Kun on ylitetty 70 vuoden raja ja on siirrytty uuteen vuoteen, mitä pitäisi katsoa kuuluvaksi onnelliseen elämään?
Ehkä ainakin seuraavaa: terveys, mielenrauha, omillaan toimeen tuleminen, lähimmäiset, seksi ... . Luetteloa voisi joku varmaan jatkaa.
Ehkä ainakin seuraavaa: terveys, mielenrauha, omillaan toimeen tuleminen, lähimmäiset, seksi ... . Luetteloa voisi joku varmaan jatkaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuon ensimmäisen suhteen on ajoittaisia häiriöitä mutta muuten luettelo täsmää.
Jatkoluettelossa on varmaan mm. harrastukset ja sellaisen pariin lähden vartin kuluttua.
Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.
Usko silti hyvään,-- jos pelkäät pahinta, saat vain sen minkä ansaitset.
Tuntematon ajattelija.
Elän onnellista ja täysipainoista elämää ilman yhtä noista luettelemistasi, lisään mahdollisuuden liikkua luonnossa.
Toivottavasti se yksi ja puuttuva ei kuitenkaan ole omilla varoillaan toimeen tuleminen, ettei tarvitse yhteiskunnan tuella elellä.
Oletettavasti oskaro oli laittanut nuo onnellisuuden edellytykset yli seitsenkymppisille tärkeysjärjestykseen mielestään. Toki jokkainen voi järjestystä muuttaa mielensä/mielipiteensä mukaisiksi. Neljä noista minunkin mielestäni tärkeimpiä ovat.
iImeisesti juuri niin on, siis ensin vähemmän tärkeä, sitten yhä tärkeämmät.
Tosin joku voinee asettaa omilla varoillaan elämisen muiden edelle.
Onnellista tätävuotta, mutta niinkun joku kirjoitti joskus --kel onni on se onnen kätkeköön jne.
Onni on kun jokin asia onnistuu hyvin -- t
Tyytyväinen onkin paljon mukavapaa -- se on yleensä pysyvämpää sorttiakin .
Ja sen voi itse aiheuttaa --elämällä tyytyväisenä siihen mitä on nyt . eihän koskaan ole pahitteeksi jos se Onnikin saattais potkasta . Onpa annettu miehillekkin kauniita nimiä Usko , Toivo ja Onni , Voitto onkin jo saavutettu onni .
Talvisodan jälkeen sai moni poikavauva nimekseen Voitto. Minäkin olen yhdelle täti ja ikäeroa on vaan 6v
„Da, wo du nicht bist, ist das Glück!“ (Siellä missä sinä et ole, on onni)
Georg Philipp Schmidt von Lübeck, Des Fremdlings Abendlied (Muukalaisen iltalaulu), 1821
Onnea siis ei koskaan tavoiteta.
Vielä sull on mahdollisuus, eläthän
Aivan mutta se etääntyy sitä mukaa kuin sitä lähestyy, kuin horisontti.
Ajattelin vähän syvällisemmin, eihän elämä ole yhtä onnen pötköä. Ainakin mulla on ollut syviä rotkoja ja auringonpaisteisia rinteitä. Kukkula lie keskimäärin.
Niitä rotkoja on kaikilla ja rotkon pohjalle joutuminen merkitsee useimmiten uutta mahdollisuutta nousuun ja kohti parempaa tulevaisuutta.
Läheisen menetys on ollut minulle suurin rotko.
Sieltä olen kavunnut ylös muiden läheisteni tuen avulla.
Jokaisella meillä on elämässään surua ja onnea.
Onko se rotko sama kuin risukasa ja risukasaankin aurinko paistaa ja tunnelista valo häämöttää. Ei se aurinko enää täysillä paista, kun on pitkäaikaisen puolison menettänyt.
Onnea on sirpaleetkin, kun sen oikein oivaltaa.
Harhaluulo että omillaan toimeentullaan, laskekaapas mitä yhteiskunta tarjoaa. Minä ainakin käytän aurattuja teitä, tk, junat ja linja-autot odottavat minua matkustamaan, lippujen hinnat eivät vastaa, mitä se oikeasti maksaa jos yksin köryyttele 100 km.
Omillaan toimeen tullaan ja on tullut maksettua tuolle yhteiskunnankin 11 700 € korvaus viime vuoden minuun uhraamistaan kuluista.
Paljon sisältää viisautta tuo vanha laulu:
"Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois
ei niin kirkkahat nuo vaaleatkaan ois"
Emme osaisi arvostaa hyviä hetkiä, jos emme tietäisi mitä on epätoivo!
Onnellisuuteen tarvitaan oikeastaan vain koti, läheiset ihmiset, pari ystävää ja olo ilman suurempia kipuja, niin henkisiä kuin fyysisiä.
Pienempiä vaivoja on jo oppinut sietämäänkin :D huumorilla joskus!