kumppanin haku

Seuraa voi saada mistä vaan missä on ihmisiä. Jokainen uusi kohtaaminen voi olla potentiaalinen kaveruuden/ystävyyden/suhteen alku.

Mistä tahansa. Ei liikuntarajoite ole rajoite ihmissuhteelle. Se ratkaisee mitä on korvien välissä ja sydämessä.

Hei ja hyvää alkanutta vuotta!

Tuota samaa " mistä seuraa liikuntarajoitteiselle" mietin itsekin. Olen menossa laitoskuntoutusjaksolle helmikuussa Lahteen, toivon että saisin sieltä sellaista.
Olen 40nen liikuntavammainen nainen. En tosin jaksa uskoa että kukaan välittäisi tutustua mutta olen toiveikas...!

Eihän se ystävyyden/suhteen haku pidä rajoittuakkaan pelkästään liikuntarajoitteisten piiriin. Yritän itse olla ulospäin suuntautuva esim. opiskelijakavereiden keskuudessa ja hyviä tyyppejä olen löytänytkin. Itseänikin kuitenkin myös kiinnostaisi löytyykö Suomesta enää kokoontumispaikkoja, leirejä tai muita vastaavia suunnattuna pääasiassa liikuntarajoitteisille. Pienempänä olen käynyt muutamissa. Googlettamallakaan ei taho oikeen löytyä

Niin, ikävähän se on jos ne ovat syrjiviä tapahtumia. Niissä on tuskin mitään järkeä käydä. Voihan tällaset tapahtumat silti olla avoimia kaikenlaisille ihmisille. Ei vaan liikuntarajoitteisille.
Lopetin leireillä käymisen lapsena koska se ei jostain syystä mielyttänyt. En kokenut että leirissä itsessään olisi ollut mitään vikaa. Toiminta on kuulemma suljettu vuosia sitten nimenomaan vähäisen kävijämäärän takia.
Nyt kun ikää on tullut hieman lisää niin käyminen vastaavanlaisissa tapahtumissa voisi olla ihan antoisaakin.

Kuten aiemmassa kommentissa totesin on tietysti hyvä pyrkiä olla ulospäinsuuntautuva kaikenlaisten ihmisten kanssa, ei vain liikuntarajoitteisten.

Onko kukaan liikuntavammainen saanut terveeltämä vastakkaisen sukupuolen ihmiseltä aloitetta suhteeseen?

On, tiedän useitakin aviopareja.

Niin mielelläni minäkin,lähes 60nenmummo tapaisin vastakkaisen sukupuolen edustajii.Viks vain kahvilla,,elokuvissa käyden ja miksei ravintelissa syömässäkin.Saisit kyl kallistaa kuppiikin, ihan miltä itse tuntuu.Mie en kuppeile ennää muutko kahvii ennää.Nykpaikas missä asun en juurikaan käy missään tääl on porukka niin sisäänlämpiiävä niihe ei ulkopuolsiet juurikaan huolita vaiks kyse ois vik liikuntanvammasista.NIinpä mie istuu kupeksin kotosalla suurimmanosanikaa..eikä tiältä kukkaa tuu hakkee.

Moi, Oon nyt vajaan kolme vuotta ollut liikuntavammainen mies,ikää pian viiskyt.Treffi palstoja on tullut katseltua paljon ja vähän kirjeenvaihtoakin on ollut,joskus jopa treffeilläkin on tullut käytyä.Rehellinen tietenkin pitää olla,ei näköjään ihan kaikki terveet pelkää liikuntavammaa,siellä treffipalstoilla tuntuu olevan porukkaa,jotka eivät edes tiedä mitä ovat etsimässä.Mutta luulen,että kun tarpeeks kauan ja sinnikkäästi etsii,niin joskus tärppää. Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille.

