Vanhempien epäluulo

Hei. Olen jo ollut nelisen kuukautta täysi-ikäinen ja nyt minulla on suunnitteilla lähteä parin kuukauden päästä omalle viikon kestävälle ulkomaanmatkalle. Tuttuni olisi minua siellä lentokentällä kuitenkin vastassa ja huolehtimassa siitä, että lomani tulee onnistumaan huoletta. Äitini tyrmäsi ideani heti. Olen aina ollut kiltti tyttö (en ole koskaan suuremmin kapinoinut, tullut humalassa kotiin, ollut tavallista hankalampi, en edes kokeillut tupakkaa tai mennyt ulos luvatta). Tulen yleensä hyvin toimeen vanhempieni kanssa, mutta minusta tuntuu ettei äitini ymmärrä minun olevan 18. Hän saattaa kutsua minua "meidän pikkuiseksi". Hän sanoi itsekin, ettei minusta aina uskoisi että olen jo aikuinen. Hän veti kamalat pultit siitä kun sanoin aikovani lähteä ulkomaille eikä asiasta ole keskusteltu sen jälkeen. Joskus minusta kieltämättä tuntuu, että elämäni kotona pikkukylässä on ollut aika helppoa, koska vanhempani ovat lähes aina tehneet asioita minulle valmiiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kokisi oikeasti olevani kypsä ikäisekseni. En tiedä miten saisin äitini vakuuttumaan siitä, että osaan huolehtia itsestäni. Varmasti jokaisella nuorella on sellaisia tilanteita, joissa he tahtoisivat ettei heitä kohdeltaisi kuin lasta. Omasta mielestäni olen pyrkinyt useissa tilanteissa toimimaan oman järkeni mukaan enkä todellakaan ole sitä tyyppiä, joka kertoo kaikesta tapahtuneesta vanhemmilleen enkä ajattele "pappa betalar". Nytkin kustantaisin koko matkan itse, sillä olen jo vuosia elänyt sitä varten, että pääsisin joskus ulkomaille. Tiedän että äitini huoli on vain välittämistä, mutta hän voisi oikeasti alkaa rajoittaa kuvitelmiaan siitä, että minä olisin vielä joku 13 vuotias.