- Vale, totesi Carlos Nevadera luettuaan Maria Urrutian esikoisromaanin, "La vergan".
- Señorita, tämä on kunniallinen kustantamo, hän lisäsi viileästi.
- Tiedän sen, sanoi Maria.
- Ette tunnu tietävän.
Maria loi Nevaderaan kysyvän katseen. Kustantaja nojasi raskaasti massiiviseen toimistotuoliinsa ja alkoi hivellä leukaansa oikealla kädellä. Hän otti kirjoituspöydän laatikosta käsikirjoituksen, jonka María oli lähettänyt hänelle kuukausi sitten. Hän selaili tottunein elein läpi muutaman sivun. Sitten hän kohottautui merkitsevästi tuolissaan ja selvitti ääntään äänekkäästi rykäisten.
- Luen nyt katkelman käsikirjoituksestanne. Kuunnelkaapa tarkoin omia sanojanne, hän sanoi.
"Ohi oli kulkenut lihaksikas kreikkalaisnuorukainen, jonka jortikka oli pullottanut mehukkaasti uimahousuissa. Hän oli hymyillyt iloisesti paljastaen kauniit valkoiset hampaansa. Minä ja Ángeles olimme kummatkin kostuneet nähdessämme hänet. Mielikuvitukseni alkoi laukata ja aloin kuvitella kuinka tuon komean kreikkalaisoriin massiivinen, suolaisesta merivedestä märkä ja etelänauringossa kimalteleva miehuus työntyisi sisääni. Siinä samassa havahduin tuntiessani häpyhuuliani levitettävän ja jonkin paksun esineen työntyessä kostean vakoni uumeniin. Tiesin sen olevan jokin uskollisen genitaalihierojani leluista, mutta pidin itsepäisesti kiinni fantasiastani ja kuvittelin sen olevan jylhän kreikkalaisen kivikova penis. Olin tuntevinani nuorukaisen karheiden häpykarvojen painautuvan omiani vasten ja kutittavan kiihottavasti paljaita häpyhuuliani. Saatoin tuntea kreikkalaisnuorukaisen kietovan voimakkaat käsivartensa selkäni ympärille ja suutelevan kiihkeästi kaulaani. Komea rakastajani nosti minut ilmaan ja kannatteli minua pakaroistani. Massiivinen, karheiden tummien häpykarvojen ympäröimä penis oli yhä syvällä vakoni uumenissa. Etelänmies liikutteli lantotaan sulavasti ja siitin sisälläni liikkui edestakaisin, edestakaisin. Sisään, ulos, sisään, ulos. Sinisellä merellä hyökyaallot lähestyivät rantaa. Kääntäessäni katseeni merelle päin aallot ikään kuin pysähtyivät ja jäivät paikoilleen..."
Nevadera keskeytti lukemisensa ja loi paheksuvan katseen edessään istuvaan nuoreen naiskirjailijaan. Seurasi tuokion kestävä hiljaisuus.
- Niin..? aloitti Maria kysyvästi.
- Mitä niin? toisti Nevadera ihmeissään.
- Niin, mikä tuossa katkelmassa oli vikana?
- Dios mío! huudahti Nevadera. - Sehän on suorastaan pornografinen! Rivo, irstas, säädytön!
María hätkähti kustantajan kiivasta tunteidenpurkausta.
- Mutta señor Nevadera, sehän edustaa tunteellista realismia, hän sanoi anovasti.
- Tunteellista realismia! Onko realistista, että hyökyaallot pysähtyvät ja jäävät paikoilleen suunnatessasi katseesi niihin? Onko realistista, että tunnet kreikkalaisgigolon karvat omiasi vasten samalla, kun ne mukavasti kutittavat paljaita häpyhuuliasi?
Nevadera nauraa hykersi omasta mielestään niin osuvalle sutkautukselleen.
- Mutta lukemanne katkelmahan oli Anan fantasia, jossa pysähtyneet aallot symboloivat hänen seksuaalista pidättyväisyyttään! María huudahti.
- Vai niin. No entä ne häpykarvat? Nevadera kysyi leikkisästi.
Maríalla oli tunne, ettei kustantaja suhtautunut häneen lainkaan vakavasti.
- Onko sillä edes väliä? hän kysyi hetken emmittyään.
- Ei varsinaisesti.
- Käsikirjoitukseni on siis mielestänne täysin arvoton? hän kysyi alakuloisesti.
- Valitan. Emme huoli sitä, Nevadera sanoi kylmästi.