En ole koskaan tajunnut miksi potensiaalisen kumppanin liikuntavamma estäisi seurustelun?
Itse olen seurustellut miehen kanssa, joka oli 13 vuotta minua vanhempi,käytti kyynärsauvoja kotona sekä pyörätuolia ulkona. Oli kahistus sentään! minua lyhyempi ja lisäksi melko vahva-asteinen näkövamma.
Tutustuimme työni merkeissä, enempää en sano, ja ystävyys muutui vähitellen seurusteluksi. Kävimme yhdessä teatterissa, tapahtumissa, ihan joka paikassa. Tutustuin hänen veljeensä ja sisareensa,vanhemmat olivat jo kuolleet. Hän asui kaupungin kesksutassa mistä oli kätevä liikkua ilman taksia, mutta varjopuolena se, että talossa asui enimmiltään vanhempaa porukkaa, jotka katsoivat yhdessäoloamme karsaasti. Sain kuulla vihjauksia ja ivaakin.
Olin nuori, päälle 2kymppinen, ja minulle tarjoitui mahdollisuus työni puitteissa lähteä vuodeksi ulkomaille. Arvelimme,että suhde sen kestää,mutta koska olin senverran kaukana ja hänelle matkustelu olisi ollut melkoisen rasittavaa,emme tavanneet kuin harvoin ja yhteydenpito jäi enimmäkseen puhelimen ja Skypen varaan. Siinä kävi sitten niinkuin kävi.
Hänellä on nyt uusi, tunnen hänetkin ja olen tavannut. Ystävinä jatketaan.
Ja minä löysin onneni täältä, enkä Suomeen asumaan palannut.
En näe vammaa minkäänlaisena esteenä. Vamma on ominaisuus ominaisuuksien joukossa. Ei se määrittele ihmistä! Vammainen ihminen voi olla kultasydäminen tai p.ska,ihan niinkuin vammattomatkin. Luulen että ihmisisllä vain on täysin turhia pelkoja ja ennakkoluuloja. Kunpa niistä päästäisiin....

Hei.
Uskoisin kumppanin löytyvän samalla tavoin kuin täysin liikuntakykyisellä ihmisellä. Moni liikuntakykyinen miettii samaa kuin sinä - missä ihmeessä siihen tulevaan kumppaniin voi törmätä? Harvemmin kukaan kuitenkaan tapaa ihmistä liikennevaloissa tai bussipysäkillä, sillä jo Suomalainen kulttuuri sotii todennäköisyyksiä vastaan. Uskon juhlija-henkisen viikonloppu vipeltäjän törmäävän joka ikinen vkl uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, joista löytyy varmasti ihastuksen kohteita. Mutta entä jos et tykkää käydä illanvietossa vaan nautitkin rauhallisista koti-illoista pienemmissä piireissä, kuten esim. itse. Mikä onkaan mieluisampaa kuin laittaa kuulokkeet päähän, rentouttava musiikki soimaan ja viinilasillisen ja pienen pilkkeen kera tutkailla treffipalstoja ja odotella sitä ilmoitusta "sinulle on saapunut uusi viesti".

Liikuntarajoitteisen voi olla vaikea löytää treffipalstoilta saman kokenutta. Samaa asiaa voi verrata esim. siihen, että treffipalstoilta voi olla vaikea löytää samassa elämänvaiheessa olevaa ihmistä. Toinen etsii vakavaa parisuhdetta, toinen taas yhden yön kiihkoa, tai sitten henkilökemia tai ulkonäkö ei olekkaan samoja kuin odotukset. Useasti näissä tapauksissa ihmiset pitävät sitä unelmien kumppanin mielikuvaa yllä tapaamiseen asti ja voi olla, että tästä syystä ns. fyysisesti terveet saavat helpommin treffit sovittua vaikka useimmiten suhde jää treffien tasolle. Yksi syy varmasti on ennakkoluulot, ihmiset lähestyvät varoen heille itselleen uusia asioita vaikka todellisuudessa liikuntarajoitteisuus on verrattavissa vaikkapa siihen, että kumppani on kasvissyöjä. Uskon, että toisinaan ihmisille on vaikea kertoa olevansa liikuntarajoitteinen mikäli vastapuoli itse ei ole.

