Mitä tarkoittaa lakipykälissä maininta, että voimakeinojen käytön tulee olla puolustettavia?
"saa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina"
Tarkoittaako tämä sitä, että voimakeinojen käytön tulee perustua itsepuolustukseen tai toisen ihmisen koskemattomuuden puolustamiseen vai sitä, että voimakeinojen käytön tulee olla perusteltavissa jollakin lainkohdalla?
"saa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina"
Tarkoittaako tämä sitä, että voimakeinojen käytön tulee perustua itsepuolustukseen tai toisen ihmisen koskemattomuuden puolustamiseen vai sitä, että voimakeinojen käytön tulee olla perusteltavissa jollakin lainkohdalla?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rikoslain 4:ssä luvussa kerrotaan millä edellytyksillä voimakeinoja saa ja voi käyttää.
Jokainen saa puolustaa itseään ja toista oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Tällöin on kyse hätävarjelusta.
Sen lisäksi virkamiehet ja eräät muut, kuten esimerkiksi järjestyksenvalvojat saavat tehtävänsä suorittamiseksi käyttää voimakeinoja kohdatessaan vastarintaa.
Sekä yksityisen, että virkamiehen käyttämät voimakeinot pitää olla puolustettavia, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että ne olivat siinen tilanteeseen välttämättömiä. Se taas tarkoittaa sitä, että voimakeinoja ei saa käyttää liikaa, eikä liian aikaisin, tai liian myöhään.
Voimakeinojan käyttö onkin ns. taitolaji. Siihen turvautuvan on tehtävä ratkaisunsa sekunneissa, menikö oikein vai väärin, kun taas hänet tuomitsevat saattavat miettiä asiaa pöytiensä takana vuosikausia.
Halusin selvennystä juuri tuohon jargoniiin "puolustettava". Minulle maallikkona siitä tulee mieleen sana itsepuolustus. Kuitenkin joissakin tilanteissa on oikeus esim. poliisilla ja vartijalla käyttää voimakeinoja muutenkin kuin vain itsepuolustukseen eli tehtävän suorittamiseksi. Tällöin alkaa kummastella, miten silloinkin voimakeinoja voi käyttää siten, että ne ovat itsepuolustusta. Itse maallikkon veikkaan, että sana tarkoittaa sitä, että voimakeinoja saa käyttää vain, jos ne ovat välttämättömiä, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että voimakeinoja saa käyttää vain, jos kohtaa tehtävän suorittamisessa vastarintaa.
Onko eriäviä mielipiteitä?
Sanana sana on kummallinen eli ei oikein istu suomen kieleen. Mistä lie sana peräisin ja johdettu.
Kyse on ns. kaksinkertaisesta oikeudesta. Ensiksi esimerkiksi virkaan perustuen, kuten poliisilla ja toiseksi itseä puolustettaessa.
Otetaan vaikka pieni esimerkki. Ns. jokamiehellä on oikeus ottaa pakeneva varas verekseltään kiinni. Varas pakenee ja jokamies juoksee perässä. Silloin varas pysähtyy ja käy jokamiehen päälle. Tällöin jokamies saa puolustaa itseään päälle ryntävää varasta vastaan. Sen lisäksi hänellä on myös oikeus voimakeinojen käyttöön ottaessaan varasta kiinni, mikäli varas tekee vastarintaa. Jokamies suoritti siis ´tehtävän´ eli otti verekseltään varkaan kiinni. Mutta, kyllä jokamiehellä on oikeus käyttää voimakeinoja ilman tehtävääkin, jos hän vaikka istuisi puiston penkillä, niin itseään hän saa puolustaa, jos joku käy hänen päällensä.
Molemmissa tapauksissa voimakeinojen täytyy olla puolustettavissa. Rikoslain pykälä taas kertoo, milloin voimakeinojan käyttöä voi pitää puolustettavana.
>>Itse maallikkon veikkaan, että sana tarkoittaa sitä, että voimakeinoja saa käyttää vain, jos ne ovat välttämättömiä, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että voimakeinoja saa käyttää vain, jos kohtaa tehtävän suorittamisessa vastarintaa.
Keskustelusta käy siis hyvin selville, ettei nix_nax`n toiveuni ole toteutunut nytkään.
Minun "toiveunistani" ite-nikkari halusi veistellä sen sijaan, että olisi sanonut jotain keskustelun aiheesta. Mutta jos on lusikalla annettu ...