Nuo sanat riipaisivat Maríaa raipaniskun lailla. Hän oli uhrannut kokonaisen vuoden esikoisromaaninsa kirjoittamiseen ja työstänyt sitä vielä toisenkin vuoden. Saisiko hän kaikesta näkemästään vaivasta kiitokseksi vain kustantajan ivalliset sutkautukset? Se raivostutti ja masensi häntä silmittömästi.
- Ettekö voisi harkita asiaa? hän kysyi epätoivoisesti.
- Valitan.
Oli kuin Marían koko maailma olisi romahtanut.
- Valitatte... mitä valitatte? Sitä että vuosien työ on mennyt minulta hukkaan? tokaisi María hetken emmittyään.
- Älkää ottako sitä niin raskaasti, señorita. Aiheenne oli sopimaton ja tapanne kuvata asioita liian paljastava. Ei mitään henkilökohtaista, sanoi Nevadera.
María pudisti päätään hermoromahduksen partaalla olevan ihmisen lailla.
- Ei, ei, ei! hän vaikeroi. - Kysymys ei ole aiheen sopimattomuudesta tai sopimattomasta tavasta kuvata asioita, vaan yksinomaan siitä, etten voi tuntea kreikkalaismiehen karheita häpykarvoja omiani vasten, kun ne samanaikaisesti kutittavat paljaita häpyhuuliani! Myöntäkää pois! Se on todellinen syy, miksette halua julkaista romaaniani!
- Rauhoittukaahan nyt, käski Nevadera hieman vaivaantuneesti. Hän pelkäsi, että oven toisella puolen työskentelevä sihteeri kuulisi kaiken.
María hiljeni, muttei rauhoittunut. Hetken mielijohteesta hän ponnahti seisaalleen, kiersi kustantaja Nevaderan kirjoituspöydän toiselle puolen ja jäi seisomaan tämän eteen. Hänellä oli yllään valkoinen pitsipaita, mustat housut ja mustanahkaiset korkosaappaat. Hänen pitkät ja mustat, poninhännällä olevat hiuksensa, pähkinänruskeat silmänsä ja täyteläiset huulensa muodostivat kauniiden kasvonpiirteiden ja naisellisen muodokkaan vartalon kanssa kokonaisuuden, jota oli suuri ilo katsella.
- Señor Nevadera, hän sanoi laskien oikean, kauniisti päivettyneen kätensä kustantajan vasemmalle olkapäälle, - antakaapa minulle oikea kätenne!
Nevadera katseli hämillään nuorta, tuskin kahtakymmentäviittä täyttänyttä naista. Epäröiden hän ojensi oikean kätensä Maríalle, joka tarttui siihen vasemmalle kädellään. Nevadera tunsi Marían käden lämmön kontrastina tämän peukaloa koristavan hopeisen sormuksen kylmyyteen. Marían kauniisti päivettyneen käden ohella sormus näytti kimaltelevan timantin lailla. Nevaderan katse kiinnittyi sekunnin murto-osaksi tuohon sormukseen, mutta siinä samassa hän havahtui ja säpsähti tuntiessaan kätensä koskettavan sileään ja hieman liukkaalta tuntuvaan mustaan kankaaseen. María oli ohjanuut kustantajan käden jalkojensa väliin.
- Dios mío! Oletteko menettänyt järkenne? Nevadera kivahti hätääntyneesti. Hän tunsi pulskan kätensä herpaantuvan ja voimakkaan punan nousevan pyöreille poskilleen.
- Pelkäättekö..? kysyi María mahdollisimman viekoittelevalla äänellä. Se oli vaikeaa, sillä sisimmässään hän tunsi pelkkää vihaa ja ärtymystä Nevaderaa kohtaan.
- Mitä te nyt... soperteli Nevadera ivallisesti. Hän ei tohtinut katsoa kätensä hierovia liikkeitä Marían jalkojen välisellä alueella, vaan käänsi katseensa ikkunaan päin ja oli tarkkailevinaan ohi lipuvia pilviä.
