Taas kääntyy vuosi menneeksi, uusi ovella jo kolkuttaa. Pistänpä pientä haastattelua teille, muistelkaa, miettikää hetkinen ja kertokaa mikä asia on ollut teille merkittävin tänä vuonna? Jos niitä on ollut useita niin laittakaa useampi.
T: isoäidiksi tänä vuonna tullut :)
T: isoäidiksi tänä vuonna tullut :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Aika vaisu vuosi, ei erikoisempaa.
Jos jättää tympeät asiat puimatta, ehdottomasti merkittävin asia oli keväällä LSO:n konsertti. Once in lifetime-kokemus. Oletettavasti loppuvasta vuodesta ei jälkeenpäin ole muuta muisteltavaakaan. Ton keikan kyllä muistaa.
=DW=
Jaha, sinustakin löytyy herkkis :)
Hyvä niin, elämässä voi ja pitääkin kuunnella muutakin kuin kevyttä musiikkia. Ps. Oli pakko googlata, ihan ei kirjaimet sinällään paljastaneet mistä kerroit... Tyhmä minä.
LSO on liha ja makkara ja eines tehdas pääalueenaan turun seutu. Lempinimeltä LOSO.
Minulla myös oli aika lailla tavanomainen vuosi. Pitkästä kesälomastani nautin aina ja se on jokaisen vuoden kohokohta ja parasta aikaa. Myös erilainen ulkomaan matka (pitkästä aikaa) painui mieleeni ja oli ehkä sellainen once in a lifetime -kokemus.
Isoäiti en vielä ole mutta aikuisten lasteni saavutukset lämmittävät aina mieltä; valmistuminen, pääsy erilaisiin produktioihin ja työn saaminen, aika lailla tavallisia mutta tuikitärkeitä ainakin äidin näkökulmasta.
Ehkä tämäkin vuosi on tuonut lisää varmuutta siihen, että uskallan elää arvojeni mukaisesti; vapaa-aikaa arvostan entistä enemmän ja työn tekemiseen en satsaa enää niin paljon. Ja periaate vähemmän on enemmän on sisäistetty taas piirun verran syvemmälle.
Jösses, hyvä muistutus tuo lasten valmistuminen! Tunnustan pitäneeni itsestään selvänä että tytär valmistuisi suunnittelemassaan aikataulussa vaikka viime talvena epäröikin gradunsa kanssa. Poika valmistuu tänä vuonna Otaniemestä ja juhlat on sitten tiedossa tällekin vuodelle.
Jotenkin se pikkuinen vei niin huomion....
Mielekkäät, haasteelliset työtehtävät.
Pitkä loma ja hyvä ulkomaanmatka.
Saako udella että matkakohdetta?
Saanko udella: millaisia haasteellisia tehtäviä?
Ilman suurentelua,suurten muutosten vuosi.Ehkä vääriä päätösiä tuli tehtyä ja menetykset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.Menetin rakkaani ja uuden alun ja itse olin oman onnen huono seppä.Tilinpäätös,huono vuosi joka tulee olemaan mielessä koko loppuelämän..Ajattelin nollata tilanteen vuoden viimeisenä päivänä ja avata korkin pitkästä aikaa.En nyyhki mennyttä mutta mennyt vuosi ansaitsee unohduksen edes hetkeksi.Hyvääkin on sentään kun terveys on säilynyt,jopa psyykkinenkin jollain tasolla.Huomenna ei näppis kiinnosta,joten.Hyvää alkavaa vuotta kaikille!
Olkoon pullosi sitten Hyvän Tuurin tuojana tulevaan vuoteen.
Minulle oli ja on tärkeintä että läheiset kaikki rakkaat ihmiset ovat vielä täällä olemassa :) ja ettei kukaan ole sairastunut vakavasti ja ettei onnettomuuksia ole kukaan joutunut kokemaan.
Totta puhut, noistahan pitäisikin alkaa olemaan kiitollinen useamminkin kuin vain vuodenvaihteessa. Kiitos muistutuksesta :)
Merkittävimmät asiat ovat tänä vuonna olleet kohtalaisen ikäviä ja niiden asioiden puinti jatkuu. Niihin en kuitenkaan uhraa ajatuksiani enempää kuin on pakko.
Nuorison kasvamista on ollut edelleen ilo seurata. Kaksi kolmesta valmistuu ammattiinsa keväällä eli nyt pidän peukkuja sille, että kesäksi löytyisi ihan palkkatyötä joko työharjoittelupaikasta tai muualta.
Merkittäväksi asiaksi luettaneen sekin, että olen pysynyt mukana oman alani kehityksessä = kyllä se vanhakin koira taipuu uusiin temppuihin.