Mitä mieltä itse olette nettitreffailusta, onko millaisia kokemuksia? Oletteko löytäneet suhteen? Oliko millaisen työn takana vai nappasiko heti? :) Onkohan muuten meille rullatuolissa istuville ns. omaa treffisivustoa, jossa voisi tavata saman kokeneita ihmisiä? Mikäli on niin linkkejä kehiin! :) ... Äkkiä guuglettamalla löysin yhden Suomalaisen http://www.kaksinkaunis.fi ja loput hakuun osuneet tuntuvat olevan ulkomaalaisia. Täytyykin koklata.

Ootteko muuten huomanneet kuinka ulkona kävellessä saa ihmisiltä helposti ihan mukavia katseita, muttei puhetta tai esittäytymistä. Mistähän mahtaa johtua? Ollaanko me niin ujoa kansaa?

Yksi tapa löytää uusia ihmisiä on harrastukset, uskokaa pois. Erilaisia harrastuksia riittää mielin määrin ja kaikkea mitä kykenee, kannattaa kokeilla! Maailmassa on ihmisiä yli 7 miljardia kappaletta, eiköhän täältä jokainen kumppanin löydä, kun hieman tähystelee ympärilleen :)

Jooelix_912, ei tietenkää pidä rajoittua pelkästään liikuntarajoitteisiin, mutta esim. juurikin leireillä on toisinaan todella mukava tavata ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman. Saa mielenkiintoisia keskusteluja aikaan! Kun kyselit leireistä, niin kannattaa kurkata esimerkiksi oman kaupungin kotisivuilta. Lisäksi itse löysin monia osumia vuoden 2015 ryhmätapahtumiin, kun googletin: "liikuntarajoitteisuus ryhmät Lahti".

http://www.kaksinkaunis.fi/
Deittisivusto liikuntarajoitteisille ihmisille, ja miks ei muillekkin. Sivusto on aika uusi jotenka jäseniustöä ei vielä pahemmin ole.

ei löydy liikuntavammaiselle helposti kumppania. terveet ei seukkaa liikuntavammaisen kanssa, koska luuleevat että joutuvat tekemään kaikki kotityöt ym. ja jos kaks liikuntavammasta on yhdessä, niin kukas sitten tekee kotityöt ja kodin remppahommat ym. jos ei ole varaa pitää kotiavustajaa tms.

kuka tekee kotityöt, jos on sellainen vamma ettei pysty..jonkun ne on tehtävä.

Moi,
Ihan aluksi sanoisin, että "romanssi" voi tulla vastaan ihan missä vaan, oli rajoitetta tai ei. Ainoa vakava rajoite on korvien välissä, jos on ollakseen. Puolin ja toisin.
Tämä asia on matkan varrella tutuksi, parilta eri kantilta.
Joskus kauan aikaa sitten, katseeni kohtasi kinnostavan neitokaisen katseen, eräässä tilaisuudessa. Sitä silmäpeliä kesti oman aikansa ja johti lähestymiseen minun
puoleltani. Tämä nuori nainen ilmaisi, luonnollisella tavalla, oman vammansa. Toki yllätyin hetkeksi, mutta en antanut asian häiritä. Oleellista oli myös se, ettei hän antanut asian häiritä.Vietimme varsin mukavan illan.
Tämä opetti nuorelle miehelle, ettei ihmisen tarvitse olla fyysisesti täydellinen ollakseen täydellinen minulle. Ikävä kyllä kotipaikkojemme etäisyys oli n.500km, joten asia kuivui kokoon.
Toisenlainen tarina taas laivalta.
Menin hakemaan naista tanssimaan (olin selvinpäin),nainen käänsi vain selkänsä.
Myöhemmin huomasin, että hänen toinen hiha oli "tyhjä". Voihan olla niin, että minä en vain ollut mieleinen ja toivottavasti niin.
Käänteistäkin on tapahtunut. Minun kanssani silmäpelin aloittanut nainen pyörätuolissa on ottanut aloitteen haltuun ja lähestynyt minua.
Tämä muuten tapahtui kauppakeskuksessa.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että lähestykää toista ihmistä, niin naiset kuin miehet, oli vammaa tai ei, jos siltä tuntuu.
Rohkeasti vaan, rukkaset saa pahimmillaan ja niitähän saa jos on saadakseen, oli vammaa tai ei.
Sinänsä on hyvä asia, että joku laittaa sivuston jossa tehdää selväksi sen rajattomuus.
Muuten vaan ulos ja kaupungin yöhön tai muuten vaan aktiivisuutta ja rohkeutta.