Mikä on ite?
Olisiko junttien käyttämä termi sanasta, -itse.
Puolustettavuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että voimakeinojen käyttämisen on oltava välttämätöntä. Se ei myöskään tarkoita itsepuolustusta.
Voimakeinojen käyttämisen välttämättömyys on ensimmäinen kriteeri puolustettavuudelle niiden käytössä. Toinen yhtä tärkeä kriteeri on se, että välttämättä tarpeellista käytettyä voimakeinoa on käytetty oikeassa suhteessa vastarinnan voimakkuuteen ja vaarallisuuteen.
Ensiksi siis on arvioitava onko voimakeinon käyttäminen välttämätöntä eli kysyttävä, voiko tilanteen hoitaa ilman voimakeinojen käyttämistä kokonaan, esim. puhumalla. Sen jälkeen jos vastaus niiden käyttämisen välttämättömyyteen on myönteinen, on harkittava, minkä suuruinen on todennäköinen vastarinta ja kuinka suurta vaaraa se voi aiheuttaa voimakeinojen käyttäjälle tai ulkopuolisille.
Poliisi voi siis pamputtaa vastarintaa tekevää roistoa, mutta jos yksi lyönti riittää murtamaan vastarinnan, poliisi ei saa lyödä toista kertaa. Toisaalta, jos roistolla on jokin ase hallussaan, mitä hän uhkaa käyttää, voi olla tarvetta pamputtaa heti useamman kerran, koska vastarinta on todennäköisesti sellaista, että yhdellä pampun iskulla ei vastarinta sen vaarallisuuteen suhteutettuna ole riittävää murtamaan vastarintaa.
Jos roisto jo uhkaa aseella (veitsi tai ampumase), poliisin on välttämätöntä turvautua myös aseeseen ja uhattava sillä vastarinnan murtamiseksi. Aseen käyttämisessä vastarinnan murtamiseksi on ensin varoitettava sillä (esim. varoituslaukaus ampumalla) ja sitten vasta käytettävä tulivoimaa roiston lamauttamiseksi (ampumalla raajoihin).
Tappavaa voimaa poliisi saa käyttää, jos joku on välittömässä hengenvaarassa vastarinnan vuoksi.
Näin se todella menee, mutta voimakeinoja käyttävän on ratkaistava kaikki tämä sekunneissa, tai vieläkin nopemmin, muutoin saattaa mennä oma henki. Hänet myöhemmin tuomitsevat sensijaan miettivät voimakeinon laillisuutta vuosikausia.
Hyvä ja selkeä selostus nimimerkiltä Suhteellista.
Tilanteet tosiaan saattavat olla ohi sekunneissa, mutta poliisilla on kuitenkin koulutus näihinkin asioihin. Maallikon on sen sijaan syytä olla varovainen.
No, ainakin parempi kuin 5 2/11 11:n - vaikka olikin suurelta osin jo kerrotun toistoa.
Tulihan se sieltä.
Tässä esimerkki ylimitoitetusta itsepuolustuksesta, jota ei katsottu hätävarjelukseksi, vaikka riidan osapuoli oli lähestynyt puukko kädessään:
IL
"18-vuotias ampui tuttavaansa päähän"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015010218970552_uu.shtml
Ampuja tuomittiin tapon yrityksestä. Kyse ei oikeuden mukaan ollut hätävarjelusta. Oikeus katsoi, että tilanne olisi voitu ratkaista muullakin tavoin.
Käytännössä kuitenkin on usein jälkikäteen mahdoton arvioida kuinka paljon ja minkälaisia voimakeinoja tilanteessa olisi tarkalleen ottaen ollut kohtuullista käyttäää. Varsinkin jos asiaa arvioiva ei itse ole tällaisessa tilanteessa koskaan ollut.
Kun meillä lisäksi on tuomioistuimissa tapana antaa rapsut ikäänkuin varmuuden vuoksi, niin varsinkin lievissä tapauksissa itseään suojellut hyvin usein joutuu korvausvastuuseen vaikka koko tilanne olisi alunperin vastapuolen alulle laittama.
Miksi jankkaat tuota samaa monessa eri keskustelussa ja kohdassa? Onko päässyt riehuminen vähän karkaamaan lapasesta ja nyt nyppii, kun sait rapsut?