Onnea Alter egolle. Mummius on kivaa. Mun pieni tähtisilmä (tyttären poika) menee esikouluun syksyllä. Niin se aika vaan rientää...
Auringonhippuja vuoden viimeisiin päiviin!
t. SeijaSini
I
Kiitos ex-seijasini!
Olet varmasti kuullut sanonnat: "rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä sillä meikä ei lannistu" ja "mikä ei tapa, se vahvistaa." Näistä ehkä sinulle uuteen vuoteen mottoa ja voimaa :)
Mitä tästä vuodesta jäi käteen.. helppoa ei mitään.. Tai ei niinkään.
Uusi parisuhde on aluillaan ja sitä nyt maistellaan. Etenee omalla painollaan, eipä tässä iässä auta hötkyillä.
Lapset ovat päässeet taas eteenpäin elämässään.
Yrityskin kaikesta huolimatta edelleen jaloillaan, ja vielä vankemmilla jaloillaan. Eteenpäin mennään.
Terveys nyt otti takapakkia, mutta kaikkea ei voi saada. Tehdään se mikä pystytään ja lopun kanssa opetellaan elämään.
Onneksi olkoon edelliselle.
Merkitsi kuin sain lääkinnällistä apua - pääsin jouluksi kotiin.
Onpa ollut niin tasainen vuosi, että ei tule mitään erikoista kohokohtaa, ei ole ollut vaikeuksia eikä vastoinkäymisiäkään. Terveys on ollut hyvä ja olen saanut apua allergiseen nenätukkoisuuteen pienen operoinnin ja lääkityksen avulla. Oli hyvä marjavuosi ja sain hankittua hyvän kunnon kierrellessäni metsissä. Ei ole ollut edes pientä flunssaa vuoden aikana: kun se tulee, niin se on sitten kotonaan minussa ja hengitys- ja keuhko-oireet kestävät jopa pari kuukautta. Mieleen jäi myös lämpimät ja jopa helteiset kesäpäivät.
Siis kiitollinen mieli jää kaikumaan muistoihin tästä vuodesta.
Vielä lisään yhden asian. Painoasiat eivät ole yleensä ongelmani, mutta niin se vain on että tässä iässä pakkaa helposti tulemaan muutama ylimääräinen. Kesällä kun huomasin, että entiset shortsit, joita en ollut käyttänyt muutamaan vuoteen, eivät oikein mahtuneet päälleni. Silloin päätin tehdä asialle ajoissa jotain ja aloitin pienen tarkkailun mitä suuhuni laitan. Marjakausi ja helteet suosivat vielä päätöstäni, helteellä kun ei ruoka oikein maistu.
Nyt olen solakassa kunnossa ja ei edes jouluna tullut mässäiltyä.
Merkillisen moni nainen tykkää tuijotella omaan napaansa, kuten tämäkin ketju kertoo. Minä tuijotin TV:tä. Merkityksellisintä, mitä se onnistui viime vuonna välittämään, oli Brasilian 1-7 tappio Saksalle jalkapallon MM-kisojen välierässä. Tuon veret seisauttaneen hetken vaikutukset tulevat kertautumaan vuosikymmenien ajan eri puolilla maailmaa niin taloudessa, politiikassa, kulttuurissa, kuin tietysti urheilussakin. Se vaikuttaa kokonaisten kansankerrostumien elämänarvoihin, -valintoihin ja aktiviteetteihin. Ukrainan kriisi, kansainvälinen taantuma ja suomalainen kestävyysvaje ovat vakavia/murheellisia asioita, mutta silti alue- ja sukupolvivaikutuksiltaan melko suppeita tuohon shokeeraavaan parituntiseen verrattuina. Tämän väitteeni ymmärtääkseen täytyy tietysti olla edes auttavasti perillä jalkapallon historiasta ja merkityksestä kansoille eri elämän alueilla ja aikakausina.
Lapsistahan nuo näyttävät puhuan ja niiden saavutuksista, yls pitää huolen ettei koidu veronmaksajille kalliiksi luhavuuen aiheuttamien terveysongelmien vuoksi, alottaja mainitsee katsovansa televisiota. Mitä sinä naisväkeä näykit? Et sitten saanu viime vuonnakaan.....? Vastenmielistä tuommoinen toisten tuomitseminen.
Jalkapallohan se täältä keskustelusta vielä puuttuikin....kun se niin tärkeää onkin se potkupallo....
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=44855
Vakavaa aikaa eletään
Onnea isoäitiyden johdosta! Niin suuri asia, että varmasti on sinulle se kaikkein merkittävin asia 2014. Itsellä ei "pelkoa" isoisyydestä ainakaan lähiaikoina vaikka poika jo 26. Siinä mielessä isäänsä tullut, itse ehdin isäksi vasta yli kolmikymppisenä.