Hei

Olemme luomassa palvelua nimeltä Treffaa, jotta projektimme etenee meidän tulee todistaa rahoittajille että tälläiselle palvelulle on tarvetta.

Treffaa uskoo, että kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet löytää rakkautta ja pitkäkestoisia ystävyyssuhteita. Tämä voi joskus olla haastavaa vammaisille.

Treffaa on erittäin helppo ja kätevä tapa luoda uusia tuttavuuksia, ystävyyssuhteita tai löytää elämänkumppani.

Mikäli kiinnostuit lähetä meille yksityisviesti facebookissa tai kommentoi alle.

Kuulisimme mielellämme mitä mieltä olette tälläisestä palvelusta, ja olisiko sille tarvetta Suomessa.

https://www.facebook.com/Treffaa-1640018102927031/?fref=ts

Kiitos

Esa

ojkkop

Itse olen liikuntavammainen vajaa 50v mies, ja kohtasin yllättäen 30v sitten naisen joka oli omaikäinen, terve ja aloitteellinen. Kaikki kuukahti vain siihen, että olen saanut omassa perheessä sen viestin etten tarvinnut mitää, ja muut sitäkin enemmän, jopa enemmän kuin on olemassa. Parempi varmaa näin, niin saa nuo paskat elää niin kuin elävät.

Minulla on unelma, kaunis ja tärkeä... Olisin onnekas, jos löytäisin Sinut elämäni tärkein täältä, osaisitko suunnistaa luokseni, tarjoaisitko kodin kaipaavalle sydämelle, joka osaa ja voi sinua aidosti rakastaa? Olen 42 vuotias mies Helsingistä täynnä hellyyttä, suudelmia, läheisyyttä ja tunnetta, jonka haluan tarjota yhdelle erityiselle naiselle.
Olen onnettomuuden vuoksi kykenemätön kävelemään ja toivon sinun sen hyväksyvän. Se ei estä minua rakastamasta, rakastelemasta eikä saavuttamasta perheonneakin kanssasi. Olisin enemmän kuin valmis perustamaan perheenkin kanssasi ajan myötä, jos meistä siltä tuntuisi, mutta en sitä pakonomaisesti etsi. Kaipaan ihanaa naista, jonka voisin hukuttaa hellyyteen ja iloita kanssasi kaikesta tästä.
Aito ja hyväsydäminen nainen, jos haluat löytää elämääsi aidon rakkauden, jolla on myös jatkuvuutta flirttaa, kirjoita - näytä minulle missä olet

Olen lievästi liikuntavammainen.(selkärankareuma ja nytten sairastanu syöpää 2v.).Mahtaskoha tämmöselle ukolle löytyvä naisimmeistä kaveriksi miksei myös enempiki jos kemiat passaa? 65v. Ukkeli oulusta.

