*huokaus* Välillä hervoton vauvakuume, ja lapsi pitää saada just eikä heti, välillä taas rauhoitun enkä juurikaan ajattele asiaa. Onko samanlaisia kokemuksia? Kun olis niin monta muutakin asiaa. Pitäis aloittaa opiskelu tai mielummin saada työpaikka ensin, jottei tarvis murehtia taloudellista puolta. Asuntokin olis tarkotus hommata! (mies löytyy jo, kunhan vähän lämmittelen)... =) Toisaalta haluaisin lapsia nuorena, mutta en tiedä olenko vielä valmis jäämään lapsen kanssa kotiin. Vielä sais valita, monella ei sitä mahdollisuutta ole, vaan lapsi vaan ilmottaa tulostaan. Ei kysy että koska sopii tulla =) Olen vasta 20 joten aikaa luulis olevan...
Kuumeilun vuoristorataa
Amanda
7627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan sama juttu.20 oon minäki ja asun poikaystäväni kans,mutta kun tämä ei lämpiä ajatukselle että tehtäs vauva!oon itkenykki niin monesti tämän takia...oisi ihana olla nuori äiti:)
hassua tosiaan että vauvakuume on minuakin ihan tosissaan alkanut vaivaamaan..:) ikää se sama 20 kun teilläkin. ihana poikaystävä löytyy joka myös vauvakuumetta ajoittain potee, mutta silti ei uskalla "tämän ikäisenä" tehdä päätöstä lapsen hankkimisesta. ajatus on aina ollut että ensin koulut loppuun ja sitten ehtii hyvin, mutta siinä tapauksessa on odottamista edessä vielä sellainen viitisen vuotta..kuulostaa tuskaisen pitkältä ajalta, mutta toisaalta tulisi ainakin selvitettyä, että olenko nyt varmasti löytänyt itselleni sen oikean miehen!:)
kiva kuulla että muitakin samanikäisiä kiusaa tämä sama "vaiva", kun kaveriporukasta ei kyllä löydy yhtään vauvakuumeista jonka kanssa asiaa voisi mietiskellä...
miten ihana olisikaan sellainen oma pieni nyytti!:) innolla odotan myös isoa massua ja että pääsee seurailemaan vauvan kehitystä siellä vatsassakin..!
kaipa se on vielä hetki odoteltava...jso nyt saisi vaikka muutaman vuoden tuota koulua vielä käytyä niin voisi sitten pitää vaikka äippälomaa siinä jossain välissä...hmmm:)
Kuulostaa todella ihanalta haaveilunne omasta pienestä nyytistä, mutta oletteko ajatelleet, että olette siitä nyytistä vastuussa ainakin 18 vuotta. Eli haluatko olla teini-ikäisen vanhempi vähän päälle kolmikymppisenä? Lapset todellakin tarvitsevat vanhempiaan tuolloinkin. Mieti ihan oikeasti, miksi haluat lapsen, vai onko se vaan hormoonien kiusausta?
siksi tässä yritänkin vielä niitä hormoneja vastustaa!:) että saisin rakennettua lapselle yhtä ihanan lapsuuden ja perheen joka itselläni on ollut! kunhan vaan tällaista hömppää haaveilua!:)
Kuumetta minullakin jo aika tovi,samoin avomiehellä.Olen 21 ja päätimme alkaa yrittämään. Tottakai opiskelut pyörii mielessä mut mikään ala ei kiinnosta,joten jäänkö odottelemaan mahd. turhaan? Elämä on niin lyhyt,älkää käyttäkö sitä odotteluun "paremmasta ajasta"!!!! Ja ihmettelen tuota "mieti,teini-ikäinen kolmekymppisenä". Mitä eroa on "teini-ikäinen nelikymppisenä"? On mukavaa kun ei ole vielä eläkeikäinen kun lapset on aikuisia. Eli lapsentekoon vain!!
Sitähän tässä kai yksi jos toinenkin miettii, että olisinko kypsä äidiksi tämän ikäisenä, miten raha-asiat jne jne, mutta toissalta: jos alamme yrittämään lasta vasta 30 tuolla puolen, käykö köpelösti, eikä se onnistukaan ihan niin vaan, toisin kuni ehkä nyt nuorena?!? On tämä ja yhtä arpapeliä, kuka siihenkin osaa vastata. Me olemme keskustelleet asiasta siihen sävyyn, että kunhan saamme vakituiset työpaikat niin aikaisintaan sitten alkaa yritys. Se on pieni "helpotus" siinä mielessä, ettei sitä ennen tarvitse niin kauheasti asiaa miettiä (joo...niin varmaan...) =)
Moi!
Kiva kuulla että jokin muukin saman ikäinen on uskaltanut tämän päätöksen tehdä ja näin nuorena. olen pari viikon päästä 21 ja pillerit on ollut pois heitettynä toukokuusta asti. vielä ei vaavi ole antanut itsestään kuulua, mutta just tällä hetkellä on sellainen kutina (ja lääkärin epäily) että nyt olis! mutta ei saa vielä liikoja toivoa, ennen kuin on varmaa. itse olen aina halunnut lapset nuorena, mutta suoraan sanottuna yllätyin itse, että asia tuli ajankohtaiseksi näin ajoisa. mutta mikäs siinä yks ammatti löytyy, vakituinen työpaikka on ja opiskelen jatkotutkintoa parhaillaan. ja mikä tärkeintä toimiva parisuhde ihanan miehen kanssa, joka haluaa lasta jopa enemmän kuin minä(ja se on paljon!) :)
mutta rohkeutta päätöksiin ja onnea yrittäjille!:)