Pahin työpaikka ikinä

Pahin työpaikka on minulle ollut vanhempien omistama yritys. Siihen loppui huoleton lapsuus ja nuoruus kun 14-vuotuiaana piti ottaa yhtäläinen vastuu uudessa firmassa ja kaikki vanhempien ymmärrys ja tuki loppui sen myötä myös.
Taskurahaa tai palkkaa en saanut koska yhtäkkiä piti olla kiitollinen siitä että saan kuitenkin asua kotona.
Kouluun ei saanut hakea koska silloin en voisi auttaa fiemassa. Mutta hainpa kuitenkin ja pääsin ja siitäkös oltiin vihaisia. Koulupäivän päätteeksi en saanut syventyä läksyihin, kehoitus oli kuunnella tunnilla että ei tarvitse kotona lukea. Koulusta piti suoraa mennä työmaalle ja tehdä hommia yli puolen yön. Jos lähdin illalla aikaisemmin, oli käsky että ei saa laittaa nukkumaan koska he tuovat vielä minulle työtä kotiin joka pitää olla aamuksi asiakkaalle valmiina.

Tuli aika että muutin pois kotoa, oletin että helpottaa. Sillä ehdolla jatkoin vanhempien firmassa että saisin nyt myös palkkaa, sainkin harjoittelijan palkan pitkin hampain. Tästäkin piti tapella ja perustella itku silmässä, että koska asun omillani, tarvin rahaa elämiseen.
Tein ylitöitä entiseen malliin, 12-16 tuntiset työpäivät olivat normaalia, 7 päivänä viikossa. Usein olin firmassa yksin viikonloput ja loma-ajat ja hoidin kaikki työt.
Se oli kauheaa aikaa, pelkäsin tekeväni virheitä. Perehdytystä tai neuvoja en saanut koska "Se pitää itse tajuta kun palkkaakin piti ruikuttaa".
Muistan kun mainitsin ylitöistä joita oli tullut kasaan 40-50 tunnin viikkovauhdilla, että miten menee että saanko pitää ne vapaana (ylityöpalkasta oli turha puhua, ehkä olisin selkääni saanut). Vastaus oli kivahdus ja kauhea riita, että jos olen pari viikkoa ylityövapailla niin palkkaahan siltä ajalta ei makseta koska en ole töissäkään, kai sen tajuan.
Olisipa silloin joku neuvonut mikä on ammattiliitto ja mitkä ovat työntekijän oikeudet.

Jossain vaiheessa otin riskin ja lähdin velkarahalla opiskelemaan, siinä vaiheessa välit vanhempiin katkesivat. Eivät halunneet tajuta sitä, että jokaisella nuorella pitää olla oikeus opiskella, hankkia ammattipätevyys edes johonkin.

Nykyisin ihan muulla alalla työskennellessäni tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä, koen että vaikka kuinka pidän ammattitaitoani opiskelemalla yllä, en koskaan ole riittävän hyvä. Koen olevani laiska ja huono, heikkolahjainen. Kuitenkin olen aina päässyt kymmenien hakijoiden joukosta virkoihin joita olen hakenut, osaan alani mutta en koe siitä mielihyvää.
En osaa myöskään nauttia työstäni, jotenkin takaraivossa on opittu malli että pitää vain raataa.