Itselle se merkitsevin asia oli ikävämpi sellainen. Vuoden 2014 toiseksiviimeisenä päivänä jouduin luopumaan kohta 11 vuotiaasta koirastani sen kohtaaman vakavan sairauden takia. Nyt koti tuntuu tyhjältä, ei kuulu kynsien rapse lattiaan, ei ole rapsutettavaa, ruokittavaa, ei ole ketään, joka veisi minut lenkille. Ikävä on suuri. Syyllisyyden tuntokin vaivaa, kun päätin viattoman luontokappaleen elämästä vaikka järki sanookin, että näin oli paras. Anteeksi Emma.
Se on kova paikka kun joutuu kaverista luopumaan. Jouduin itsekin aikanaan viemään oman koirani piikille sen sairastuttua vakavasti ja kun kärsi. Silti tuli syyllisyydentuntemuksia pitkään ja päätin silloin että oli mun viimeinen koira.
No pari vuotta tossa jo on seuraava rekku ollut piristämässä ja kiristämässä.Liha on kato heikko ja hyvää. Kyllä se siitä.
Oli ihan hyvä vuosi, ei mitään valittamista. Varsinkin kesä oli mukava lomareissuineen. Duunissa tosin lamametkut mutta niitä nyt on tässä kerennyt näkemään jo niin monta ettei ne pahemmin tärisytä.
Hyvää uutta vuotta vaan itse kullekin.
Pakko vielä tänne kommentoida, koska aikaisemmin sain niin paljon kylmää niskaani aloittajalta. Päällimmäisksi vuodesta 2014 jäi mieleeni puolisoni 2 kk raju sairaus ja lopulta hänen menettäminen. Toivottavasti tuleva vuosi on meille kaikille edellistä parempi!
Leskejä löytyy, minäkin leski olisiko sekoittaneet johonkin toiseen niihin lukemattomiin leskeihin, syytökset olivat ilkeitä pyytivätkö edes anteeksi, aloittaja sekä DW olisiko kanttia.
Kylmää vettä niskaan sait vain siksi, että ALOIT HAUKKUA MUITA ETTÄ USKALSIVAT ALOITTAA UUSIA SUHTEITA. Alter ego ja =DW= sekä jotkut muut, minäkin, olemme oikeassa ja sinä väärässä, senkin tuomion enkeli. HÄPEE EDES.
Tyttären ylioppilasjuhla ja pojan ripillepääsy.
Tyttären ensimmäinen kunnon työpaikka : )
Viisivuotinen ikisinkku-miesystävä on tainnut vihdoin tulla "taamotuksi" niin että poisryntäämistään ei enää tarvitse pelätä. Tänään puhelimitse pyysin häntä tunnustelemaan "miltä rakastettuna oleminen tuntuu".
En malta olla sanomatta kun luin kaikki kommentit.
Tärkeitä elämän asioita on useimmille tapahtunut ja sain hiomata kuinka kapea katseistsa monen elämä on,minun mukaan lukien..Jalkapallo,rekku ja muut tärkeät asiat ja toisille jotkut asiat eivät tunnu miltään.Kuin joku mistelee lämmintä kesää tai kuopattua rekkua,ei kuulu mun haavemaailmaan ja silti toiselle on se henki ja elämä.Tästä kaikesta päätellen emme välitä toisistamme tarpeeksi ja vähättelemme menetyksiä jos ne eivät kosketa itseään.Mun menetys uuden vuoden yönä oli vähäinen kun pullo viinaa osui oikeaan osoitteeseen,eikä edes pudonnut kivilattiaan ja särkynyt vajavaisena.Mietin jo tässä et olikos se tärkein se pullo minulle..? Ainakaan tuleva ja alkanut vuosi ei voi olla huonompi,ellei terveys mene tai henki lähde osittan,tarkoitan kitumaan jäämistä :)
Itse sain keskenmenon vaikka olenkin mies.
Olin menossa satamaan jaTallinnaan mutta kesken kaiken keskeytin menon ja läksin Ruotsin risteilylle.
Sitten kesken loppukesän läksinkin Kreetalle. Mökilläkin muistin käydä kolme kertaa.
Heh heh.
Kun täs oikein tarkkaan miettii ja ollaan kuitenkin murrosiän ylemmällä puolella (50 ) niin kyllä ne vuoden 365 jokainen päivä on yhtä merkittäviä. Niihin liittyvät mahdolliset huipennukset voi merkata plussaksi.
Miinustamista en osaa harrastaa. Olen liian positiivinen sellaiseen.