Niin asiani koskee avustaja Firmaa Med Group nykyistä Onni Hoivaa ja tämän kyseisen Firman Henkilökohtaisia Avustajia Emma Ailanevuo,Asta Ailanevuo ja Jutta Kissanen ketkä ovat kaikki nämä kolme avustajaa syyllistyneet Vaitiolovelvollisuuden rikkomiseen minusta ja muista avustettavista kuten muummuassa tämä Asta Ailanevuo ja Samoin Emma Ailanevuo ovat muummuassa kertoneet luonani luottamuksellisia tietoja muista avustettavista mikä on todella väärin ja vaitiolovelvollisuudenrikkomista ja mitä nämä henkilöt ku Asta Ailanevuo ja Emma Ailanevuo ovatkin kertoneet minusta on todella pelottavaa.
Niin samoin nämä kyseiset avustajat ovat arvostelleet minua loukkaavasti haukkumalla minua että olen paska ym kun en osta koiralleni Chihuhua Kananugettaja ja hampurilaisia muummuassa mikä loukkaa minua todella ja nämä kyseiset avustajat ovat myös tehneet minusta perättömiä eläinsuojelurikosilmotuksia lukuisia kuten muutamasta muustakin avustettavasta ja ovat vielä kertoneet näistä ylpeillen luonani mikä on todella väärin ja miten tälläiset avustajat voivat jatkaa työssään tämä on todella pelottavaa eikä kukaan puutu tähän.
Sekä olen tästä samasta asiasta ollut yhteydessä Med Groupiin nykyiseen Hoiva Onniin kuten Helsingin Vammais Sossuun Marja Kärkkäiseen eikä kukaan auta minua tässä eikä asia ole mihinkään muuttunut eli miten tämä voi jatkua näin ettei kukaan puutu tähän vaan nämä avustajat Emma Ailanevuo ja Asta Ailanevuo voivat jatkaa vaitiolovelvollisuuden rikkomista ja perättömien eläinsuojelurikosten tekemisiä Poliisikaan ei puutu tähän ja kuten kävin eläinlääkärissäkin 7.5.2019 tämän perättömien eläinsuojelurikos ilmoitusten takia niin eläinlääkärikin totesi että tämä on todella valitettavaa ja ikävää sekä huonoa kun eläinlääkäri kertoi että hänen 10 vuotisen uransa aikana näitä perättömiä eläinsuojelurikos ilmoituksia on tehty todella paljon ja nimen omaan vammaisia ja pyörätuolissa istuvia kohtaan.
Niin ja tämä on suorastaan kiusantekoa ja kuten itsekkin istun pyörätuolissa liikenneonnettomuudentakia ja minusta tämä on todella törkeää ja loukkavaa sekä kiusantekoa meitä vammaisia kohtaan eli eikö oikeesti mikää laki ole meidän vammaisten puolella vai onko niin että jos meillä vammaisilla on koira tai joku muua lemmikki niin meitä vastaan voi tehdä perättömiä eläinsuojelurikos ilmoituksia vaikka kuinka eikä kukaan puolusta eikä auta meitä onko näin onko.

Yleensä sekin, että saa jutella ns. terveen kanssa tasapuolisesti on vaikeaa! Mutta kerrompa oman aika tuoreen kokemuksen hyvin suojellusti.

Eräs vastakkaista sukupuolta oleva ihminen kertoi minulle erään itsessään olevan asian. Kommentoin asiaa lyhyesti. Tästä meni vähän aikaa, nin tämä sama ihminen kertoi toisen asian omista mieliteoistaan. Hän avasi aiheen joka on varmaan harvinainen kahden kaverin kesken. Saati sitten terveitten samaa sukupuolta olevien kanssa.

Me ollaan tämän ihmisen kanssa vain kavereita, mutta kertoo kait siitä, että ihmiset voi lähelläkin vaikka ollaan aika erilaisia.

Moi olen itsekin juuri saanut diagnoosin silmäsairaudesta. Olen näkövammainen nainen. Olen 43 vuotias. Haluaisin parisuhteen. Etsin juuri mistä löydän seuraa.

itse olen liikuntavammainen nyt 51v mies! 30v sitten aivan terve nainen ( omaikäinen) teki itse aloitteen! Koska aivan tämän asian ulkopuolisilla on joskus tapana ottaa kommenteja niin päätin että en ala kiusaamaan! Siitä jutusta ei tullut mitään. Siitä ihmisestä jäi kuitenkin paljon sellaista mitä kaipaan vaikken pystynytkään kertomaan hänelle syytä miksi annoin pakit.

Nyt kun ikää on 30v lisää niin asia on aivan eri.... Ehkä tässä pärjää sen mitä tarvitsee pärjätä!

