Mulla ja mun tyttöystävällä on sellainen tilanne, että hän ei tunnu välittävän minusta ollenkaan. Alkuhuuma sammui yli kuukaus sitten (vaikka ollaan oltu nyt vasta 4kk yhdessä) ja hänen käytöksensä minua kohtaan on täysin muuttunut. Hänelle todettiin masennus ja ahdistushäiriötä ja hän laittaa kaiken sen piikkiin. Olen itsekin vakavasti masentunut, mutta olen yrittänyt kaikkeni suhteen ylläpitämiseksi. Vienyt syömään, ostanut lahjoja etc. Olen yrittänyt olla tukena ja puhua hänelle kaikkea. Mikään ei tunnu auttavan. Hän vain kierii itsesäälissä, kuinka koko maailma on häntä vastaan ja kuinka hän on niin turha ja kuinka hänelle olisi ihan sama, vaikka hän kuolisi. Kaikki mitä teen hänelle tuntuu olevan aivan turhaa. En saa edes kiitosta koskaan. Eikä hän ikinä kysy, että miten voin. Jos vaikka sanon, että mulla on tosi paska olo, niin hän on vaan "aha".
Hän on nyt saanut jonkin lääkityksen, että saattaisiko se auttaa?
Nyttenkin hän ignooraa taas viestejäni. Olen kyllä antanut hänelle omaa tilaa olla. En ole edes kyselly enää, että voitaisiinko nähdä, koska vastaus on aina, ettei se jaksa/ahdistaa liikaa/halua. Mielummin se katsoo netistä sarjoja ja selaa tumblria. Hän ei edes suostunut viettämään mun kanssa uutta vuotta vaan dokasi kotonaan mielummin yksin.
Ihan alkusuhteessa hän oli ihan erilainen. Hän halusi nähdä mua melkein päivittäin, tehdä mun kanssa asioita, saada rakkautta multa ja antaa hellyyttä. Luvattiin toisillemme, että yritetään kaikki paskatkin ajat yhdessä. Puhuttiin melkein kaikesta. Ja mä uskoin. Uskoin siihen, että se yrittäis tosissaan olla mun kanssa ja me oltais perhe. Mä todellakin uskoin, että nyt mulla olis ollu rakastava pikku perhe.
Sitten se läimäytti päin naamaa, ettei se edes tiedä haluaako se olla mun kanssa. Mitätöi ne kaikki lupaukset ja rakkauden tunnustukset sekunnissa. Väittää edelleen rakastavansa, mutta jotenkin en vain enää jaksa uskoa.
Mitä mun pitäis tehdä? Mä haluan jakaa mun elämän tän naisen kanssa hinnalla millä hyvänsä. Mä tiedän, etten oo mikään kaunis tai erityisen kiinnostava, mutta luulin riittäväni.
Tosin ei sitä varmaan kiinnostais, vaikka hirttäisin itseni patteriin...
Hän on nyt saanut jonkin lääkityksen, että saattaisiko se auttaa?
Nyttenkin hän ignooraa taas viestejäni. Olen kyllä antanut hänelle omaa tilaa olla. En ole edes kyselly enää, että voitaisiinko nähdä, koska vastaus on aina, ettei se jaksa/ahdistaa liikaa/halua. Mielummin se katsoo netistä sarjoja ja selaa tumblria. Hän ei edes suostunut viettämään mun kanssa uutta vuotta vaan dokasi kotonaan mielummin yksin.
Ihan alkusuhteessa hän oli ihan erilainen. Hän halusi nähdä mua melkein päivittäin, tehdä mun kanssa asioita, saada rakkautta multa ja antaa hellyyttä. Luvattiin toisillemme, että yritetään kaikki paskatkin ajat yhdessä. Puhuttiin melkein kaikesta. Ja mä uskoin. Uskoin siihen, että se yrittäis tosissaan olla mun kanssa ja me oltais perhe. Mä todellakin uskoin, että nyt mulla olis ollu rakastava pikku perhe.
Sitten se läimäytti päin naamaa, ettei se edes tiedä haluaako se olla mun kanssa. Mitätöi ne kaikki lupaukset ja rakkauden tunnustukset sekunnissa. Väittää edelleen rakastavansa, mutta jotenkin en vain enää jaksa uskoa.
Mitä mun pitäis tehdä? Mä haluan jakaa mun elämän tän naisen kanssa hinnalla millä hyvänsä. Mä tiedän, etten oo mikään kaunis tai erityisen kiinnostava, mutta luulin riittäväni.
Tosin ei sitä varmaan kiinnostais, vaikka hirttäisin itseni patteriin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jätä se. Ei kannata alkaa masentuneen kanssa seurustella.
