Narsistit

tutustuin n. 10 v sitten erääseen ihmiseen, joka oli oikein valloittava persoona - mutta samalla rasittava kun tuntui että hän halusi olla aina kaiken keskipisteenä. En kuitenkaan antanut sen häiritä. Pikku hiljaa hän tunkeutui elämääni syvemmälle, kutsui itsensä luokseni jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi, ja kun aloin kohteliaasti etääntymään, hän veti herneen nenään - kuitenkaan jättämättä minua rauhaan. Minun kauttani hän tunkeutui myös ystävieni elämään. Hän käyttäytyi törkeästi muita kohtaan, mutta ei sietänyt minkäänlaista kritiikkiä. Pari vuotta sitten minun oli pakko laittaa välit poikki kerta kaikkiaan, en enää kestänyt sitä stressiä että häntä täytyy sietää mm ihan kaikissa juhlissa, ystävänikin kaikkosivat hänen ollessaan paikalla. Tiedän että hän terrorisoi muitakin ihmisiä, mm. tuttaviani ja ystäviäni jos sattuu näkemään heitä, ja saa joskus turpaansakin. Pelkään että törmään häneen, joten nykyään vältän tiettyjä tilaisuuksia joissa ennen tapasin käydä...
Tässä juttu siis huimasti lyhennettynä, ilman pöyristyttäviä yksityiskohtia. Olen päätellyt että kysymyksessä on todellakin narsisti.

Omakohtainen kokemukseni on omasta äidistäni, jonka vaikutuspiirissä elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Tajuamatta sitä, että missä mennään tämän luonnehäiriöisen ihmisen kanssa. Järkytykseni oli melkoinen, kun luin kirjan "Naamiona tervemieli" ja ymmärsin, että en ole "syyllinen". Narsisti pystyy todella murskaamaan läheisensä itsetunnon ja syyllistämään tämän omasta pahastaolostaan.

Olen kokenut pahimman mahdollisen narsistiyhdistelmän. Exäni ja hänen edesmennyt äitinsä olivat molemmat narsisteja.

Onneksi exäni jätti minut ensin petettyään minua. Syyt hän yritti vierittää pelkästään minun niskaani. Onneksi sain apua psykologilta, joka näki heti asian. Vieläkin on vaikeaa, sillä exäni on hyvin menestyvä johtaja eikä moni ole nähnyt hänen kaksia kasvojaan.

Teot puhuvat puolestaan. Nyt toiseksi vanhin lapseni kertoi huomanneensa, miten todellisuudessa kävi. Minä en tapaa exääni ilman todistajaa, sillä hän on yrittänyt vahingoittaa minua myös fyysisesti jo muutaman kerran pari vuotta eron jälkeenkin. Tilanne ei muutu miksikään ja pahalta tuntuu. Nyt koetan olla yhteydessä ainoastaan sähköpostitse.

Kuinka voisin puuttua tälläisen jo psykopaatiksi luokitellun ihmisen käytökseen. Lasten kannalta on ikävää, kun he joutuvat huomaamaan, millainen isä heillä on.

Exäni sisko selvisi psykoterapian avulla jotenkin lapsuuden kokemuksistaan, mutta nyt hän taitaa olla työkyvytön. En tiedä, sillä exäni on puhunut hänellekin pahaa minusta eikä hänen siskonsa ole enää yhteydessä minuun. Tulin hänen kanssaan hyvin toimeen ennen eroa.

Toisaalta minä en jaksa enää ottaa yhteyttä häneen, sillä koen sen turhaksi. Kohta taas kuitenkin exäni levittää uusia juttuja.

Olen ajatellut, että ainoa keinoni on pitää etäisyyttä näihin ihmisiin.

Kertokaa, miten te olette ratkaisseet oman tilanteenne.