Mutta toivotan teille onnea jotka vaikeuksista huolimatta onnistutte ilman ulkopuolisten kommenteja! "Eyhän sinä mitään tarvitse"

Juuri eräs julkisuuden nainen sanoi ettei ulkonäkö ole miehessä tärkein. En oikein osaa tuosta ihmisestä sanoa mitään, mutta jos mies on hänen ikäänsä ja jollain tapaa ”erilainen”, niin epäilen tuota ulkonäkö vaatimusta.

Olen tavannut erään miehen Turussa, hän ei ole nuori enää, ja on liikuntavamma,
tapasin lähialueen kauppakeskuksessa.
Hän sanoi, "emmekö voisi olla ystäviä", ja ensin hämäännyin vähän, mutta koska pidän paljon hänestä, ajattelin iloisena saavani todellisen ystävän.

Olen itse sairauseläkkeellä, mutten vammautunut.
Tosin selkä meni niin huonoon kuntoon, etten kuukausiin päässyt mihinkään,
ja lisäksi koronarajoitukset.
Tiedän että hän asuu jopa samalla alueella, kadunkin hän kertoi,
mutta.... tiedän vain etunimen.
Mahtaisiko joku tietää, ketä tarkoitan.....ja miten saisin yhteyden.?

Minusta se oli häneltä tosi rohkea ele.

Olen vähän jo liikkunut, mutta huolissani, kun häntä ei näy missään.

Varmaan kolmas tai neljäs vastaus tähän ketjuun, mutta kirjoitan silti.

Mitä itse toivoisin ja olen kokenutkin. Suoraan puhetta. Eli jos jollain on asiaa minulle, niin sanoo suoraan. Itseasiassa aikanaan eräs oma ikäinen nainen ilmaisi asia sanomalla, mutta syyt miksi väistin oli vähän erikoiset.

Mutta miksi pitää antaa lupa ottaa yhteyttä jos kerran itse voi sanoa asiansa ilman arvailua! No onhan se kaveruudesta sopiminen vähän hölmöä. Mutta jotenkin se on kuitenkin avattava. Viimeksi eräs naispuolinen sanoi, että häntä saa halata. Mitä sekin sitten tarkoitti?

Itseltäni puuttuu kyky tähän.

Olen 40 nainen Etelä-Suomesta. Minulla on aivan minimaalinen liikuntarajoite. Olen nätti ja mukava ja aika yksinäinen. Hetero kun olen, toivon mukavalta mieheltä yhteydenottoa: maimai@ luukku. com

No minä löysin rakkaani ihan nettitreffien kautta ja liikun pyörätuolilla.
Minusta ei istumakuvassa näy vammani,oli muutenkin hauska saada ulkonäöstäni palautetta ilman että vammasta tiedettiin.
Yllätti kiinnostuksen määrä koska olen aina pitänyt itseäni rumana,sainkin kuulla päinvastaista.
Kohotti itsetuntoa.
Tärkeintä tietysti että törmäsin Häneen ja rakastuttiin .
Ihmeellisiä asioita voi tapahtua 😁

Apua kaikkiin elämän osa-alueisiin.
Harrastukset, kauppa-apu, pienet remontit, piha hommat, lääkärissä käynnit, keskustelu, kahvittelu jne...
Kysy.
[email protected]
Kik kovaa9

Ihan omasta kokemuksesta liikuntavammaisena. Olen saanut huomiota vastakkaisen sukupuolen ihmiseltä mutta toivoisin selkokielisiä sanoja. Ei se paljoa kerro mitään jos saa luvan halata tavata etkä tiedä toisesta mitään. Ei Facebook kaveruus ole mitään jos ei tule koskaan juttelemaan mitään messengerin tai tekstiviestse eikä avaa koskaan mitään keskustelua kertomalla omasta elämästään. Ei sillä. Olen saanut avauksen ja olen jutellut elämästä naimisissa olleen ihmisen kanssa joka kipuili elämässä. Minulla ei ole mitään annettavaa vakituisessa suhteessa oleville vaikka minulla on mielipiteitä.

