Meitä on viisi veljestä. Isä ja äiti kuolleet. Heidän asumaton omakotitalonsa odottaa myyntiä, josta sovittu. Eli jakamaton pesä vielä. Omakotitalossa kaikki vanhempiemme tavarat. Pitäisi siivota. Olemme siihen valmiita, paitsi kaksi veljestä. Emme heidän mukaan saa mennä taloon muuta kuin kaikki viisi yhdessä. Emme ole viemässä mitään tavaroita.
Kaksi veljestä eivät anna lupaa mennä tekemään mitään ilman heidän läsnäoloa.
Onko näin?
Tilanne vaikea koska asumme ympäri Suomea.
Kaksi veljestä eivät anna lupaa mennä tekemään mitään ilman heidän läsnäoloa.
Onko näin?
Tilanne vaikea koska asumme ympäri Suomea.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voitte tehdä näille jäärille selväksi, että joko tämä hoituu ehdottamallanne tavalla pikapikaa tai haette pesänjakajan ensimmäisenä arkipäivänä käräjäoikeudelta. Ehkä he ymmärtävät, että se maksaa rahaa. Ehkä heille kuitenkin v'ttuilu on tärkeämpää kuin muutama tonni rahaa. Järkiperusteita heidän toiminnalleen ei ole eikä niitä löydy, vaikka tekisitte mitä. Oletettavaa on, että jos ei homma hoidu, kauppa purkautuu ja silloin ostajaehdokas on oikeutettu vahingonkorvaukseen.
Ovatko kaikki pesän osakkaat siis olleet sopimassa myynnistä? Onko nimet papereissa? Jos ei ole, varautukaa siihen, että mikään suullisesti sovittu ei pidä.
Nimimerkillä "Been there, seen that".
Kiitos vastauksesta. Kaikki pesän osakkaat ovat kirjallisesti sopineet myynnistä.
Asianajaja hoitanut. Talo ei vielä myynnissä, odottaa myyntikuntoon saattamista. veljet tietävät pesänjakajasta, mutta me kolme haluaisimme välttää sitä. Eli kysymys edelleen: Minkä pykälän/lain/säännöksen mukaan emme saa mennä taloon ilman heidän lupaa/läsnäoloa?
PK 18:2
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L18P2
"Osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta."
Kun sisarusten välillä vallitsee luottamuspula, niin onhan noita asioita vaikea hoitaa.
Kiitos Juristi1.
Hyvää Uutta Vuotta!
En näe miten yhteisesti hallitseminen edellyttäisi kaikkien suostumusta siihen, että edes talossa saa käydä. Minusta on normaalia, että siellä käydään säännöllisesti varmistamassa omaisuuden kunto. Tavaroiden pois heittäminen sitten on eri asia.
Ei yhdessä hallitseminen voi tarkoittaa sitä, että aina passiivinen osapuoli saa tahtonsa läpi. Mitä, jos omaisuuteen kuuluisi vaikka joku eläin? Eikö sitä saisi ruokkia, jos yksi sanoo "Ei!"
Olet valitettavasti väärässä, okaro.
Yhteishallinto tarkoittaa sitä, että osakkaiden on pystyttävä yhdessä sopimaan asioista ja menettelytavoista. Pahassa pattitilanteessa ei asunnolla voi edes käydä ilman että asiasta on yhteisesti sovittu. Eikä kannatakaan, koska jos näin tehdään, saattavat nämä änkyrät myöhemin väittää, että asunnosta on kadonnut jotakin.
Toivottavasti ville-kalle1 saa veljiensä kanssa aikaiseksi sovun - vaikka sitten happamankin sellaisen. Yksi vaihtoehtohan on teettää siivous ulkopuolisella. Mutta jos asunnossa on tavaroita joilla on tunnearvoa, niin eihän niitä kukaan jobbari osaa erotella. Tietty näille veljille voi ehdottaa, että valtuuttavat jonkun "katsomaan päältä", kun te muut hoidatte siivouksen.
Joo, onnea vaan jakoprosessiin ja hyvää uutta vuotta sinnekin!
Onko sinulla jotain muuta tuon väitteen tueksi kuin oma sanasi? Tuo on aivan järjetön väite. Kyllä omaisuudesta saa pitää huolta. Jos joku väittää sieltä jotain otetun, voi sen asian viedä oikeuteen.
