When It's Love

Presenthasnorhythm kirjoitti:

Kiitos menneestä vuodesta 2014 ja hyvää rakkauden täyttämää uutta vuotta.

ympäristö
näyttää rikkaalta,
onnellisuus

viimeisen ehtoollisen
katettu annos

punaista pitkää
laahusta heilauttava
vastaanottavaisuus

tahtojen sopusointu,
avaruusmeri, jossa
suhteemme tuntui
tilanteen tajulta

palvoen
opetuslapsiensa
lumousta
tunsin aineellisen
fyysisyyden ykseyden
kuin olisin mennyt
ovesta

pienen virheen
vioittamaan
täydellisyyteen

sen valo
on läpinäkyvää
ja se kertoo
kaiken

vartalosi
myötäisyyteen
kietoutuneista
rakkauden kuista

tarttuvista sormien
ja
huulien liikkeistä

sanomattomaan
hämmennykseen

köyhään ja niukkaan
maailmaan

näkemään mieleni

tyynnytyksen autuaat
myrskyn kasvot,
antautumisen halun

kosketuksen puutteen

kuinka rakastankaan
kauneutta,
lihan ja veren
rakentamaa
kokonaisuutta

kuinka hyvä
ja osaava
onkaan jokainen
jumalan luoma

kuolemattomuus
tai ikuisuus
joka
nousee lumouksena,
vaikka
jokainen joskus
kuolee

kuten uskomme

tähtien voiman
synnyttää
muotoa ja kiertoliikettä,
vahvoja tunteita

yön lähettää
merkkejä

valon maahan
valuvia kuvioita,
runollista
intohimoa

juhlallisia niteitä
ilon säihkyä,
hymyn huoata

katsoessaan omaa
kuvaansa,
omaa elämäänsä

kyse on halusta,
halun kyvystä
olla

enemmän kuin
sokeus ja
mykkyys ovat
elävyyttä

kyky katsoa
niin että
taivas repeää
ja maa murskaantuu

saa
lapsellisuutensa
sovinnallisuuden

ja sinussa en
näe nimeä
tuolle
kaikkeudelle

olet valtakunta,
voimaa ja
kunniaa

kykyä luopua
tietoisuudestasi

oi kimaltava onneni
tule tyytyväisille
huulille,
tikarinterävään
kiintymykseen, jolla
leikkaat

pois elämän
turhat rituaalit

kuulemani äänen,
sinun ääntäsi
tahtoasi

pehmeän ihon
soljuvaa vettä,
suloista tuskaa,
joka pärisytti
rumpujaan

värjäten tietoisuuden
aukkoa

ajan tiheää
verkkoa

kääntymään kohti
katsettamme

tiesitkö sinä

mitä
on tämä
viimeisin luomus

keho kehoon,
henki henkeen
yhtyvä ruumiin kieli

loistavan verhon
lävitse näkyvä
onnellisuus, joka
tuijottaa aurinkoon

sokeutuu ja
ei osaa puhua

ruumishan on
kovin armoton
ja henki on
sen armoilla

antaen tekojen
muovata
ajatuksiamme

tuoda tuntemuksia
tuntoon,
korkealla oksalla
lepääviä lintuja

kuinka kaikki
on läsnä,
sinun olemassaolosi
raja rajassani

ilosi onnessani
hehkuen soihtuina

intohimoina
olemuksessamme

leijuen veden
ja maan välissä
kantaen
taivasta selässään

auringon kuvaa
heräten vierellään
aamuun,
aisteihin


alistaen vapauden tahtoonsa

eläisinkö,
kuolisinko

olisinko kirous

lämpöösi ja syvyyteesi
kykenemätön

pelkkää kylmää tuhkaa

arjen sankarillisuus
asua sielussani

poistaa tuo
epäinhimillinen näky

harha, joka
tunki hetkeen

hetkessä, jossa
kalliolle rakennettu
tuli nielee
perustuksia

haluten takertua
täydellisyyden hurmioon,
herkkään tasapainoon

en hillitse
sitä,
salaman lyömää

ja se herää eloon
kuin tähdenlennosta
sikiävä

mikä on
tämä jumalan
luoma aikomus

ihmeiden sarja,
joka sirottelee ja
ei voi pysäyttää,
aavistaa loppuaan

on luotisuora
kylläisyys käteni
koskettaa ihoasi
kuten henkesi
vuolee sieluani

mikä on tämä
kyky mennä minne
olemme aina
halunneet mennä

saada tuntemaan
toinen
toisellemme sopivaksi

kuten lihallinen sydän
sykkii rinnoissa,
valon varas
liittoutuu päivään

tuli kohtaa
maan ja
tuuli ilman

kaiken ollessa
jonkun korkeamman
käsissä

en ymmärrä

miksi tunnen
jääkylmän
ja tulikuuman,
mutta mitä
on tämä
päivien kimallus

maku, jossa
tuoksuu
tunne, järki
hyvät enteet

kaunis ja
runollinen kerrostuma
olla ymmärrys ja
tulla ymmärretyksi

kaikkea
mistä uneksitaan,
jotta se
olisi pelkkää
halua suurempi

vietti, jolta
jäävät
kuun valoon
pelkät siivet

viikunapuun väreilyyn
syntyvä avain,
joka moninkertaistaa
kaiken hyvän

tahdon ja
sopusuhtaisen

katkeamattomuuden
siteet,
jotka yhdistävät
kaksi toisiaan etsivää
maailmaa

satuja on
maailmassa aina
ollut riittämättömyyteen

tämä ensisilmäyksen
pysyvyys,
elämän ja runouden
jatkuvuus,
luovuus on
jotain muuta

kuvan kyky
kiertää ihmistä,
halun asuttaa
autius,
sytyttää silmiin
palo

sula rauta
valohehkussaan,
joka kantaa kehässään

uskollisuuden kuvaa
majakkaa,
joka suunta valonsa
tuntemattoman kätkeytyä

tuntea mitä
me tunnemme

toiviomme tulet

ihmishahmoista luodut

auringon, kuun ja
tähdet

ja mistä
sen voisi tietää
mikä niitä liikuttaa

elämän tulen
yllä liiteleviä
helvetin ja
taivaan suita

puhuu ajatuksensa
kauneimmalle mitä
elämä päällään kantaa

auringon ja kuun
nimelle,
tähtien luomalle
ihmisolennolle

tunnenko sinut,
elämän mystiikan
tukikohdan

sinussa, jossa
ei ole mitään
kuolematonta,
fyysisesti ja
sielullisesti virheellistä

on vain inhimillisyyteen
kantautuva ääni,
kosketus joka
tuo kauneuden äären

siunatun inhimillisen
heikkoutemme
epäinhimilliseen
täydellisyyteen

ja sille on turha
keksiä nimeä

riittää, että
olet
taivaan kaunein kappale

sammumaton jano,
sydämeni valtiatar

nautinnollisuus näytelmässämme

https://www.youtube.com/watch?v=OZGXRCI-JzQ

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä