Vaatimaton ja epätieteellinen yhteenveto Kahvilan ja joidenkin itseensä kyllästyneiden xx-kromosomiparia kantavien Homo Sapienssien vuoksi bittitaivaaseen siirtyneen 40 sättihuoneiden touhuista voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen: hyvin menee, mutta menkööt!
Etäisesti tarkasteltuna ihmisten yksinäisyys, sairaudet ja mielenterveysongelmat ovat olleet vahvasti edustettuina. Toisinaan tuntuu sille, että voisi olla viisasta lisätä tarvittavat ICD-koodit (diagnoosit) suoraan profiiliin siksi, että sätin vertaistukiverkosto osaisi paremmin auttaa.
Vuoden aikana on tullut tunne siitä, että sätistä on tullut myös paritussätti: sätti on parittanut ja erottanut useita ihmisiä. Osa näyttäisi hakevan koko ajan tulevaa exää ja toiset taas eivät uskalla exäksi tultuaan edes ulos huoneestaan – sinne todelliseen maailmaan.
Yllättävän moni on myös rikkonut itsensä urheiltuaan: on mennyt välilevyjä, polvia, olkapäitä sun muuta. Turha lihavia on syyttää sairaanhoitokustannuksien noususta. Kyllä liikunta tuottaa paljon enemmän sairaita kuin lihavuus ikinä. Ainakin jos sätti edustaa standardiotantaa kansakunnasta :)
Tätä ei kuitenkaan pidä tajuta siten, ettei sätissä olisi paljon terveitäkin. Terveiden ei vain tarvitse tuoda terveyttään esille. Terveet voivat antaa hyviä vinkkejä siitä miten pysyy terveenä.
Sätin vuoden teemaksi voisi päätellä vertaistuen. Ennen sätti oli enemmänkin paineenpäästöpaikka, missä anonyyminä sai suoltaa millaista paskaa mieleen kulloinkin juolahti – ilman, että ajatteli miltä se toisista sättäreistä voisi tuntua. Tänä vuonna sätin olemus on muuttunut kohti vertaistukea ja toisten ihmisten huomioon ottamista.
Paineenpäästöpaikkaakin tarvitaan: olisiko viisasta perustaa ”Sota ja Rauha”-niminen huone, jossa saisi suoltaa mitä mieleen tulee ilman, että siitä kukaan todella loukkaantuisi? Tätä tarkoitusta varten olisi hienoa, jos sätti generoisi jokaiselle jäsenelle satunnaisen kertakäyttönimimerkin, johon ei pystyisi samaistumaan, toisin sanoen reflektoimaan tunteitaan sättäämisen päätyttyä.
Vuoden viimeinen päivä saa pohtimaan mitä elämä olisikaan ilman sättiä? Aika monesta tulisi kovin yksinäinen, sillä monet ihmiset eivät uskalla mennä ulos ja tavata toisia ihmisiä – ei ainakaan selvin päin!
Toisaalta sättiminen voi olla toisille jo sellainen addiktio, että sätin loppuminen voisi olla jopa tervehdyttävä kokemus. Olisiko viisasta, että jokainen voisi myös bannata itsensä sopivaksi ajaksi?
Itse koen muuttuneeni tänä vuonna paljon. Sättipellen roolista olen joutunut osittain luopumaan sätissä minuun vaikutuksen tehneen ihmisen vuoksi. En olisi ikinä kuvitellut sitä, että kasvoton ”paineenpäästöpaikka” voisi oikeasti tarjota jotain uutta. Koen olevani etuoikeutettu, kun kohdalleni on sattunut sellainen ihminen, joka on saanut minut tajuamaan sätin olevan jotain muutakin kuin vain paineenpäästöpaikka. Toivon, että jokainen voisi kokea jotain vastaavaa, joka muuttaa sättimaailmankatsomusta niin hyvässä kuin pahassa.
Tulevan vuoden teemaksi toivoisin teemaa "Erilaisuutemme on vahvuus!". Sätissä on uskomattoman paljon erilaisia ihmisiä, jotka yhdessä voisivat saada aikaan jotain todella mahtavaa.
Lopuksi : edessä on neljäkymmentä sättärin kaapin ovea, sata ikuista one-lineriä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Kaapin ovet on tehty avattaviksi, ihmiset tavattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa, uskalla pyytää anteeksi. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.
Onnellista Uutta Vuotta!
Bones aka Bio ja ne todella monet muut nimimerkit, joita kasvuprosessini on minulta vaatinut.
Etäisesti tarkasteltuna ihmisten yksinäisyys, sairaudet ja mielenterveysongelmat ovat olleet vahvasti edustettuina. Toisinaan tuntuu sille, että voisi olla viisasta lisätä tarvittavat ICD-koodit (diagnoosit) suoraan profiiliin siksi, että sätin vertaistukiverkosto osaisi paremmin auttaa.
Vuoden aikana on tullut tunne siitä, että sätistä on tullut myös paritussätti: sätti on parittanut ja erottanut useita ihmisiä. Osa näyttäisi hakevan koko ajan tulevaa exää ja toiset taas eivät uskalla exäksi tultuaan edes ulos huoneestaan – sinne todelliseen maailmaan.
Yllättävän moni on myös rikkonut itsensä urheiltuaan: on mennyt välilevyjä, polvia, olkapäitä sun muuta. Turha lihavia on syyttää sairaanhoitokustannuksien noususta. Kyllä liikunta tuottaa paljon enemmän sairaita kuin lihavuus ikinä. Ainakin jos sätti edustaa standardiotantaa kansakunnasta :)
Tätä ei kuitenkaan pidä tajuta siten, ettei sätissä olisi paljon terveitäkin. Terveiden ei vain tarvitse tuoda terveyttään esille. Terveet voivat antaa hyviä vinkkejä siitä miten pysyy terveenä.
Sätin vuoden teemaksi voisi päätellä vertaistuen. Ennen sätti oli enemmänkin paineenpäästöpaikka, missä anonyyminä sai suoltaa millaista paskaa mieleen kulloinkin juolahti – ilman, että ajatteli miltä se toisista sättäreistä voisi tuntua. Tänä vuonna sätin olemus on muuttunut kohti vertaistukea ja toisten ihmisten huomioon ottamista.
Paineenpäästöpaikkaakin tarvitaan: olisiko viisasta perustaa ”Sota ja Rauha”-niminen huone, jossa saisi suoltaa mitä mieleen tulee ilman, että siitä kukaan todella loukkaantuisi? Tätä tarkoitusta varten olisi hienoa, jos sätti generoisi jokaiselle jäsenelle satunnaisen kertakäyttönimimerkin, johon ei pystyisi samaistumaan, toisin sanoen reflektoimaan tunteitaan sättäämisen päätyttyä.
Vuoden viimeinen päivä saa pohtimaan mitä elämä olisikaan ilman sättiä? Aika monesta tulisi kovin yksinäinen, sillä monet ihmiset eivät uskalla mennä ulos ja tavata toisia ihmisiä – ei ainakaan selvin päin!
Toisaalta sättiminen voi olla toisille jo sellainen addiktio, että sätin loppuminen voisi olla jopa tervehdyttävä kokemus. Olisiko viisasta, että jokainen voisi myös bannata itsensä sopivaksi ajaksi?
Itse koen muuttuneeni tänä vuonna paljon. Sättipellen roolista olen joutunut osittain luopumaan sätissä minuun vaikutuksen tehneen ihmisen vuoksi. En olisi ikinä kuvitellut sitä, että kasvoton ”paineenpäästöpaikka” voisi oikeasti tarjota jotain uutta. Koen olevani etuoikeutettu, kun kohdalleni on sattunut sellainen ihminen, joka on saanut minut tajuamaan sätin olevan jotain muutakin kuin vain paineenpäästöpaikka. Toivon, että jokainen voisi kokea jotain vastaavaa, joka muuttaa sättimaailmankatsomusta niin hyvässä kuin pahassa.
Tulevan vuoden teemaksi toivoisin teemaa "Erilaisuutemme on vahvuus!". Sätissä on uskomattoman paljon erilaisia ihmisiä, jotka yhdessä voisivat saada aikaan jotain todella mahtavaa.
Lopuksi : edessä on neljäkymmentä sättärin kaapin ovea, sata ikuista one-lineriä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Kaapin ovet on tehty avattaviksi, ihmiset tavattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa, uskalla pyytää anteeksi. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.
Onnellista Uutta Vuotta!
Bones aka Bio ja ne todella monet muut nimimerkit, joita kasvuprosessini on minulta vaatinut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kippis. Missä se runo sättijöistä viipyy? Lisää viinaa koneeseen?
Runo on taidetta ja taide edellyttää kunnon känniä! Eiköhän se tästä illan mittaan vielä synny :)
Hyvin sanottu ja totean samaan syssyyn: Henkinen pääoma vaatii purkua kunkin omalla tyylillä. Se onnistuu muiden mieltä pahoittamatta, kun tuntee yleisönsä.