturmastakin tuli tänä vuonna 10 vuotta. Miten kukaan uskaltaa ajella nelostiellä.
mä uskallan ajella edelleen
ei oo sattunu vielä mitään pahemmpaa, nähny olen monta kolaria, mutta en ole jääny niitä katteleen enkä tien tukoksi,
eikä poliisi olisi sallinu siihen jääjä katsojia,