María liikutteli kiihkeästi Nevaderan kättä jalkojensa välissä ja oli huokailevinaan nautinnosta. Samalla hän pyöritteli lantiotaan sulavin liikkein ja puristi koipiaan yhteen, jolloin kustantaja tahattomasti alkoi hengittää raskaammin. Kuinka hän vihasikaan tuota miestä! Hän nosti oikean kätensä Nevaderan olkapäältä ja alkoi hellästi silittää tämän kaljuuntuvaa päälakea. Sitten hän nosti perin häpeämättömästi vasemman jalkansa kustantajan kirjoitusalustalle. Tämä säpsähti ja oli sanomaisillaan jotain, mutta vaikeni tuntiessaan Marían vetävän hänen päätään pikkupöksyjen ja mustien kangashousujen peittämän kielletyn puutarhansa porttia kohden. Lähestyessään nuoren naisen haarojenväliä kustantajan silmissä sumeni ja häntä alkoi pyörryttää. Hän säpsähti heikosti, lähes alitajuisesti, tuntiessaan nenänsä osuvan mustien puuvillahousujen vetoketjun kylmään metallihakariviin. Hän kietoi vaistomaisesti oikean kätensä Marían pakaroiden ympärille ja hykerteli kainosti tunteissaan tämän lantioiden sulavien liikkeiden aiheuttaman kitkan kasvoillaan, joita painoi tiukasti mustaa puuvillaa vasten.
- Señor Nevadera... María kuiskasi hellästi, - onko teidän hyvä olla..?
Tämä tunsi Marían hellät hyväilyt ja aisti naisvartalon ihanan elastisuuden hänen liikuttaessaan tulavasti lantiotaan.
- Señorita, teette minut ... mmh... HULLUKSI! hän ähki vaivalloisesti.
- Qué bien... María hymyili ilkikurisesti työntäen tämän pois luotaan.
Hän nosti jalkansa alas kustantajan kirjoitusalustalta ja asteli seksikkäin liikkein työpöydän vastakkaiselle puolelle. Nevadera seurasi turhautunein, nälkäisin ilmein nuoren naisen keimailua ja piukkaa takamusta. María asettui seisomaan keskelle huonetta ja loi kustantajaan syvän, haastavan ja kaiken ilmaisevan katseen.
Miksi luulette roskakirjallisuutta julkaistavan niin paljon?
- Señorita, tämä on kunniallinen kustantamo, hän lisäsi viileästi.
- Tiedän sen, sanoi Maria.
- Ette tunnu tietävän.
Maria loi Nevaderaan kysyvän katseen. Kustantaja nojasi raskaasti massiiviseen toimistotuoliinsa ja alkoi hivellä leukaansa oikealla kädellä. Hän otti kirjoituspöydän laatikosta käsikirjoituksen, jonka María oli lähettänyt hänelle kuukausi sitten. Hän selaili tottunein elein läpi muutaman sivun. Sitten hän kohottautui merkitsevästi tuolissaan ja selvitti ääntään äänekkäästi rykäisten.
- Luen nyt katkelman käsikirjoituksestanne. Kuunnelkaapa tarkoin omia sanojanne, hän sanoi.
"Ohi oli kulkenut lihaksikas kreikkalaisnuorukainen, jonka jortikka oli pullottanut mehukkaasti uimahousuissa. Hän oli hymyillyt iloisesti paljastaen kauniit valkoiset hampaansa. Minä ja Ángeles olimme kummatkin kostuneet nähdessämme hänet. Mielikuvitukseni alkoi laukata ja aloin kuvitella kuinka tuon komean kreikkalaisoriin massiivinen, suolaisesta merivedestä märkä ja etelänauringossa kimalteleva miehuus työntyisi sisääni. Siinä samassa havahduin tuntiessani häpyhuuliani levitettävän ja jonkin paksun esineen työntyessä kostean vakoni uumeniin. Tiesin sen olevan jokin uskollisen genitaalihierojani leluista, mutta pidin itsepäisesti kiinni fantasiastani ja kuvittelin sen olevan jylhän kreikkalaisen kivikova penis. Olin tuntevinani nuorukaisen karheiden häpykarvojen painautuvan omiani vasten ja kutittavan kiihottavasti paljaita häpyhuuliani. Saatoin tuntea kreikkalaisnuorukaisen kietovan voimakkaat käsivartensa selkäni ympärille ja suutelevan kiihkeästi kaulaani. Komea rakastajani nosti minut ilmaan ja kannatteli minua pakaroistani. Massiivinen, karheiden tummien häpykarvojen ympäröimä penis oli yhä syvällä vakoni uumenissa. Etelänmies liikutteli lantotaan sulavasti ja siitin sisälläni liikkui edestakaisin, edestakaisin. Sisään, ulos, sisään, ulos. Sinisellä merellä hyökyaallot lähestyivät rantaa. Kääntäessäni katseeni merelle päin aallot ikään kuin pysähtyivät ja jäivät paikoilleen..."