Olen selaillut tässä eri aiheeseen liittyviä palstoja, enkä oikein tiedä, mihin tämän sijoittaisin. Ehkä “kumppanin haku” on se osuvin palsta.

Aiheesta on nähnyt kaikenlaisia vastauksia, mutta tässä vielä oma rokka soppaan. Tästä tuli aika “incel-henkinen” kirjoitus, mutta menköön. Tarkoitus vain jäsennellä omia tuntoja ja ehkä joku terapeuttinenkin tavoite on.

Jouduin pyörätuoliin nuorena aikuisena. Jälkikäteen ajatellen ehkä pahin mahdollinen aika vammautua, mutta subjektiivista kai sekin. Ennen vientiä riitti kohtalaisesti ja pari vakavempaakin seurustelusuhdetta ehti olla.

Ulkoisesti ei ole tapahtunut suuria muutoksia tuolin ja iän tuoman hienoisen rapistumisen lisäksi. Käytös kohteliasta, mieli älykäs ja tavat herrasmiesmäiset. Käyn edelleen harrastuksissa, baareissa ja festareilla. Joskus saanut jotain naisien numeroita illalla, mutta aamulla viestitellessä heidän kiinnostuksensa on lähennellyt nollaa. Kerran (ennen tämän vuoden maaliskuuta) olen noin viidentoista vuoden aikana päässyt sänkyyn asti, mutta taisi ulkopaikkakuntalainen tyttö tarvita vain yösijan. Näin ainakin oletan seuraavien päivien välinpitämättömyydestä.

Koronaa ennen sosiaalinen elämäni oli jo kohtuullisen matalalla, kun ehti ikääkin jo tulla. Korona-aikoina se tippui kuitenkin nollan tuntumaan ja päivät kului lähes töissä ja kotona. Eikä tuo ole vieläkään suuresti aktivoitunut. Harmi sinänsä.

Nyt hieman matematiikkaa. Olen ollut pitempään useissa treffisovelluksissa (yli viidessä). Lähettänyt noin tuhat tykkäystä tai viestiä. Saanut takaisin joitain kymmeniä. Näistä noin 50 % on ollut varteenotettavia kandidaatteja. Näistä ehkä 40 % vastaa viesteihin edes kerran. Yhdeksikään tapaamiseksi/treffeiksi nämä eivät ole realisoituneet. Ei siis kummoinen osumaprosentti.

Kaipaan kuitenkin kumppanuutta, läheisyyttä ja ns. naisen lämpöä. Maaliskuussa aloin käyttämään “seuralaispalveluita”. Niistä ei kumppanuutta saa ja läheisyyttäkin vain hetkeksi, mutta minkäs teet. Tuleepahan edes yksi tarve tyydytetyksi. Halvaksi tuo ei tule, mutta onneksi on työelämässä.

Nyt kuitenkin kasa keikka- ja festarilippuja taskussa kesää varten. Josko jotain oikeaa löytyisi. Mutta leuka rintaan ja kokka kohti uusia pettymyksiä!

Varmaan unohdin jotain olennaista, mutta lisäillään, kunhan juolahtaa mieleen. Aika nollaviesti, mutta ajattelun selkeyttämiseksi ihan toimiva.

Olisiko joku liikuntavammainen vanhempi nainen kiinnostunut miesseurasta ilman sitoumuksia?
Olen 57/182/95 mies Treen seudulta.

Liikuntavammaisena miehenä kysyn kysymyksen terveille naisille! Tässä on omaa kokemusta vuosikymmenien aikaan tullut.

Annetaan niiden olla jotka kulkee ohi eivätkä sano mitään. Annetaan niiden olla jotka suorastaan sylkevät silmille.

Mutta mikä saa kivan näköisen ja muutenkin kivan naisen tulemaan "vajaakin" luokse ja alkaa lähentymään. Miten teille pitäisi vastata? Ottaa kädestä kiinni, halata, antaa numero.