Kuule, lopeta ainakin tuo lahjojen osteleminen ja syömään vieminen. Varsinkin jos teet sitä tosi usein. Nimittäin saattaa olla, että käyttää sua rahallisesti hyväkseen tai sitten jossain vaiheessa saattaa alkaa käyttämään sua hyväksi.
Sä et voi häntä parantaa. Ainoastaan ohjata hoitoon, mutta muuta ei.
Jos tuntuu sitlä, että sitä ei kiinnosta niin sitten sitä ei kiinnosta. Sä et voi asialle mitään, et voi pakottaa kiinnostumaan susta tai mistään muustakaan. Valitettavasti. Tuskin se on mistään sun ulkonäöstä kiinni. Jos on masentunut niin sitten ei mikään kiinnosta, vaikka vierellä olis maailman ihanin ja kaunein nainen.
Masentuneen ihmisen kanssa on helvetin raskasta seurustella, ja tuo hyväksikäyttöasia särähti mullakin korvaan. Itse sun tilanteessa lähtisin lätkimään ja nopeesti. Ja ehkä sun kannattaisi miettiä, että saatko teidän suhteesta ja sun tyttöystävältä iloisia ja positiivisia asioita ja kokemuksia, vai onko koko suhde sulle kuluttava asia, ns taakka, ja vastauksen perusteella miettiä, kantsiiko lähteä vai jäädä. Koska mun mielestä parisuhteen kuuluisi _antaa_ voimia, ei kuluttaa niitä. Toki nyt joka suhteessa on kuluttavia hetkiä, mutta niinkuin jatkuvalla syötöllä.
Tsemppiä ja voimia aloittajalle!
Oliko hän eronnut ennen teidän suhdetta aiemmasta suhteestaan? Onko teidän jutussa kyse enemmänkin laastarisuhteesta hänelle? Jos niin, olet joutunut tosi ikävästi hyväksikäytetyksi. Voimia. Ehkä hän hyötyisi terapiasta? Ja sinä omien ystäviesi seurasta.
Kuulostaa ihan lopun alulta. Suosittelen lähtemään suhteesta, jos vain suinkin annat itsellesi luvan lähteä. Itse seurustelin masentuneen kanssa muutaman vuoden ja asuttiin yhdessäkin reilu vuosi... Viimeiset puoli vuotta oli sellaista soutaa huopaa mesomista, että paloin loppuun. Tein kaikkeni pitääkseni suhteemme kasassa ja toinen torjui minut kaikessa, eikä ollut kiitollinen mistään vaan kohteli tylysti. Lopulta sanoi ettei enää rakasta ja muutettiin erilleen.
Tiedän että kaikista vaikeinta on se hyväksyminen ettei toinen enää rakasta vaikka itse suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Totuus on vaan se ettei toisen tunteita voi pakottaa ja sinä satutat vain enemmän ja enemmän itseäsi...
Jos ei kerta mitään väliä, voisitte lopettaa parisuhteen ja pysyä pelkkinä ksvereina. Ei se tukeminen tarvi loppua. Olisitte vain erillänne enemmän mutta henkisesti läsnä.
Lahjat ym vastaavat ovat toisen aliarvioimista. Luulo sitä että asia muuttuisi paremmaksi materiaalin kautta.
Voisitko vain istua hänen viereen, olla hiljaa ja kuunnella jos haluaa jtn puhua? Anna hänen puhua jos pystyy, mutta älä sinä yritä turhaan piristää ja kysellä kaikkea.
Nimenomaan näin. Lahjojen sun muiden ostaminen on toisen aliarvioimista. Joku voi ottaa myös loukkauksena, että yrittääkö tuo ostaa minua rahalla, lahjoilla ym.
Jos suhteessa on paljon enemmän negatiivista energiaa kuin positiivista, kannattaa se lopettaa. Muuten se vie sulta kaikki voimat. Seurustelusuhteen pitäisi tuottaa pääasiassa sinulle iloa ja onnellisuutta, eikä päinvastoin. Kirjoitat, että haluat jatkaa suhdetta hinnalla millä hyvänsä. Mieti kuitenkin oletko valmis antamaan kaikki sinun voimat ja jopa mielenterveyden. Itseä pitää sen verran kuitenkin arvostaa, että ei anna itseään kohdeltavan ihan miten sattuu. Varsinkin jos se tuottaa sinulle vain pahaa oloa. Toisaalta, jos et itsekään usko, että hän rakastaa sinua, niin miksi olisit sellaisen ihmisen kanssa hinnalla millä hyvänsä?