Nevadera keskeytti lukemisensa ja loi paheksuvan katseen edessään istuvaan nuoreen naiskirjailijaan. Seurasi tuokion kestävä hiljaisuus.
- Niin..? aloitti Maria kysyvästi.
- Mitä niin? toisti Nevadera ihmeissään.
- Niin, mikä tuossa katkelmassa oli vikana?
- Dios mío! huudahti Nevadera. - Sehän on suorastaan pornografinen! Rivo, irstas, säädytön!
María hätkähti kustantajan kiivasta tunteidenpurkausta.
- Mutta señor Nevadera, sehän edustaa tunteellista realismia, hän sanoi anovasti.
- Tunteellista realismia! Onko realistista, että hyökyaallot pysähtyvät ja jäävät paikoilleen suunnatessasi katseesi niihin? Onko realistista, että tunnet kreikkalaisgigolon karvat omiasi vasten samalla, kun ne mukavasti kutittavat paljaita häpyhuuliasi?
Nevadera nauraa hykersi omasta mielestään niin osuvalle sutkautukselleen.
- Mutta lukemanne katkelmahan oli Anan fantasia, jossa pysähtyneet aallot symboloivat hänen seksuaalista pidättyväisyyttään! María huudahti.
- Vai niin. No entä ne häpykarvat? Nevadera kysyi leikkisästi.
Maríalla oli tunne, ettei kustantaja suhtautunut häneen lainkaan vakavasti.
- Onko sillä edes väliä? hän kysyi hetken emmittyään.
- Ei varsinaisesti.
- Käsikirjoitukseni on siis mielestänne täysin arvoton? hän kysyi alakuloisesti.
- Valitan. Emme huoli sitä, Nevadera sanoi kylmästi.
Nuo sanat riipaisivat Maríaa raipaniskun lailla. Hän oli uhrannut kokonaisen vuoden esikoisromaaninsa kirjoittamiseen ja työstänyt sitä vielä toisenkin vuoden. Saisiko hän kaikesta näkemästään vaivasta kiitokseksi vain kustantajan ivalliset sutkautukset? Se raivostutti ja masensi häntä silmittömästi.
- Ettekö voisi harkita asiaa? hän kysyi epätoivoisesti.
- Valitan.
Oli kuin Marían koko maailma olisi romahtanut.
- Valitatte... mitä valitatte? Sitä että vuosien työ on mennyt minulta hukkaan? tokaisi María hetken emmittyään.
- Älkää ottako sitä niin raskaasti, señorita. Aiheenne oli sopimaton ja tapanne kuvata asioita liian paljastava. Ei mitään henkilökohtaista, sanoi Nevadera.
María pudisti päätään hermoromahduksen partaalla olevan ihmisen lailla.
- Ei, ei, ei! hän vaikeroi. - Kysymys ei ole aiheen sopimattomuudesta tai sopimattomasta tavasta kuvata asioita, vaan yksinomaan siitä, etten voi tuntea kreikkalaismiehen karheita häpykarvoja omiani vasten, kun ne samanaikaisesti kutittavat paljaita häpyhuuliani! Myöntäkää pois! Se on todellinen syy, miksette halua julkaista romaaniani!
- Rauhoittukaahan nyt, käski Nevadera hieman vaivaantuneesti. Hän pelkäsi, että oven toisella puolen työskentelevä sihteeri kuulisi kaiken.
María hiljeni, muttei rauhoittunut. Hetken mielijohteesta hän ponnahti seisaalleen, kiersi kustantaja Nevaderan kirjoituspöydän toiselle puolen ja jäi seisomaan tämän eteen. Hänellä oli yllään valkoinen pitsipaita, mustat housut ja mustanahkaiset korkosaappaat. Hänen pitkät ja mustat, poninhännällä olevat hiuksensa, pähkinänruskeat silmänsä ja täyteläiset huulensa muodostivat kauniiden kasvonpiirteiden ja naisellisen muodokkaan vartalon kanssa kokonaisuuden, jota oli suuri ilo katsella.
- Señor Nevadera, hän sanoi laskien oikean, kauniisti päivettyneen kätensä kustantajan vasemmalle olkapäälle, - antakaapa minulle oikea kätenne!
