Turun maakunta-arkistossa loppuvat Vaasan rippikirjat vuoteen 1905, mutta se seuraava kirjahan on nyt yli satavuotias, joten sitä saisi jo itse katsoa. Kysyin jo Turun maakunta-arkistosta, mutta sanoivat että pitää ottaa yhteys seurakuntaan, ja kun minun tuli käytyä Vaasassa, niin sainkin mennä sitä sinne seurakunnan arkistoon tutkimaan. Nyt pitäisi päästä taas, mutta onko täällä Turun seurakunnassa myös nuo Vaasan ja kaikkien muidenkin paikkakuntien kortit? Onko minulla oikeus päästä niitä katsomaan vai voivatko kieltäytyä?
Vaasan rippikirja 1906-1915
Koska siirtävät
11296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Seurakunnat päättävät itse, mitä materiaalia luovuttavat kansallisarkistolle ja sen alaisille maakunta-arkistoille. Ne päättävät myös, saako norempaa materiaalia tutkia itse seurakunnan tiloissa. Aika suuri osa seurakunnista on tietääkseni päättänyt olla luovuttamatta materiaalia ja antamatta tutkia itse kirjoja.
Kansallisarkiston 100 vuotta nuorempia saa tutkia arkiston yksiköissä luvan saatuaan. Lupa ei ole hankala anoa, mutta kannattaa tehdä jo ennen arksitoon menoa, löytyy linkin Lomakkeet -kohdasta, mutta tässä ne 100 vuotta nuoremmat:
http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/Lomakkeet/Kirkonkirjat/Seurakuntien mikrokortit maakunta-arkistoissa tammi2013.pdf
Aika hankalaksi menee. Yritän selvittää elossa olevia sukulaisiani ja sekin on jo tehty niin vaikeaksi ja rahaa palaa. Siitä uusimmasta kirjasta saisin selville että jäivätkö muutamat henkilöt lapsettomiksi niin että ei tarvitsisi maksaa heidän tutkimisestaan. Ehkä se tulee sitten joskus sshy:n sivulle... Tietääkö joku voiko sinne tehdä toiveita ja että onko siitä apua?
Voi tehdä toiveita, keskustelupalstalla on sitä varten ihan oma ketjunsa. Voi myös liittyä talkooporukkaan tehdä jotain itsekin asian eteen.
Joskus on hyvä, että elossa oleville sukulaisille taataan tietty intimiteettisuoja. Siitä seurakunnille kiitos. Kaikki eivät tutki kaukaisia sukulaisiaan ja näiden perhesuhteita aina ihan puhtaat jauhot pussissa.
Olen Kansallisarkistossakin törmännyt maallikoihin, jotka ylikiihtyneesti päivittelevät ja kauhistelevat sukulaisistaan tekemiensä arkistolöytöjen ääressä, aivan kuin lukisivat ääneen seiskapäivää-lehteä: "ai toi oli tommonen! Olisi pitänyt arvata! Kunhan kuulevat tästä..." Ja sitten kynä savuten tehdään mustaa listaa ties kenestä tädin miehestä, vaarin veljestä, pikkuserkusta jne.
Kannattaa vain elää sellaista elämää, että tekemisiään ei tarvitse hävetä.
Parempi olisi, että arkistojen julkisuutta lisätään entisestään. Se nimittäin kannustaisi ihmisiä elämään kunnollisesti.
Kyllä se rahastamiselta tuntuu, kun nämä tiedot kyllä saa, mutta siitä joutuu maksamaan...
Kirkonkirjoista voi selvitä esimerkiksi, että oma työväestöön kuulunut vaari ja mummo elivätkin 1920- ja 1930-luvulla ns. "rakkausavioliitossa". Niin, että oma isäpappa sekä sedät ja tädit, joita on tottunut arvostamaan ja kunnioittamaan, olivatkin kirkon näkökulmasta "äpäriä". Reunasarakkeista voi selvitä papin kirjoittamia huomautuksiakin asiasta.
Se voi antaa kunnollista elämää sukulaisiltaan odottaville uutta näkökulmaa siihen, miten haudan levossa olevista isovanhemmistaan ja sukulaisistaan ajattelee, huolimatta siitä, olivatko nämä osallistuneet sotiin, kouluttautuneet, tehneet pitkän elämäntyön, perustaneet perheen, kasvattaneet lapsensa.
Tänä päivänäkin jos murhaat ja raiskaat niin pääset lehteen omalla nimellä ja pärställä. Lisäksi käräjäoikeudesta saa tilata paperia jos toista. Ja nämä ihmiset joutuvat vielä elämään asian kanssa. Rakkausavioliitot ja juopottelut ovat sen rinnalla kevyttä kauraa.
Sen häpeä joka mustamaalaamismielessä arkistoja penkoo! Itselle on ihan sama mitä sukulaiset ajattelevat elämästäni tai kuka kierii haudassaan. Aina joku vetää herneen nenään, teit niin tai näin.
Vaasan-läänin henkikirjat 1915 ovat nähtävillä, ehkä niistä saat jotain apuja.
Joo, näytti arkistolaitos vapauttaneen vuoden 1915 henkikirjat vuodenvaihteessa.
Vapautuukohan nuo kirkokirjatkin automaattisesti "karenssista" kun aika tulee täyteen, ovatko ne vielä lisäksi seurakuntien peukalon alla. Siis ne kirjat jotka ovat jo arkistolaitoksen hallussa.
Vapautuvat toki, jos joku on ne digitoinut. Mutta muistaakseni Vaasan kirjoja ei ole digitoitu vuoteen 1915 asti.