Valitettavasti Juristi1 on oikeassa. Vaikka PK 18:2.1 mukaan "toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi." niin vastoin osakkaan nimenomaista kieltoa tälläistä kiireellistäkään toimenpidettä ei saa suorittaa. Eri asia on, että osakkaalle saattaa seurata vahingonkorvausvastuu, jos tämä kieltää esim. vuotavan vesiputken korjaamisen tai jäämistöön kuuluvan eläimen ruokkimisen tai jo sovittu kauppa jää toteutumatta.
(Nix naxkin kääntyisi kuoltuaan haudassaan, jos ukko-snautserinsa jäisi kuolinpesälle, jossa yksi kieltäisi sen ruokkimisen ja pesänselvittäjän määrääminenkin kestäisi niin kauan että koira kerkeäisi menehtyä. Onnistuisikohan turvaamistoimi tälläisessä tilanteessa?)
Eiköhän tuo koiran ruokkiminen ole juuri sellainen toimenpide, joka ei siedä viivytystä.
Ja voitaisinko katsoa tämän koiran ruokkijan ottaneen kuolinpesän omasuuden tältä osin haltuunsa, minkä jälkeen hän pitää siitä huolta. Tuskin siitä vahingonkorvausvaatimustakaan tulee, jos vaikka ihan omalla rahalla ne koiranruokapurkit hankkii. :)
Asuntojen siivoamiset ja roinan & roskien raivaamiset voivatkin sitten olla kinkkisempi juttu.
"Eiköhän tuo koiran ruokkiminen ole juuri sellainen toimenpide, joka ei siedä viivytystä."
Käsittelin nimenomaisesti tapausta, jossa suostumus kiireelliseen toimenpiteeseen ehdittäisiin saada kiireellisyydestä huolimatta, mutta osakas kieltää kiireellisen toimenpiteen suorittamisen (ja ehkä ottaa koiran mukaansa kiellon tehostamiseksi). Minulla ei ole Aarnio-Kangas nyt käsillä, mutta muistelisin heidän kantansa olevan, että myös PK 18 luvun 2 §:n 1 momentin 3. virkkeen mukainen toiminta tulee lopettaa osakkaan vaatimuksesta, vaikka siihen olisi jo (pätevästi) ehditty ryhtyä ennen kuin osakas sai tiedon asiasta.
No ei välttämättä käytännössä ehditä, jos perilliset ja kaikki mahdolliset testamentinsaajat eivät ole tiedossa. Suku voi olla laaja ja testamentti visussa tallessa pankin tallelokerossa.
No mutta jos siis oletetaan tämä hypoteettinen tilanne, että kaikki osakkaat tiedetään ja he ovat jopa paikalla, ja kaksi viidestä kieltää koiran ruokkimisen (tain muun toimen, jolla omaisuus saadaan pelastettua). Muut kuitenkin päättävät tuon pelastustomen tehdä, vaikka se jotain maksaakin. Aika vaikea on näiden kahden lähteä vaatimaan mitään vahingonkorvausta, varsinkin jos tosiaan tuolla koiralla tms. omaisuudella on jotakin rahallista arvoa.
Entäpä sitten jos nämä kolme menevät ja siivoavat asunnon ja ottavat talteen Arabian ruusukupit ja perheraamatun ja heivaavat muun irtaimen kaatopaikalle. Aika vaikea silloinkin on varmaan mitään vahingonkorvausvaatimuksia esittää, jos omaisuudella ei ole jälleenmyyntiarvoa, mutta solmussa tämän jälkeen perillisten välit ovat ihan taatusti. Tai sitten ei. Kukin purkaa suruaan omalla tavallaan, ja voihan olla, että tuollainen "pakkotoimi" saakin lopulta sovun aikaiseksi - tai ainakin asiat etenemään: asunto päästään myymään ja lopulta kuolinpesäkin jaettua.
Tässä nyt poprukka lukee asiaa kuin piru Raamattua. Toimenpide tarkoittaa jotain muun tasoista asiaa. Se voisi olla vaikka kuoilinpesään kuuluvan asunnon vastikkeen maksu kuolinpesän tililtä. Kohdan toinen momentti kerto minkä tasoista asioista on kyse:
"Osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi; haastattakoon kuitenkin muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Hänellä on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi."
Jos on oikeus ilman lupaa nostaa kanne, niin kyllä on oikeus käydä asunnossa tarkistamassa kunto. Osakas A voisi muuten vaikka tuhota omaisuutta ja sitten kieltä muista osakkaita tarkastamasta sitä. Tässä ei ole mitään järkeä.