Nevadera katseli hämillään nuorta, tuskin kahtakymmentäviittä täyttänyttä naista. Epäröiden hän ojensi oikean kätensä Maríalle, joka tarttui siihen vasemmalle kädellään. Nevadera tunsi Marían käden lämmön kontrastina tämän peukaloa koristavan hopeisen sormuksen kylmyyteen. Marían kauniisti päivettyneen käden ohella sormus näytti kimaltelevan timantin lailla. Nevaderan katse kiinnittyi sekunnin murto-osaksi tuohon sormukseen, mutta siinä samassa hän havahtui ja säpsähti tuntiessaan kätensä koskettavan sileään ja hieman liukkaalta tuntuvaan mustaan kankaaseen. María oli ohjanuut kustantajan käden jalkojensa väliin.
- Dios mío! Oletteko menettänyt järkenne? Nevadera kivahti hätääntyneesti. Hän tunsi pulskan kätensä herpaantuvan ja voimakkaan punan nousevan pyöreille poskilleen.
- Pelkäättekö..? kysyi María mahdollisimman viekoittelevalla äänellä. Se oli vaikeaa, sillä sisimmässään hän tunsi pelkkää vihaa ja ärtymystä Nevaderaa kohtaan.
- Mitä te nyt... soperteli Nevadera ivallisesti. Hän ei tohtinut katsoa kätensä hierovia liikkeitä Marían jalkojen välisellä alueella, vaan käänsi katseensa ikkunaan päin ja oli tarkkailevinaan ohi lipuvia pilviä.
María liikutteli kiihkeästi Nevaderan kättä jalkojensa välissä ja oli huokailevinaan nautinnosta. Samalla hän pyöritteli lantiotaan sulavin liikkein ja puristi koipiaan yhteen, jolloin kustantaja tahattomasti alkoi hengittää raskaammin. Kuinka hän vihasikaan tuota miestä! Hän nosti oikean kätensä Nevaderan olkapäältä ja alkoi hellästi silittää tämän kaljuuntuvaa päälakea. Sitten hän nosti perin häpeämättömästi vasemman jalkansa kustantajan kirjoitusalustalle. Tämä säpsähti ja oli sanomaisillaan jotain, mutta vaikeni tuntiessaan Marían vetävän hänen päätään pikkupöksyjen ja mustien kangashousujen peittämän kielletyn puutarhansa porttia kohden. Lähestyessään nuoren naisen haarojenväliä kustantajan silmissä sumeni ja häntä alkoi pyörryttää. Hän säpsähti heikosti, lähes alitajuisesti, tuntiessaan nenänsä osuvan mustien puuvillahousujen vetoketjun kylmään metallihakariviin. Hän kietoi vaistomaisesti oikean kätensä Marían pakaroiden ympärille ja hykerteli kainosti tunteissaan tämän lantioiden sulavien liikkeiden aiheuttaman kitkan kasvoillaan, joita painoi tiukasti mustaa puuvillaa vasten.
- Señor Nevadera... María kuiskasi hellästi, - onko teidän hyvä olla..?
Tämä tunsi Marían hellät hyväilyt ja aisti naisvartalon ihanan elastisuuden hänen liikuttaessaan tulavasti lantiotaan.
- Señorita, teette minut ... mmh... HULLUKSI! hän ähki vaivalloisesti.
- Qué bien... María hymyili ilkikurisesti työntäen tämän pois luotaan.
Hän nosti jalkansa alas kustantajan kirjoitusalustalta ja asteli seksikkäin liikkein työpöydän vastakkaiselle puolelle. Nevadera seurasi turhautunein, nälkäisin ilmein nuoren naisen keimailua ja piukkaa takamusta. María asettui seisomaan keskelle huonetta ja loi kustantajaan syvän, haastavan ja kaiken ilmaisevan katseen.
Miksi luulette roskakirjallisuutta julkaistavan niin paljon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä joudun kysymään sultä että miksi, minkä helvetin takia tämä oli niin lyhyt?
Nokkelaa, nerokasta, kuvailevaa. Tykkäsin ihan helvetisti. Jatkanet..?
Kiitos rohkaisevasta palautteestasi! Tarkoituksena on kyllä jossain välissä kirjoittaa lisää pikkutuhmia kyhäelmiä. Kaikkea hyvää sinulle!
Näinkin että sinulta oli tullut jo uutta tuotantoa, ja edelleen yhtä kutkuttavan persoonallista.
Luin juttusi alunperin siksi että nimesi säväytti! Henriikka ja Riikka ovat aina olleet suosikkinimiäni ja yhden päähenkilön nimeksi oli vähällä antaa juuri Henrican ceellä... viime hetkessä se muuttui Erikaksi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=4000000000000063&posting=22000000002361217#22000000002361217
Tämä on kyllä paras juttu täällä, = ). Upea.